Mä vihaan mun miestä. Se on maailman itsekkäin hirviö.
Mä vihaan sitä. Mä inhoan sitä, mä halveksin sitä, mä en voi sietää sitä silmissäni.
Lapset itkee ja tuo paska vain korostaa omaa egoaan ja hänen psyykkisiä loukkaantumisiaan. W***U. Sanoin että en jaksa tuota paskaa nyt, puhutaan joskus toiste. Vaan ei, uhoaa ja uhoaa ja raivoaa minkä ehtii. Kunnes mulla meni hermot, itkin ja huusin ja tilanne meni siihen että lapset itkivät ja pelästyivät. Tällainen ilta sitten meillä.
Vihaan sitä. Enemmän kuin mitään muuta.
Kommentit (6)
Voimia ap. Siunausta sulle sekä lapsillesi. Mieti mikä elämässä on tärkeää ja tee ratkaisusi sen pohjalta.
Kannattaa katsoa Piinaavat raivonpuuskat Ylen Areenalla. Oli aika järisyttävää katsottavaa, kun aikuiset ihmiset raivosivat aivan mitättömistä asioista.
http://areena.yle.fi/tv/1999517
Hillittömistä raivonpuuskistakin voi oppia pois, mutta se vaatii motivaatiota. Ellei sitä ole miehelläsi, on parempi sinulle ja lapsillesi, että eroatte. Ei kenenkään pidä joutua kärsimään omassa parisuhteessaan puolisonsa henkistä väkivaltaa.
Hei AP! Tsemppiä sulle, meillä oli aamulla just sama tilanne, paitsi että sain itseni hillittyä. Tässä nyt mietin itsekin mitä teen tälle suhteelle. Ajattelin ehdottaa että menee johonkin vihanhallintakurssille tai sitten erotaan. En usko että tuosta muuttuu, niin monesti on puhuttu. Tyhmää kun meidän suhteessa on kaikki muut asiat loistavasti. Tärkeintä on kuitenkin että lapset saa turvallisen kodin.
Siisti stoori, sisko.