Lue keskustelun säännöt.
Missä asiassa tajusit olleesi väärässä, kun sait lapsen?
14.11.2013 |
Itse katselin kavereiden olemista lasten kanssa ja mietin, että minä olen enemmän läsnä, piirrän ja soitan pianoa päivät läpeensä.
Kun sain lapsen, huomasin että jatkuva läsnäolo ja puuhastelu on mahdotonta. Käytän myös televisiota lapsenvahtina.
Kommentit (49)
Luulin, että pikkuvauvat nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta. Eivät nuku!
Luulin, että lapseni on hyvä syömään. Oli 2-vuotiaaksi, silloin rupesi nirsoilemaan ja pahemmaksi vaan muuttuu.
Luulin, että imetys lopetetaan äidin ja vauvan yhteispäätöksellä eikä se tunnu missään. Vaikka lopettelin vähitellen, sain aivan kauheat hormonihäiriöt, atooppisen ihoni kunto paheni kammottaviin mittasuhteisiin ja tissit olivat järkyn kipeät pitkään.
Luulin, että lapsi kasvaa kiltiksi ja kunnolliseksi johdonmukaisella kasvatuksella sekä antamalla rajoja ja rakkautta. Todellisuudessa jokainen lapsi on oma persoonansa, ja jos hän on luonteeltaan jääräpäinen, niin sitä ei kasvatuksella muuksi muuteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:19"]
Hassua, minulle mikään noista ei tule yllätyksenä. Itseasiassa mielikuvani on paljon karseampi. Ehkä siksi olenkin lapseton. Enkä muuten koskaan ole neuvonut vanhempia lasten kanssa, en edes kuvittele että minulla olisi siihen mitään kompetenssia. :D
Tulin tähän ketjuun siksi, että minulle yritetään aina kertoa juuri päinvastaista kuin mitä tässä ketjussa on: kun sanon, että en kestäisi sitä kaikkea, niin heti sanotaan, että se rakkaus korvaa kaiken. En epäile, etteikö siltä tuntuisi, varmasti rakastaisin lapsiani jos sellaisia olisin hankkinut, kun rakastan siskonkin lapsia vaikka ovat kuitenkin "vain" lähisukulaisen. Mutta siis tuntuu hassulta, että realistinen lapseton, joka ei tosiaankaan neuvo, saa kyllä aika kylmää kyytiä välillä, kun ei voi tietää (juuri noita faktoja, joita on kerrottu). :D
Minulla on hyvä syy lapsettomuuteen (harvinainen sairaus), mutta ihan ilman sitäkin luulisi olevan kannatettavaa, että ihminen miettii etukäteen, haluaako tuollaista elämää...
[/quote]
Olen pahoillani ettet voi saada lapsia. Se on varmasti helpompaa miettiä että se olisi kamalaa, ja lapset vaan itkevät eivätkä nuku yhtään etkä haluaisikaan "tuollaista elämää".
No anna kun kerron minun elämästäni. Se oli ennen ihan mukavaa, kunnes lapseni syntyi. Siitä hetkestä lähtien elämästäni tuli täydellistä.Valitettavasti jäät paitsi maailman parhaasta asiasta. En voi puhua kaikkien äitien puolesta, mutta minun tyttäreni on paras asia mitä minulle ikinä on tai olisi voinut tapahtua.
Unettomat yöt, vaipanvaihdot ja uhmaikä on enää muisto vaan, ja jokainen päiväni on elämisen arvoinen, kun saan viettää sen maailman ihanimman pikkuihmisen seurassa. Se rakkaus mitä tunnen on sanoinkuvaamatonta. Meillä on oma maailmamme, mihin kukaan muu ei pääse, ja missä on kauniimpaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Kun hän illalla nukahtaa hymy huulillaan, voisin katsoa häntä tuntikausia. Minun ikioma täydellinen ihminen <3
[/quote]
Niin. Tässä oikein kouluesimerkki siitä paasaamisesta. Yritin tuossa jo kertoa, että uskon sen rakkauden, ei sitä tarvitse minulle toistella. En yritä tehdä sinun elämästäsi kauhean näköistä sanomalla ääneen sen, minkä vanhemmat jo tietävät. Ihan vain totesin, että minulla on ilmeisesti melko realistinen kuva siitä lapsiarjesta, joka, btw, on eri asia kuin rakkaus tai sen puute.
Onnea sinulle vanhemmuudestasi, ehkä ensi kerralla maltat lukea niin kauan, että pointti tekstissä menee perille. :)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:19"]
Hassua, minulle mikään noista ei tule yllätyksenä. Itseasiassa mielikuvani on paljon karseampi. Ehkä siksi olenkin lapseton. Enkä muuten koskaan ole neuvonut vanhempia lasten kanssa, en edes kuvittele että minulla olisi siihen mitään kompetenssia. :D
Tulin tähän ketjuun siksi, että minulle yritetään aina kertoa juuri päinvastaista kuin mitä tässä ketjussa on: kun sanon, että en kestäisi sitä kaikkea, niin heti sanotaan, että se rakkaus korvaa kaiken. En epäile, etteikö siltä tuntuisi, varmasti rakastaisin lapsiani jos sellaisia olisin hankkinut, kun rakastan siskonkin lapsia vaikka ovat kuitenkin "vain" lähisukulaisen. Mutta siis tuntuu hassulta, että realistinen lapseton, joka ei tosiaankaan neuvo, saa kyllä aika kylmää kyytiä välillä, kun ei voi tietää (juuri noita faktoja, joita on kerrottu). :D
Minulla on hyvä syy lapsettomuuteen (harvinainen sairaus), mutta ihan ilman sitäkin luulisi olevan kannatettavaa, että ihminen miettii etukäteen, haluaako tuollaista elämää...
[/quote]
Jes, tulihan se sieltä. Tätä vakiokommenttia kerittiinkin jo odotella, pointsit hei sulle!
Siinä, että parisuhde jotenkin huononisi ainakaan ensimmäisen lapsen saannin myötä. Katsotaan, mitä tapahtuu, jos meille tulee toinen lapsi, monen asiantuntijan mukaanhan se on isomman kriisin paikka kuin esikoisen saaminen. ;-) Esikoisen tulo muutti, muttei huonontanut parisuhdetta. Sitä varsinaista yhteistä aikaa ei ole, mutta jotenkin vain sen perhearjen keskelläkin voimme löytää "meidän" hetkiämme vaikka vain jostain vain meidän aikuisten ymmärtämästä heitosta. Ja vaikka hermojen kiristymistä ja suoranaisia riitoja on, perimmiltämme kunnioitamme toisiamme huomattavasti enemmän nyt, kun näemme, että toinen rakastaa yhteistä lastamme yhtä paljon kuin itse rakastamme, ja toimii vanhempana niinkuin itse toimisimme (ja kyllä, asiasta on keskusteltu joskus iltayöstä, lapsen nukkuessa, joten tiedän miehen jakavan ajatukseni).
Luulin, että jos vauvaa lasta hyvin, hän on tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2013 klo 18:19"]
Hassua, minulle mikään noista ei tule yllätyksenä. Itseasiassa mielikuvani on paljon karseampi. Ehkä siksi olenkin lapseton. Enkä muuten koskaan ole neuvonut vanhempia lasten kanssa, en edes kuvittele että minulla olisi siihen mitään kompetenssia. :D
Tulin tähän ketjuun siksi, että minulle yritetään aina kertoa juuri päinvastaista kuin mitä tässä ketjussa on: kun sanon, että en kestäisi sitä kaikkea, niin heti sanotaan, että se rakkaus korvaa kaiken. En epäile, etteikö siltä tuntuisi, varmasti rakastaisin lapsiani jos sellaisia olisin hankkinut, kun rakastan siskonkin lapsia vaikka ovat kuitenkin "vain" lähisukulaisen. Mutta siis tuntuu hassulta, että realistinen lapseton, joka ei tosiaankaan neuvo, saa kyllä aika kylmää kyytiä välillä, kun ei voi tietää (juuri noita faktoja, joita on kerrottu). :D
Minulla on hyvä syy lapsettomuuteen (harvinainen sairaus), mutta ihan ilman sitäkin luulisi olevan kannatettavaa, että ihminen miettii etukäteen, haluaako tuollaista elämää...
[/quote]
Olen pahoillani ettet voi saada lapsia. Se on varmasti helpompaa miettiä että se olisi kamalaa, ja lapset vaan itkevät eivätkä nuku yhtään etkä haluaisikaan "tuollaista elämää".
No anna kun kerron minun elämästäni. Se oli ennen ihan mukavaa, kunnes lapseni syntyi. Siitä hetkestä lähtien elämästäni tuli täydellistä.Valitettavasti jäät paitsi maailman parhaasta asiasta. En voi puhua kaikkien äitien puolesta, mutta minun tyttäreni on paras asia mitä minulle ikinä on tai olisi voinut tapahtua.
Unettomat yöt, vaipanvaihdot ja uhmaikä on enää muisto vaan, ja jokainen päiväni on elämisen arvoinen, kun saan viettää sen maailman ihanimman pikkuihmisen seurassa. Se rakkaus mitä tunnen on sanoinkuvaamatonta. Meillä on oma maailmamme, mihin kukaan muu ei pääse, ja missä on kauniimpaa kuin mikään muu tässä maailmassa. Kun hän illalla nukahtaa hymy huulillaan, voisin katsoa häntä tuntikausia. Minun ikioma täydellinen ihminen <3
[/quote]
Voi jeesus :D
Luulin että vauvat nukkuu, nyt tajuan että ovat hereillä kaksivuotiaaksi saakka :( (ja tissillä, aina)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä koskaan tuomitse lapsiperheen vanhempien valintoja, koska et oikeasti tiedä mitä siinä perheessä on meneillään. Enkä nyt tarkoita mitään lastensuojeluasioita, vaan esim. subjektiivista päivähoito-oikeutta jne.
Luulin, että olen pitkäpinnainen, mutta olin NIIN väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään. En ollut luonut mitään ennakko odotuksia. Järkytyin vähän vanhemmuudesta kuitenkin jopa negatiivisesti. Mutta monesti ihan ihanaa
Luulin että elämä jatkuu samanlaisena kun ennen, lapsi vaan roikkuu mukana. Haha. Luulin että lähdetään noin vaan jonnekin kun tekee mieli enkä tajunnut että kestää tunnin ennen kun ollaan valmiita lähtemään. Enkä myöskään ymmärtänyt kuinka suuri se rakkaus on jota tunnet lapsiasi kohtaan eikä olekaan niin helppoa jättää ne hoitoon noin vaan ja lähteä "omaa aikaa" viettämään vaikka hoitajia olisikin lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin tietavani paljonkin lasten kanssa olemisesta koska olin tyoskennellyt lastentarhan opena. VAARIN. Tiesin vain sen ikaisten lasten kanssa olemisesta keita oli ryhmassani- aika paljon isompia ja itsenaisempia kuin vauvat!
Luulin myos harrastelevani lasten kanssa paivat pitkat (soittavani ja laulavani heidan kanssa jne). Kyllahan sitakin on tullut tehtya muttei niin paljon, ei vaan ole aikaa kun he tarttee myos ruokaa jne. Kuvittelin myos olevani paljon hyvahermoisempi kuin olenkaan, tosin lapset ovat vuosia myoten opettaneet mua rauhallisemmaksi heidan kanssaan.
Mulla ei itseasiassa ollut harhakuvitelmia. Lapset on oikeastaan vieläkin ihanampia kuin kuvittelin. Olin tottunut 10 vuotta nuorempien sisarusteni kanssa näkemään jo koko repertuaarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki villit ja agressiiviset pojat eivät olekaan epäonnistuneen kasvatuksen ja kurittomuuden tuosta.
Tämä tieto olisi toisaalta voinut jäädä mieluusti tietämättä.
t. adhd pojan äiti
Oli yllätys kuinka raskasta 2-3-vuotiaan kanssa on käydä kaupoilla tai yleensä missään muualla kuin puistossa. Kaverin kanssa ei ehdi jutella kuin 2 sanaa kun pitää jo juosta lapsen perään..
Luulin, että lapsen saamisessa raskainta on vaipanvaihto.
Luulin, että vastasyntyneet nukkuvat suurimman osan ajasta -no ei vaan meidän lapsemme!
Luulin myös, että vauvat nukkuvat vain muutaman tunnin kerrallaan, läpi yön alkavat nukkua vasta joskus puolen vuoden iän jälkeen -kiitos, että ei meidän lapsemme!
Lisäksi luulin, että jos vauva syö monipuolisesti kaikkea mitä tarjotaan, niin sama jatkuu taaperona -olisipa toiminut näin, vaan ei! Nirsoilija opettelee edelleen uudelleen kasvisten ja hedelmien syöntiä.
Minusta taas lapsen kanssa oleminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa. Olen aina ollut vähän haaveilija mutta nyt lapsen kanssa on pakko olla kokoajan tässä ja nyt, ei voi olla muissa maailmoissa.
Olin väärässä, kun luulin että äidit kaipaavat äitiydestä tietoja tai neuvoja lapsettomilta. Nyt kun olen äiti, tiedän että äitejä neuvotaan, opastetaan niin paljon, ettei neuvoja tai muita tietoiskuja jaksaisi kuunnella yhtään.
Paheksuin aina äitejä, jotka antavat lastensa kiljua kurkku suorana rääkkäämässä toisiaan. Minä ainakin opettaisin lapsilleni hyvät sosiaaliset taidot ja ristiriitojen ratkaisutaidot. Lisäksi en ikinä huutaisi lapsilleni.
Sain kaksi vilkasta poikaa, ja ideaali asuinympäristö näille termiiteille olisi sellainen satamakontti jossa olisi hitsipellistä tehty kalustus. Painivat keskenään lähes kaiken ajan, ja koska ovat tasavahvat kumpikaan ei anna periksi. En enää jaksa puuttua niihin, vaan käyn välillä vaan karjumassa "minähän sanoin että kohta tulee vahinko! Nyt lopetatte!".
Suurin yllätys kuitenkin on ollut, että näitä rakastaa, kaikesta huolimatta, ihan mielettömästi.