Rakkaat harrastavat äidit!

Voitteko jättää ne pikku pilttinne kotiin tai jollekin lapsenvahdille siksi aikaa kun tulette harrastuksenne pariin?

Tällä viikolla koettua: eräs äiti saapui paikalle kahden lapsen, n. 2 ja 4 vuotiaiden, kanssa. Myöhässä totta kai. Sen sijaan että hän olisi jättänyt vaatteet käytävälle missä muidenkin ulkovaatteet olivat, tämä äiti alkoi kovalla tohinalla, ja kahinalla, ensin riisumaan lapsilta vaatteita (toppatakki, "kahi kahi" toppahousut, "kahi kahi kahi" toppasaappaat "eikä! Kyllä! kahi kahi potkis parkua". 

Koska paikka jossa olimme oli koulussa, siellä oli myös koulun tavaroita esillä. No nää pikku piltit tietysti käymään kaiken kimppuun, äiti satunnaisesti sihautti "shhh!" hampaidensa välistä mutta ei käynyt hakemassa niitä rakkauden hedelmiään pois repimästä piirustuspapereita ja rämistelemästä muita luokan esineitä. 

Sitten alkoi eväiden kaivelu käsilaukusta "tulkaa nyt tänne, tule nyt, äidillä on evästä" ja, totta kai, myös kännykässä oli äänet päällä. 

Mun mielestäni pienet lapset on ihan kivoja joo, mutta kun niistä ei ole kuin häiriötä silloin kun ollaan harrastamassa jotain, mitä ei oikeasti ole tarkoitettu pikkulapsille. Siitä syystä mä itse jätän lapseni kotiin tai mummolle/tädille hoitoon kun menen kerran viikossa omaan harrastukseeni. Ja jos en hoitajaa saa, sitten en mene. 

Koska ne joka paikassa räpeltävät ja perään katsottavat kakarat nyt vaan ON saatanan rasittavia tuollaisissa tilanteissa. Varsinkin jos heidän äitinsä on tuota luokkaa, että perse ei penkistä nouse, vaan kaikki muut saavat semi-kauhuissaan katsoa että onnistuuko se lapsi rikkomaan jotain, tai kaatamaan jotain päälleen. Ja silti äiti hymyilee meille muille sitä maireaa "eivätkö olekin suloisia" -hymyään. Olisivat ne. Jossain muualla ne olisivat vielä suloisempia. Ole hyvä ja mene heidän kanssaan sinne. Kiitos.