Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Uskovaiset, kysyttävää

Vierailija
15.01.2014 |

Luin sen uskosta luoneen juttuja täällä yks päivä ja hän kertoi, ettei tytär ollut lukuisista rukouksista huolimatta ystäviä. Itsellä on samanlainen tilanne, että tämän äidin sydän murtuu, kun lapsella ei ole kavereita ja vaikuttaa kiusaamiseltakin. Mikään ei ole vielä auttanut.  Alkaa itselläkin pikkuhiljaa usko hiipua. Mikä tän kaiken tarkoitus on? Miksi lapset joutuu tällaista kestämään ja miten selittää lapselle miksi Jeesus ei nyt autakaan? 

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
15.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei kiva kun voi keskustella ilman että yritetään morkata ja provosoida. Olen miettinyt just samaa. Ensinnäkiin jos rukoillaan jonkuun puolesta niin mitä silloin halutaan? Uskon ja tiedän-älä loukkannu jos tosissaan uskossa olet niin varmaan tiedät,että Luojalla on tarkoituksia joka ikistä varten,eli kuten ymmärrän meidän on tarkoitus kehittyä ja se ei menee ollenkaan käsi kädestä maalisin menestymiaen kanssa. Eikä aina maalinen menestyminen ole siunaukseksi meille,vaan esim. jos meille jotain annetaan esim.raha niin käytetäänkö me niitä itseään vai autetaanko me toisia..Raamatusta kyllä on vastaukset kaikkeen..Sinun lapsellasi on ehkä nyt tarkoitus olla vaan rauhassa-se ei tarkoittaa olla yksinäinen,vaan olla itsekseen-ehkä hänet suojellaan huonasta seurasta kenties:). Jos te-ystävät ja sukulaiset osoitatte hänelle lähimmäisrakkautta ja olette läsnää hänelle niin hän kyllä kasvaa hienosti ja varmasti saa ystäviä. Minäkiin voin rukoilla hänen puolesta,mutta tiedän että Hän huolehtii meistä jos pysytään linjalla ja löytömme itsessä aitoa uskon kipinä,ei saa luopua,paholainen just toivoo,että lakkaamme uskomasta ja kääntämme Jumalalle selkä,sitten paholaisella on enemmään valta meihiin. Toivoa teille :).

Vierailija
2/5 |
15.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos viestistä. Olen hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta kun tapauksessa alkaa olemaan selviä kiusaamisen merkkejäkin. Ja toisaalta lapset ovat hyvin sosiaalisia, se että jää ulkopuolelle, jättää jälkensä jokaiseen ihmiseen. Ei me vanhemmat voida tehdä ihan kaikkea. Osa suhteista luodaan muiden ihmisten kanssa. Inhottavaa ajatella että mitä jos uskoo että hänessä on jotain vikaa kun ei kelpaa mukaan :( lapset haluavat suojella meitä vanhempia. Minusta tuntuu ettei hän kerro puoliakaan siitä mitä kokee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
15.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen uskovainen ja olin myös koko ikäni koulukiusattu. Olin uskossa jo kouluaikana, ja toki rukoilin paljon kiusaamisen loppumista. Minunkaan rukouksiini ei vastattu. En kuitenkaan luopunut uskosta, en voinutkan, tuntui että Jeesuksesta tuli minulle sitä tärkeämpi mitä vähemmän maailmassa minulle mitään oli... 

 

Ja nyt, jo parikymmentä vuotta kiusaamisten jälkeen, koen että sillä kiusaamisella on omalla kohdallani ollut tärkeä tarkoitus. Koen sen, ettei Jumala ottanut kiusaamista pois, jälkeenpäin hyväksi. Sillä juuri se kiusaaminen on tehnyt minusta vahvan, toisten mielipiteistä rippumattoman oman tieni kulkijan, jollainen minun pitää esim. työtehtävissäni ollakin. Sellainen, joka pärjää "huipulla yksin", ilman vertaiskavereita tai lauman suosiota (ja usein sen halveksimana, jos täytyy tehdä kovia päätöksiä). Minusta tuli sellainen juuri koulukiusaamisen karaisemana. Olen jopa kiittänyt Jumalaa koulukiusaamisesta.

Vierailija
4/5 |
15.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo ymmärrään,ei varmaan kerrokaan kaikki,siitä voisi kysähtää pikku hilja-ehkä hän pelkä sinun reaktioosi. Esim olemme uskovaisia ja meidän tytär ei uskaltanut kertoa minulle ,että sen paras kaveri on ollut jo pojan kanssa,meidän tyttäremme on jo 18 v,mutta me isän kanssa juteltiin ja kehotetaan häntä odottamaan avioliitoa ja miestä joka oikeesti välittäisi hänestä ja kunnioitettaisi hänet tyttönä ja naisena:). Kyllä olemme ehkäkiin onnistuneet,koska yritettin isän kanssa jutella nätisti ja selittä ettei hetkillisien haluen perässä juostellaan-siinä oli duunia ja tuntuu,että hän luotta meihiin,ja sen takia kaverin syöksy tuntuukiin tyttärestämme niin pahalta,ettei hän heti kertonut mutta sanoi kumminkkin kun ei enää pystynyt pitämään salassa. Lapsesi ehkä odotta ymmärrystä ja myötätuntoa,oletteko te keskustelleet poika jutuista-ehkä hän kokee painostusta-nuoret kokee elämän haastavalta ja erityisesti nykyään tytöt jouduvat koville,ei heitä saa tuomita vaan tukea heidän naisellisuutta ja että oma keho on arvokas-siitä ei kukaan saa kosketella eikä ehdottaa sopimattomia. Parasta vahvista tytön itsetunto,mitä hän haluaisi mielusti harrasta:). Ei kai hän on raskaana,se on niin herkkä aihe ja lapset ovat tämän yhteiskunnan uhreja. Eikä omia siveyssääntöjä saa pelätä!!!! Tyttö voi olla kaunis-tuoksua puhtaale ja hyvälle,nätin tukkanen,pitää muodikkaat vaattet ja vaikka he ovat peittäviä tai ei ainakaan liian paljastavia-hyvällä maulla. Rakkaudella ja hienotunteisesti ennen kaikkia,rukoilen teidän puolesta.

Vierailija
5/5 |
15.01.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

miks tyttö kertois sen ystävän seksikokemuksistaan omille vanhemmille?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi kaksi