Onnistuneet laihdutustarinat:

Tuli todella hyva ja tyytyvainen olo omasta suorituksestani. Olo on fyysisesti parempi kun ei tarvitse kantaa niin paljon painoa mukana.En tunne itseani kauniimmaksi tai itsevarmemmaksi. Itsevarmuutta oli  tarpeeksi jo ennestaan. Ja olen jotakuinkin samannakoinen kuin ennenkin mutta 12 kiloa kevyempi. Vaatetyyli ei muuttunut paljon. Sen verran, etta nyt on helpompi loytaa hyvinistuvia vaatteita kun olen saanut vyotaron. Ystavatt huomasivat hoikistumisen mutta muuten en voi sanoa etta ihmisten suhtautuminen minuun olisi muuttunut. Ehka olisi jos olisi kyse suuremmasta painonpudotuksesta.

Laihdutin lähes 50 kiloa vajaassa kahdessa vuodessa. Tavoitteeseen päästyäni päällimmäinen tunne oli varmaan jonkinlainen hölmistyminen. Ainakaan en ollut mitenkään erityisen riemuissani painonpudotuksesta. Ryppyinen ja löysä nahka harmitti, ja oli kiusallista kun ihmiset kommentoivat laihtumistani, enkä oikein tiennyt miten vastata heille. Yleisin kommentti oli että näytän nyt ihan äidiltäni, mikä ei ollut kauhean imartelevaa.

Parasta laihtumisessa on ollut se, että nykyään en hengästy ylämäessä tai portaissa ja pääsen polkupyörälläkin ylös aika isoista mäistä. Ja on tietysti kivaa, että kaupat ovat täynnä vaatteita jotka mahtuvat minulle, eikä tarvitse mennä isojen tyttöjen osastolle.

Pukeutumistyylini ei muuttunut kovin paljon, koska nykyään palelen aina ja joudun pitämään monta kerrosta vaatteita. Minimekot ja napapaidat ovat siis edelleen pois laskuista, nyt vain eri syystä. Suurin muutos oli ehkä se, että lihavana pidin usein pitkiä tunikoita, hameita ja mekkoja piilottaakseni läskini niiden alle. Nyt pidän mieluummin farkkuja joiden alla on vuodenajasta riippuen 1-2 kerrosta leggingsejä, lämpökerrastoja tms.

Älä 3 ala nyt ainakaan vähättelemään saavutustasi, tuo tekemäsi oli hieno saavutus  ja tuntemasi tunteet ovat ymmärtääkseni normaaleja, kun iho ei tottele kiloja..

Itsekin mietin, mihin ihmeeseen se ylimääräinen nahka menisi, jahka tästä saisin kiloja katoamaan ja olen valmiina siihen, etten olekaan bikinibeibe kaiken vaivan jälkeen. Ja ok sekin.