Sano jotain positiivista anopistasi
Anoppi saa täällä usein kuraa niskaansa, syystä tai syyttä. Mietitäänkö vaihteeksi, mitä hyviä puolia anopissa on? Edes jotain pientä?
Oma anoppini:
- on lapsenlapselleen läheinen
- ei puutu juurikaan perheemme asioihin
Myönnettäköön, että anoppini taitaa olla lähes parhaasta päästä, joten jotain positiivista keksii (lähes) aina. Toki ärsytyskynnys ylittyy, jos olemme pitempään saman katon alla, mutta tämä lienee molemminpuolista - en kuvittele olevani täydellinen miniä.
Kommentit (66)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 14:00"]
Minulle anoppi on kuin toinen äiti.
[/quote]
Niin oli minunkin anoppini minulle, suren edelleen syvästi että äkillinen sairaus vei hänet meiltä liian varhain. :(
- Rakastaa lapsenlapsiaan ja on mielellään heidän kanssaan (vaikkakin aika harvoin nähdään kun aina sillä on ties mitä menoja)
- Ei puutu perheemme asioihin, tosin huomauttaa välillä pojalleen esim. laiskuudesta mikä on ihan hyvä, jos vaikka joskus tekisi jotain..
(mies usein mulle sanookin kun nalkutan jostain tekemättömästä hommasta että ai, ootsä taas jutellut meidän mutsin kanssa)
Huumorintajuinen, hyvä kokki, huolehtivainen, luotettava... Muitakin on, ja tietenkin välillä sukset menevät hetkellisesti ristiin, mutta pääosin hän on ihan kelpo anoppi!
Se on herkkä ja sydämellinen ja hyvin avokätinen ja antelias. Ei tekisi pahaa kärpäsellekään.
Minulle anoppi on kuin toinen äiti.
* maailman paras mummi meidän tytölle<3
* mulle yksi parhaista ystävistäni<3
* lojaali työkaveri;))
* muutenkin huippu tyyppi!!
ja ettei liian lässytykseks mee otetaan mekin yhteen:D ollaan välillä myös liian samanlaisia:D
Anoppini on tosi hauska ja vieraanvarainen ja otti minut heti osaksi perhettä. Hän rakastaa lapsiaan ja lapsenlapsiaan kovasti, mutta antaa näille myös tilaa olla.
Hän on sivistynyt ja kouluttautunut pitkälle. Hän on myös erinomainen kokki.
Lisäksi hän on yli 60-vuotiaanakin varsin hyvännäköinen. Hän tykkää meikata ja laittautua ja pukeutuu joskus aika rohkeasti, mutta ei mitenkään törkeästi.
- kaunis.
- ystävällinen.
- lempeä.
- rakastava.
- hyvää viinittelyseuraa.
- hyvä kokki.
- avulias.
kaunis ja iloinen ihminen, aina mukava minua kohtaan.
Mukava juttukumppani ja laittaa hyvää ruokaa.
Luova ja itsenäinen, ekologinen sillä tekee käsitöitä kierrätysmateriaaleista.
En ole tavannut koskaan, mieheni molemmat vanhemmat olivat jo kuolleet kun tapasin mieheni.
Rakastava, huolehtiva, hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin olemme. Aivan ihana tyyppi kaikin puolin, ei pahaa sanottavaa :)
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 13:53"]
Anoppi saa täällä usein kuraa niskaansa, syystä tai syyttä. Mietitäänkö vaihteeksi, mitä hyviä puolia anopissa on? Edes jotain pientä?
Oma anoppini:
- on lapsenlapselleen läheinen
- ei puutu juurikaan perheemme asioihin
Myönnettäköön, että anoppini taitaa olla lähes parhaasta päästä, joten jotain positiivista keksii (lähes) aina. Toki ärsytyskynnys ylittyy, jos olemme pitempään saman katon alla, mutta tämä lienee molemminpuolista - en kuvittele olevani täydellinen miniä.
[/quote]
Kuollut
peruspalstaminiä
Edes jotain pientä. Sai tosiaan miettiä.
- Asuu kaukana
- Ei todellakaan änkeä kylään
- EI omista ajokorttia
- Ymmärsi ihan kerrasta, että en halua olla missään tekemisissä.
Nuo on oikeesti niitä hyviä puolia.
Kaikin puolin ihana ja lämmin ihminen. Välittää aidosti koko perheestä. Juuri sellainen kuin toivoisin äitinikin olevan.
Anoppi on löytänyt sopivan tavan olla läsnä ja toisaalta antaa tilaa. Vähän vaikea selittää, sen vaan huomaa.
-anoppini on helposti lähestyttävä ja maanläheinen, hänen seurassaan ei tarvitse jännittää.
-puhuu suoraan joten hänen mielipiteitään ei tarvitse arvailla,( tämä on myös huono puoli, mutta onneksi harvoin)
-on ihana mummo, haluaa olla lasten kanssa ja hoitaa ja hemmotella heitä.
-ei puutu asioihimme liikaa
Paljon elämänkokemusta, seitsemän lapsen äitinä tietää yhtä sun toista... ja asuu riittävän kaukana. On hyvä ja välittävä ihminen, mutta meidän lastenkasvatustavat ja elämänkatsomus eroavat toisistaan kuin yö ja päivä.