Mä olen niin väsynyt olemaan kotona ja pyörittämään arkea

Miten saat päiväsi kulumaan? Kodinhoitoon ei kuitenkaan mene kokonaista työpäivää. Käytkö missään, harrastatko, tapaatko ihmisiä?

Joo, ymmärrän. Mäkin aloin toivoo kesäloman loppumista, kun olin niin totaalisen kyllästynyt pelkän ruokahuollon pyörittämiseen. 5 ateriaa päivässä pöytään ja pöydästä pois ja naamojen, käsien, astioiden ja lattian siivoamiset siihen päälle. Lapset manku miksei mennä uimarannalle, missä välissä? Onneksi tuli syksy ja päiväkoti ja koulu alkoi

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 09:54"]

Miten saat päiväsi kulumaan? Kodinhoitoon ei kuitenkaan mene kokonaista työpäivää. Käytkö missään, harrastatko, tapaatko ihmisiä?

[/quote]Kyllä pyykin pesuun ja ruoan laittoon, kaupassa käymiseen saa hyvinkin koko päivän kulumaan. Meillä kun kersat ja mies harrastaa urheiluakin.

En jaksa käydä missään ja ystävät ovat omissa riennoissaan ja elämissään. Olen niin väsynyt, että sitten jos lopulta pääsisin johonkin en enää jaksa lähteä.

Haluaisin työpaikan ja että mies olisi kotona ja hoitaisi lapset ja kodin edes välillä.

Jääkö miehelle sitten työpäivän jälkeen aikaa kokonainen toinen työpäivä hoitaa lapset, koti, harrastukset ja kaikki? Ei kai se 8h:n pyykinpesun määrä kutistu pikku hetkeen, jos sinäkin saat työpaikan :O

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:03"]

Jääkö miehelle sitten työpäivän jälkeen aikaa kokonainen toinen työpäivä hoitaa lapset, koti, harrastukset ja kaikki? Ei kai se 8h:n pyykinpesun määrä kutistu pikku hetkeen, jos sinäkin saat työpaikan :O

[/quote]Mies vois olla työtön tai sit keksiä miten sen homman hoitaa. Mä olen jo oman osuuteni tehnyt moneen kertaan kaikkien näiden vuosien aikana. Olen joskus tosi vihainen tästä. En mä suunnitellut naimisiin mennessä, että mä niinku hoidan sit ihan kaiken ja mies saa vaan rusinat pullasta ja piparia päälle.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:07"]

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:03"]

Jääkö miehelle sitten työpäivän jälkeen aikaa kokonainen toinen työpäivä hoitaa lapset, koti, harrastukset ja kaikki? Ei kai se 8h:n pyykinpesun määrä kutistu pikku hetkeen, jos sinäkin saat työpaikan :O

[/quote]Mies vois olla työtön tai sit keksiä miten sen homman hoitaa. Mä olen jo oman osuuteni tehnyt moneen kertaan kaikkien näiden vuosien aikana. Olen joskus tosi vihainen tästä. En mä suunnitellut naimisiin mennessä, että mä niinku hoidan sit ihan kaiken ja mies saa vaan rusinat pullasta ja piparia päälle.

[/quote]

Jospa puhuisit sen miehesi kanssa. Sanot suoraan, miltä tuntuu. Tilannetta voisi lähteä purkamaan vaikka niin, että esimerkiksi alkuun joka lauantai olisi "äidin oma päivä". Siis voisit jättää koko helahoidon miehen huomaan tai sitten välillä muuta hoitoapua niin että voisit sinä päivänä olla ihan vaan oma itsesi, käyttää ajan vaikka harrastukseen tai mihin itse haluat. Lähteä pois neljän seinän sisästä.

Olen itse yhden lapsen yh. Joutunut pärjäämään tilanteessa ilman miehen apuja. Jaksamaan jaksamisen päälle. Tekemään kaiken itse.  Tiedän siis jotain siitä, miltä tuntuu, kun koskaan ei ole "taukoa".

En kyllä tajua ap:n kaltaisia ihmisiä lainkaan. Kauhea rytkutus siitä, että on hoitanut perhettään, saanut käyttää aikansa miten tahtoo ja samaan aikaan mies on kantanut taloon rahaa.

Mitä tilalle? Mies kotiin, lapset hänen hoitoonsa ja äiti töihin ja yksiöön asumaan, että saa toteuttaa itseään. Voi sitten lähetellä sieltä elatustukia perheelleen.

Up!

Suosittelisin juttelemaan miehen kanssa. Tottakai se syö parisuhdetta, jos kokee toisen vain isoksi vaateliaaksi lapseksi. Toisaalta tuli tunne, että ap on ihmisiä, joilla asiat ovat aina jotenkin huonosti. Nyt rasittaa se, että mies haluaa viikonloppuna käydä ja tehdä perheen kanssa, kun ei viikolla ehdi; no, miltä se tuntuisi, jos mies haluaisi vain maata lahnana sohvalla? Ilman lapsia ei ole elämä kivaa, mutta ei se ole lasten kanssakaan kivaa. Ei ole työttömänä kivaa, mutta sitten varmaan väsyttää, jos on töitä. Ymmärrän kyllä, että haluat jotain omaa aikaa, aikuisten juttuja, mutta jos mies kuitenkin on viikonloppuisin myös lasten kanssa, etkö voisi sopia, että silloin käyt vaikka sillä lenkillä? Olen itse elänyt parisuhteessa aika yh-äidin arkea, mutta en nyt jaksa ymmärtää sitä, että ei uimarannalle kerkeä, kun täytyy laittaa lapsille ruokaa koko päivä (kuten joku kirjoitti). Ihmettelen, miten jotkut edes pärjäävät työelämässä, jos ihan tavallinen kotielämä IHMISSUHTEINEEN (huom! siellä on ihan eläviä ja tuntevia pikkuihmisiä, ei mitään hoitotoimenpiteiden kohteita) on kertakaikkiaan liian vaikeaa. Joo, ymmärrän sen, jos joku tilanne tuntuu epäreilulta, väsyttää tms., mutta että koetaan perhe-elämän olevan joku vihoviimeinen vitsaus, jota voi paeta työelämän oravanpyörään juoksemaan... säälin monia lapsia.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 11:07"]

Vie lapsesi seurakunnan kerhoon osaksi viikkoa, hanki perhetyöntekijä kotiin hoitajaksi pariksi tuntia kerrallaan... lastenhoitajiakin löytyy MLL kautta jos haluaa...etsi osapäivätyö ja laita lapset tarhaan.... Vaihtoehtoja on..eri asia haluaako niitä käyttää vai jatkaa kitisemistä. Ei se YH:n elämä yhtään sen helpompaa ole, mistä luulet silloin apua saavan jos mies tekee tuota pitkää päivää silloinkin? Yhtä lailla silloinkin saat painaa kaikki arjet lapsesi kanssa. Eikö miehesi ole viikonloppuja ollenkaan kotona ja sillon saisit omaa aikaa? Vai tekeekö hän 7 päiväistä työviikkoa?

[/quote]

mutta yksinhuoltajana ap huoltaisi vaan lapsensa ja itsensä, nyt varmaan joutuu kantaa miehelle sapuskaa kaupasta ja pienten lasten syömisiin verrattuna kaupassapitää käydä paljon enemmän ja mies ei ehkä myöskään kokkaile omalla vuorollaan, eli työtähn on hirveän paljon enemmän.

Voi kuule ap, siitä vaan töitä etsimään tai opiskelemaan, mahdollisuuksia kyllä on jos vaan viitsii etsiä. Siskoni on työttömänä ja hän on monet vapaaehtoiset kurssit käynyt. 

Ei hirveästi jaksa sääliä sellaista joka maleksii kotona, kun itse painaa hulluna töitä ja arkiaamuisin herätys 4.00 ja illalla painan pääni tyynyyn 23.00. Mies vuorotöissä joten illat olen aina yksin lapsen kanssa kotona ja yhteisiä viikonloppuvapaita on ehkä kerran kuussa. Meillä on luksusta jos kerran kaksi vuodessa päästään kahdestaan jonnekin, mutta mitä sitä valittamaan, ihan turhaa ajanhaaskausta.

Jokainen on tiensä valinnut ja aina voi valita toisen reitin jos ei miellytä

Voi tiedän niin tunteesi, samat fiilikset täälä. Mum mies on yrittäjä ja reissaa arkipäivät lähes joka viikko näin syksyllä. Oon niin väsynyt tähän touhuun kans. Toinen lapsi koulussa ja pienempi hoidossa 2pv vkossa kunnes töitä löydän. Ja meillä pukeminen niin vaikeeta tän pienemmän kans, tänäänki äiti itki taas ku 30 min vaatteita päälle yritettiin. Mikä avuksi? Se juoksee karkuun,rimpuilee sylistä pois ja ottaa ihan vitsiksi kaiken.

Olkaa tyytyväisiä kun miehillänne on töitä ja pärjäätte taloudellisesti ja Lopettakaa tuo typerä rutina. Monessa perheessä ei ole töitä nyt kummallakaan...vaikka sä ap menisit töihin ja mieS jäisi kotiin niin johan sua korventaisi kohta sekin.. valittaisit täällä kun mies ei Siivoa ja pyykkää kunnolla kun on vaan kotona. Kuulostat vaan ihmiseltä joka tekee niitä ongelmia itselleen ja on ihan tyypillinen elämäntapavalittaja!! Mietippä et monien yh:den elämä on aina tällaista.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:20"]

En kyllä tajua ap:n kaltaisia ihmisiä lainkaan. Kauhea rytkutus siitä, että on hoitanut perhettään, saanut käyttää aikansa miten tahtoo ja samaan aikaan mies on kantanut taloon rahaa.

Mitä tilalle? Mies kotiin, lapset hänen hoitoonsa ja äiti töihin ja yksiöön asumaan, että saa toteuttaa itseään. Voi sitten lähetellä sieltä elatustukia perheelleen.

[/quote]

Siinähän se juuri on, että pelkästään kotona olo lasten kanssa ei ole mitään vapaa-aikaa, vaan hyvin sitovaa ja henkisesti kuluttavaa. Aikuinen ihminen tarvitsee vaihtelua tuohon arkeen.  Henkistä tilaa purkaa omia paineitaan ja olla vain oma itsensä - ei siis kenekään äiti. Vanhemmuudesta irrottautuminen ei kerta kaikkiaan onnistu, jos joku repii hihasta jatkuvasti. Tätä ei sellainen ymmärrä, joka ei ole sitä kokenut.

Moni äiti huokaisee helpotuksesta, kun äitiysloman jälkeen koittaa paluu töihin. Moni äiti kertoo, että töissäolo on suorastaan "lepoa" verrattuna siihen työhön, mikä kotona odottaa. Auttakaa miehet kotona olevia puolisoitanne huomioimalla tämä. Antakaa vaimolle aikaa käydä lenkillä, elokuvissa ja tavata ystäviään ilman lapsia. Se on suuri asia.

Miksette päätä että teette 4 ulkomaanmatkaa vuodessa.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:20"]

En kyllä tajua ap:n kaltaisia ihmisiä lainkaan. Kauhea rytkutus siitä, että on hoitanut perhettään, saanut käyttää aikansa miten tahtoo ja samaan aikaan mies on kantanut taloon rahaa.

Mitä tilalle? Mies kotiin, lapset hänen hoitoonsa ja äiti töihin ja yksiöön asumaan, että saa toteuttaa itseään. Voi sitten lähetellä sieltä elatustukia perheelleen.

[/quote]No et tajua kun et ole kokenut sitä, mitä se on kun tekee koko ajan itse kaiken eikä pääse ikinä mihinkään aikuisten kanssa. Ei ole mitään omia sosiaalisia kuvioita kuin ehkä tyttöjen ilta kerran vuodessa. Suomalaiset kun ei muutenkaan tutustu helpolla niin en mäkään mitään uusia tuttavuuksia mistään jumpista ole saanut vaikka olen joskus yrittänyt sellaisissa käydäkin.

Olen mä puhut miehelle mutta ei se sille mitään voi. Ei se voi mulle työpaikaksi muuttua kuitenkaan vaikka on se omalta pomoltaan joskus mulle töitä kysynyt. En kelvannut sinne. : /

Vaikka raha olisi, ei sekään helppoa ole jos mie on aina pois tai töissä iltamyöhälle, ku oot 24/7 kotona ja hoidat lapsille kaiken ja minnekkään harrastaan et pääse, yksin edes kauppaan saati vessaan paskalle, kyllä aika peestä tää elämä on välillä. Isovanhemmat asuu kaukana, ei ketään joka auttaa ku hätä tulee, itse esim sairastut ja lepääminen ei onnistu millään.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 10:34"]

Olkaa tyytyväisiä kun miehillänne on töitä ja pärjäätte taloudellisesti ja Lopettakaa tuo typerä rutina. Monessa perheessä ei ole töitä nyt kummallakaan...vaikka sä ap menisit töihin ja mieS jäisi kotiin niin johan sua korventaisi kohta sekin.. valittaisit täällä kun mies ei Siivoa ja pyykkää kunnolla kun on vaan kotona. Kuulostat vaan ihmiseltä joka tekee niitä ongelmia itselleen ja on ihan tyypillinen elämäntapavalittaja!! Mietippä et monien yh:den elämä on aina tällaista.

[/quote]

Ei toi kuule yhtään lohduta jos hajoo itse yksinään sinne kotiin!!

Mä olen käytännössä kuin yh paitsi, että mulla ei ole IKINÄ niitä vapaita viikkoja tai viikonloppuja. Mitä iloa mulla on miehestä, joka myöhään illalla tulee kotiin eikä jaksa enää mitään?Se on kuin tulis yksi ylimääräinen kersa vielä omine vaatimuksineen. Se kitisee kun sillä on ollut raskas päivä ja me huudetaan ja riehutaan muka. Sitten sen pitää päästä heti nukkumaan ja siinäkö mä sitten lähen yksin ulos lenkille pimeään?

Mitä alaa olet opiskellut?

[quote author="Vierailija" time="28.11.2013 klo 09:45"]

kun olen työtön joudun hoitamaan kotiasiat aina ja koko ajan ja mies on töissä pitkää päivää, että rahat riittäisivät. Mutta mä en jaksa enää, olen kurkkuani myöten täynnä tätä elämää. Mä haluaisin, että mies jäisi kotiin ja mä pääsisin töihin mutta sitä ihmettä ei tapahdu. Hajoon!!!! Uskotteko?!

[/quote]

Uskon. Been there, done that.

Meille kotiäitiys ei sopinut, koska se passivoi miehen ja hän ulkoisti itsensä kaikesta osallistumisesta. Ei ollut iltoja, jolloin olisin voinut pitkän päivän päätteeksi vain olla tai lähteä jumppaan, eikä aamuja, jolloin minä olisin voinut herätä kahvintuoksuun ja kömpiä valmiiksi katettuun pöytään - en edes äitienpäivänä.

Meidän ratkaisumme oli se, että lopulta lapsi laitettiin hoitoon ja minä menin osapäiväiseen työhön. Edelleen mies oli kaiken aikaa pois, mutta nyt minulla oli muutakin kuin koti. No, meni muutama vuosi, ja tuntui että pahimmasta on selvitty. Aloin miettimään toista lasta. Mies ei innostunut, joten tyydyin kohtalooni: onneksi on edes tämä yksi. Ja sitten yksi kaunis päivä mies ilmoitti että haluaa eron. Että näin. Naiset älkää uhrautuko perheen takia, eivät miehetkään niin tee.