Olen liian kiltti tähän yhteiskuntaan. En osaa pelata mitään pelejä, taktikoida yms. ihmissuhteissa tai työelämässä.

Sama juttu. Ei tämä olekaan normaalia, että kaikki on vedetty tuohon samaan kylmään systeemiin mukaan. Pitäisi olla erilliset.

Jos olet kiltti mies niin osaathan sinä pelata pelejä. Koko ajan yrität syyllistää ja manipuloida ihmisiä antamaan säälipildeä. Se ei vaan ole tippaakaan houkuttelevaa koska vastapuoli ei saa siitä mitään. 

Minä myös.

T. Nainen +40

naiset ettii tai odottaa yleensä MIESTÄ eikä inisijää. narisijan rooli on sälyyttyy naiselle enempi

Onneksi sinunkaltaisiasi on.

Ei kyse ole kiltteydestä vaan ajankäytön ongelmista jos on aikaa viettää av-palstalla vaikka olisi asioita mitä haluaa oikeassa elämässä saavuttaa.

Minäkin olen kiltti enkä kyllä tahtoisikaan olla kyynärpäällä muita tökkivä ääliö

E tole liian kiltti, vaan olet normaali ihminen. Ne, jotka pelaavat pelejä ja satuttavat muita ihmisiä, ovat aina jollain tasolla henkisesti sairaita ja epäkypsiä. Älä muuta omaa käyttäytymistäsi, mutta älä kuitenkaan ole liian sinisilmäinen muiden suhteen.

Asperger?

Sama, mutta uskon että osaisin, en vain halua pelata mitään pelejä. En ihmissuhteissa enkä työelämässä.

N31

Kyllä luultavasti osaat, koska tunnistat nuo yhteiskunnan nykymenokuviot, mutta et vain ole riittävän härski. Osa ihmisistä on. Osa enemmän, osa vähemmän. Se taas johtuu siitä, että toimitaan minä edellä, ja se taas määrittää koko yleisen moraalin. Voithan olla streitti ja reilu, konstailematon, mutta kyllä siinä tuppaa jalkoihin jäämään, eikä sitä piirrettä ihmisessä enää kukaan arvosta. No, kukaan, se kaikkein härskeinkään ei tietysti ilahdu, jos itseä kohdellaan samalla tavalla, mutta ei siitä kannata välittää, pelin henki on pienimuotoinen ja jatkuva perseily. Näin tämä maailma nyt vaan makaa ja tällä mennään. Pitäisikö sanoa, että sori siitä.

Minä myös. Työelämässä osunut pahiten.

Yhdessä työpaikassa jouduin selän takana mustamaalauksen kohteeksi, kasvotusten nämä ihmiset esitti ystävällistä. Kun olin ensimmäisen kerran esihenkilön puhuttelussa, se oli niin epämääräistä, etten edes ymmärtänyt, kuka on puhunut ja miten minun pitäisi toimia toisin. Kyllähän sinä työsi hyvin hoidat, mutta mitä tuot mukanasi työyhteisöön? Ihan kuin olisin ollut joku kiusaaja, vaikken ollut kenellekään pahaa sanaa sanonut. Toisella kertaa kyseltiin henkilösuhteista ja millainen työilmapiiri meillä mielestäni oli ja mikä oli osuuteni siihen. Olin niin ahdistunut, että sieltä päästyäni oksensin. En pystynyt moneen yöhön nukkumaan kunnolla.

Toisessa työpaikassa paine tehdä ylitöitä päivästä ja viikosta toiseen oli valtava. Kun työaika ei riittänyt siihen, mitä piti tehdä. Siellä johto oli kilttiä ja ystävällistä esittivät. Minä en tajunnut sitä peliä. En kerta kaikkiaan. Esitetään ystävällistä ja tsempataan ja puhutaan kauniisti, mutta mitään apua ei työhönsä saa. Vaikea edes selittää, miltä se kuukausien kuluessa tuntui. Mieheni sanoi eräänä iltana kotona, kun tein ylitöitä läppäri sylissä vielä klo 22, että jos olen tehnyt töitä työpaikalla klo 8-16 ja lisäksi joka ilta teen töitä kotona klo 19-22, niin minun aivot ja terveys ei tule sitä kestämään kovin kauan. Minä toistin vastaukseksi johdon lepyttelyjå, että tämä on väliaikainen tilanne ja asioilla on tapana järjestyä. Sitten tajusin itsekin, että ei, asiat eivät muuten tule järjestymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyse ole kiltteydestä vaan ajankäytön ongelmista jos on aikaa viettää av-palstalla vaikka olisi asioita mitä haluaa oikeassa elämässä saavuttaa.

Sinunlaisiasi valitettavasti enemmistö ihmisistä  on. Kilttejä ihmisiä polkevia julmureita.