Tunnistatko että olet joskus rakastunut

Kyllä vaan. Ns. toivoton rakkaus. Ei ikinä tule onnistumaan ja silti tuntuu että sydän pakahtuu rinnassa kun ei ole yhdessä.

Alan entistä enemmän kallistua järkiliittojen puoleen.

Miehessäni on joitakin ominaisuuksia, joita häpeän. Ei mitään kauheaa, mutta enemmän sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä juttuja. Eipä sitä voi silti päättää, ketä rakastaa. En ole kuitenkaan rakastunut niihin minulle "sopivampiin" ja sosiaalisesti sulavampiin tyyppeihin...

Minunkin miehessäni on sellaisia ominaisuuksia, jotka ärsyttävät minua ja joita häpeän tietyssä seurassa (esim omat kaverit tai oma suku). Ei ole mikään älykkö, eikä se minua niin haittaakaan (olen riittävän älykäs meidän molempien puolesta :) ), mutta juurikin sosiaaliset tilanteet ovat jotenkin kiusallisia hänen kanssaan. Mies on esim paljon hiljaa ja jos osallistuu keskusteluun muiden kanssa, niin usein aloittaa jostain aiheesta, josta keskusteltiin jo useita minuutteja sitten. Mietin aina, onko mies vain ujo, ettei uskalla keskustella heti ja tilanne tulee yllätyksenä (että siis hänelle puhutaan ja ihmiset ovat kiinnostuneita myös hänen mielipiteistään), vai onko vaan hidas.

Yleensä olen ihastunut räväköihin ja puheliaisiin tyyppeihin, mutta tämän miehen kanssa sitä ollaan oltu yhdessä 8 vuotta. Jotainhan sekin kai kertoo, että tällaista miestä kai sitten kaipasin oikeasti.

Oon ihastunut. Tajusin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ei tästä mitään tule. Tuo "toivoton tapaus" on oikein hyvä kuvaus tästäkin miehestä. Ei paha ihminen, mutta ihan toivoton lapsellinen outo tohelo, jonka elämä on täyttä kaaosta.

En sitten osannut kuitenkaan päästää irtikään, vaikka tiesin, että yhteistä tulevaisuutta meille ei ole. En jaksaisi pidemmän päälle alkaa äidinkorvikkeeksi miehelle, joka ei osaa huolehtia edes itsestään.

Päätettiin, että jatketaan omille teillemme vaikka tuntuisi pahalta. Paria päivää myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Nyt odotan tulevaisuutta lievää kauhua tuntien.

Oon ihastunut. Tajusin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ei tästä mitään tule. Tuo "toivoton tapaus" on oikein hyvä kuvaus tästäkin miehestä. Ei paha ihminen, mutta ihan toivoton lapsellinen outo tohelo, jonka elämä on täyttä kaaosta.

En sitten osannut kuitenkaan päästää irtikään, vaikka tiesin, että yhteistä tulevaisuutta meille ei ole. En jaksaisi pidemmän päälle alkaa äidinkorvikkeeksi miehelle, joka ei osaa huolehtia edes itsestään.

Päätettiin, että jatketaan omille teillemme vaikka tuntuisi pahalta. Paria päivää myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Nyt odotan tulevaisuutta lievää kauhua tuntien.

Juu, ap tässä, huvitti tuo järkiliittokommentti, nimittäin olen enempi vähempi järkiliitossa. Ja nyt sitten tunteet hulluna suhteen ulkopuoliseen mieheen, jossa on paljon vikoja, roihuaa. 

Sikäli hyvä, että ko. mies ei edes "pysty" luomaan suhteita, niin ei ole vaaraa pettää. Mutta ekan kerran olin rakastunut tähän mieheen jo ennen perheen perustamista. Luulin, ettemme enää koskaan tapaa. No, törmättiinkin ja nyt sydän roihuaa.

Nuorempana en edes ymmärtänyt aina että on se rakkautta, jos kohde oli jotenkin huono. Nyt ei ole epäselvää. Tietysti nyt on turvallistakin rakastua, kun olen itse suhteessa, kävi nyt miten kävi. 

Päätin mennä tämän järkevän miesvalinnan kanssa muuten lopullisesti yhteen sen jälkeen kun edellisen kerran olin ihastunut tähän toiseen mieheen, eikä suhteesta tullut mitään, ei suhdetta. Silloin päätin, että ok, rakkaus on minun osaltani katsottu, se oli tässä, enää en ikinä kenestäkään muusta kiinnostu. Ja näin kävi, en oo kiinnostunut. Lähemmäs kymmenen vuotta ilman kiinnostusta kehenkään. Paitsi siihen järkimieheeni. Mutta ei tällaista.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 22:46"]

Oon ihastunut. Tajusin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ei tästä mitään tule. Tuo "toivoton tapaus" on oikein hyvä kuvaus tästäkin miehestä. Ei paha ihminen, mutta ihan toivoton lapsellinen outo tohelo, jonka elämä on täyttä kaaosta.

En sitten osannut kuitenkaan päästää irtikään, vaikka tiesin, että yhteistä tulevaisuutta meille ei ole. En jaksaisi pidemmän päälle alkaa äidinkorvikkeeksi miehelle, joka ei osaa huolehtia edes itsestään.

Päätettiin, että jatketaan omille teillemme vaikka tuntuisi pahalta. Paria päivää myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Nyt odotan tulevaisuutta lievää kauhua tuntien.

[/quote]

Tämä kuvaa hyvin sitä tilannetta, joka mullakin on ollut. Tosin emme ole seurustelleet edes. Mutta tajusin että se olisi täynnä vaikeuksia. Se ei saanut minuakaan luovuttamaan, vaan se, että mies ei ollut halukas/valmis suhteeseen, vaikka selvästi jotain tunteita oli ja on.

Mutta mietityttää vaan, kun rakkaudesta annetaan aina se kuva, että löydetään täydellinen kumppani ja sitten rakastutaan. Ei ole mulla mennyt varmaan koskaan niin... :( bullshit, sanon minä. 

Varmaan haen jotain vastinparia omalle ongelmallisuudelleni, se nyt on selvää, mutta aika ihmeissään sitä on, että onko mulla noin vaikeaa... Kun katsoo miestä, niin miettii, että herranen aika... Mullakin mahtaa olla "issues".

Ap

Sori en ottanut kantaa vauvaasi, toivottavasti kaikki menee ok.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 22:46"]

Oon ihastunut. Tajusin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että ei tästä mitään tule. Tuo "toivoton tapaus" on oikein hyvä kuvaus tästäkin miehestä. Ei paha ihminen, mutta ihan toivoton lapsellinen outo tohelo, jonka elämä on täyttä kaaosta.

En sitten osannut kuitenkaan päästää irtikään, vaikka tiesin, että yhteistä tulevaisuutta meille ei ole. En jaksaisi pidemmän päälle alkaa äidinkorvikkeeksi miehelle, joka ei osaa huolehtia edes itsestään.

Päätettiin, että jatketaan omille teillemme vaikka tuntuisi pahalta. Paria päivää myöhemmin sain tietää olevani raskaana. Nyt odotan tulevaisuutta lievää kauhua tuntien.

[/quote]

No etpä säkään järin fiksulta vaikuta, jos et edes ehkäisystä osaa huolehtia.