Sano jotain positiivista anopistasi
Anoppi saa täällä usein kuraa niskaansa, syystä tai syyttä. Mietitäänkö vaihteeksi, mitä hyviä puolia anopissa on? Edes jotain pientä?
Oma anoppini:
- on lapsenlapselleen läheinen
- ei puutu juurikaan perheemme asioihin
Myönnettäköön, että anoppini taitaa olla lähes parhaasta päästä, joten jotain positiivista keksii (lähes) aina. Toki ärsytyskynnys ylittyy, jos olemme pitempään saman katon alla, mutta tämä lienee molemminpuolista - en kuvittele olevani täydellinen miniä.
Kommentit (66)
On synnyttänyt mieheni. Osaa tehdä hyviä karjalanpiirakoita.
Hän on syvästi uskovainen ja hurskas luterilainen herätysliikeaktivisti.
Mulla on kiva anoppi. Tykätään samoista asioista. Meillä on samanlainen vaatemakukin. Anoppi joskus ostaa mulle vaatteita, jos löytää jotain kivaa vaikka kirppikseltä.
On ottanut minut hyvin vastaan, vaikka tiedän hänen järkyttyneen ja pahoittaneen mielensä, kun mieheni erosi exästään. En ollut eroon osallinen, tapasimme miehen kanssa vasta sen jälkeen, mutta silti en olisi ihmetellyt jos vanhan ihmisen (n. 75v.) olisi ollut vaikea hyväksyä poikansa uusi naisystävä. Onneksi siis näin ei käynyt ja tulemme hyvin toimeen.
On huumorintajuinen, sivistynyt, lämminhenkinen ihminen, joka ei tuppaannu asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Kelpo ruuanlaittaja.
Laittaa hyviä ruokia. Ottaa lapsia hoitoon.
Jaksaa hyvin leikkiä lapseni kanssa. Tuntitolkulla!
On kasvattanut maailman parhaan miehen!
Olemme anopin kanssa muutenkin hyvin samanlaisia ihmisiä 30 vuoden ikäerosta huolimatta. Ajatusmaailmamme ja huumorintajumme osuvat hyvin yhteen, samoin meillä on samoja taipumuksia huolehtia vähän liikakin kaikesta ja kaikista. Joo, miehelläni saattaa olla joku ongelma, koska on etsinyt hyvin äitinsä kaltaisen naisen vaimokseen. Mutta jännää kyllä, minä olen nykyään melkeinpä enemmän yhteyksissä anoppiin kuin mieheni, koska hän pystyy käymään tietyt päivittäiset keskustelut minun, ei äitinsä kanssa, kuten teki nuorempana.
Avulias, rakastava, ystävällinen on perheemme tukena esim apuna lastenhoidossa,läheinen lastenlapsilleen, aidosti välittävä, laittaa erinomaista ruokaa,
jos mulla on joku ongelma voin soittaa hänelle
on ottanut minut "omaksi tyttärekseen" kehuu ja arvostaa.
Emme ole aina asioista samaa mieltä, mutta saamme riitelemme silti harvoin.
Mahdollisesti tulevasta anopista: en ole nähnyt häntä.
Olisin halunnut tutustua, kuoli ennen kuin tapasin mieheni. Varmasti olisi synkannut.
Anoppini on tyylikkäin tuntemani ihminen, ja tyylinsä on periytynyt meidän tytöille. Ja tyylinsä ulottuu myös tekemiseen eli ei loukkaa, ei puhu pahaa jne.
Hän on kuollut jo ennen kuin tapasin mieheni. En tiedä onko tämä nyt sitten positiivista...
Pillerihumalassa ollessaan on tosi hyväntuulinen.
Piti hetken miettiä: anoppini ei kiroile ja alkoholiakin käyttää hillitysti
Se on mallimittainen! (176 cm ja 52 kg) Itsekin olen ihan sopusuhtainen (171 cm ja 57 kg) mutta siihen vanhaan harppuun verrattuna näytän pienikokoiselta läskiltä.
en tule anoppini kanssa juttuun, olemme liian erilaisia ihmisiä, mutta voin kehua häntä siitä, että on kasvattunut kunnollisen ja hyvätapaisen pojan ja siitä, että hän on perinteinen nainen ja osaa asioita, joita en itse osaa. arvostan hänen konservatiivista ajatusmaailmaansa, vaikka en jaa hänen kanssaan sanoja arvoja.