Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies puhumaan?
27.11.2013 |
Minua vaivaa se ettei mieheni koskaan puhu. Siis sanoo kyllä rakastavansa ja arkisista asioista puhuu ja läppää heittää, mutta jos jostain vaikeista asioista pitäisi puhua niin silloin pitelee hiljaista. Huomaan kyllä milloin joku asia on pielessä, mutta se ei vaan puhu. Kyselemisellä ei saa mitään aikaan, korkeintaan "en osaa sanoa"-tyyppisen vastauksen.
Olen lapsena tottunut siihen että asioista voi puhua ja riitely tapahtuu ääneen. Nyt pitäisi sitten ajatuksia opetella lukemaan...
Tällainen pelottaa, koska edellisessä parisuhteessa ennen ihan kommunikointikykyinen mies vain meni vaisuksi ja hiljaiseksi ja kysyttäessä vastasi aina että kaikki on ihan hyvin, ja sitten kertana eräänä tuli vain tekstari että se ois nyt sitten siinä (vuoden yhdessäolon jälkeen). Ei mitään selityksiä, ensin vaan turpa kiinni ja sitten etänä suhteen irtisanominen. Sitä edeltänyt avopuoliso ilmoitti kerran kännipäissään kylässä ollessamme että tää on nyt ohi, ilman mitään ennakkovaroituksia tai parisuhteesta puhumista (se oli tosin käynyt vieraissa jo pitkään, kävi sittemmin ilmi).
Nykyinen mies on kyllä ollut alusta asti tuppisuu mitä tunteista puhumiseen tulee, mutta olen aiempiin kokemuksiin perustuen huolissani.
Sisältyykö autismi y-kromosomiin?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 15:08"]
Mä olen oppinut, että jos mies käy puhumattomaksi, kannattaa ennemmin olla huolissaan itsestään kuin miehestä.
[/quote]
En ole tekemisissä potentiaalisten perhesurmaajien kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä miehen kommentti. Seurustelin kerran nuoren naisen kanssa, jolle puhuminen oli melkein tabu. Kun yritin, kommentit olivat "onk jotta valittamist?", "kui sää tommost sönkötä?", "mää kummiska mittä!" jne. Seurustelu ei jatkunut pitkään. Johtopäätös: kaikkia ei puhuta.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 15:32"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 15:08"]
Mä olen oppinut, että jos mies käy puhumattomaksi, kannattaa ennemmin olla huolissaan itsestään kuin miehestä.
[/quote]
En ole tekemisissä potentiaalisten perhesurmaajien kanssa.
ap
[/quote]
Et voi tietää jos mies ei ajatuksiaan kerro?
Onko sulla tapana kuitenkin aina kääntää keskustelut siihen että sinä kerrot mitä miehen tulee ajatella...etkä, kysymisestä huolimatta, anna hänelle mahdollisuutta puhua, omaan tahtiinsa?
Sinäkö vaan otit häntä kädestä kiinni ja talutit siihen teidän asuntoonne? Pistitkö rautoihin vai miten olet saanut sen pysymään siinä? - Kenellä nyt on se y-kromosomi, jonka liittymistä autismiin kyselit?
Yleensä miespuolisilla henkilöillä on y-kromosomi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro miehelle mitä hänen tulee ajatella. Miten voisin, kun en edes tiedä mikä on homman nimi, mistä pitäisi puhua, mistä keskustella. Joskus vaan näkee että nyt on vähintään joku kuollut, ja kun kysyy mikä sulla on, niin ei osaa sanoa. En ala ladella mielipiteitäni siis että mikä sitä nyt pitäisi vaivata, vaan ihan avoimen kysymyksen heitän ilmoille saamatta vastausta.
Mutta tokihan se on mun vika koska oon nainen ja ap.
-ap-
Vaikeapa sellaista ihmistä on saada puhumaan, joka ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painostaminen ei auta mitään. Siis ei kannata painostaa puhumaan syvällisiä, siitä ei tule muuta kuin riitaa ja pettymyksiä. Toki olisi tärkeää, että mies saisi kerrottua, jos joku asia mättää, mutta sellainen "turha" huomionkerjääminen vaatimalla puhumaan syvällisiä ei mun kokemuksella johda mihinkään hyvään.
Mun mies on aina ollut huono puhumaan. Jos joku asia mätti, ei sanonut mitään, mutta käytöksestä saattoi jotain päätellä. Yritin sitten väkisin utsia ja tilanne meni riitelyksi. Jossain riidassa sitten mies sylki kaikki pahan olonsa kerralla, ja se ei ollut musta tietysti ollenkaan reilua. Lisäksi mulla oli kova tarve puhua henkeviä, odotin kehuha mieheltä ja yhteisen onnen hehkuttamista. Painostin miestä puhumaan, se ei auttanut yhtään, mut ärsytti ja olin pettynyt. Sitä vähemmän mies puhui, mitä enemmän odotin ja vaadin. Jostain syystä tajusin lopettaa odottamasta ja tunnelma rentoutui ajan mittaan. Mieskin oppi sitten pikkuhiljaa kertomaan, jos joku asia erityisesti mättää, mutta aika harvoin tuntuu mättävän. Nykyään en itsekään enää tarvitse mitään parisuhdevatvomista, tullaan hyvin toimeen, olemme molemmat sitoutuneet tähän suhteeseen. Yhdessä oltu jo 16v.
Kyky eritellä ja kielentää omia tunteitaan puuttuu. Tämän voi oppia, mutta et voi tehdä miehen puolesta mitään. Korkeintaan kerro itse, mitä odotat ja tarvitset.
Mä olen oppinut, että jos mies käy puhumattomaksi, kannattaa ennemmin olla huolissaan itsestään kuin miehestä.