Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus ystävän tapaamisesta
20.09.2013 |
Auttakaa... Olen ahdistunut, kun koen taitelevani mieheni ja ystäväni (ystävieni) välissä. Minulla on pari ystävää, jotka omat omalla tavallaan melkoisia Persoonia, mutta ihan 'kunnollisia' ihmisiä silti. Mieheni on luonteeltaan konservatiivisempi ja ei jaksa ymmärtää näitä boheemeja ystäviäni, erityisesti ykis käy hänen hermoillensa. Olenkin yrittänyt tavata ystävääni niin, että se ei rassaisi miestäni eli olemme tavanneet kaupungila, ystäväni luona tms. Nyt kuitenkin ystäväni eilen ohimennen sanoi, että hän voisi tänään illalla tulla käymään. Kokisin sen itse mukavana, mutta olen jo nyt aivan ahdistunut ja hermona miehen takia. En osaa ajatella iltaa kivana, kun koko ajan jännitän mieheni reaktioita ja en millään, millään jaksaisi kuunnella hänen napinaansa ja valitustaan sen jälkeen, kun ysäväni on lähtenyt. Edelliskerran jälkeen jo sanoin, että en ole vastuussa ystäväni persoonasta tai olemuksesta tai siitä, tykkääkö mies ystävästäni tai ei, mutta ei se estänyt miestä kertomasta mielipidettään sangen selkeäsanaisesti. Lppujen lopuksi vain itkin, kun en jaksanut sitä ryöpytystä ja miehen tapaa pilata minun mukava hetkni ystäväni seurassa. Pääsettekö yhtään kiinni ahdistuksestani? Miten tätä tilannetta pitäisi katsoa tai käsitellä?
Kommentit (12)
Hah hah! Jos joku nainen kirjoittaisi tänne, että hänen miehensä tapailee jotain kiehnäävää miestennielijää, niin olisiko nainen narsisti joka yrittää eristää miehen kavereistaan? Eipä tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 12:03"]
Hah hah! Jos joku nainen kirjoittaisi tänne, että hänen miehensä tapailee jotain kiehnäävää miestennielijää, niin olisiko nainen narsisti joka yrittää eristää miehen kavereistaan? Eipä tietenkään.
[/quote]
?? Miten tämä liittyy ap:n tilanteeseen?
Yhdyn myös edellisiin, että pidä kiinni siitä että saat tavata kavereitasi, myös omassa kotona kohtuuden rajoissa. Oletan nyt siis näin neuvomalla että ystäväsi on kuitenkin normaaleilla käytöstavoilla varustettu tyyppi, joka ei tutki kaappejanne/käyttäydy miestäsi kohtaan inhottavasti :)
Uskon että teillä nakertaa eniten se että mies tykkää enemmän olla rauhassa, ja sinä taas nautit seurasta. Siinä mielessä olet tähän mennessä toiminut fiksusti, eli olet tavannut kavereita muualla kuin kotona. Tee miehelle selväksi että kaverisi käy myös välillä teillä kotona, mutta ymmärrät häntäkin ja näin ei tapahdu usein. Kyllähän omassa kotona on oikeus olla rauhassa, ja toisella myös oikeus tuoda kotiin kaveri, joten kompromissi on paikallaan. Toki voi myös olla niin että miehesi on jonkin sortin kontrollifriikki, mutta epäilen sitä jos kuitenkin ei koe teidän muunlaisia tapaamisia häiritsevinä.
Jos kuitenkin on niin että ystäväsi on sellainen Persoona, isolla P:llä että helposti loukkaa muita ihmisiä (esim miestäsi), niin sitten miehelläsi on pointti. Mun ukollani nimittäin on sellainen kaveri joka loukkaa milloin sovinistisilla jutuillaan, milloin muuten vinoilemalla kaikesta, ja siis en tykkää kun hän käy meillä silloin kun itse olen kotona. Enkä todellakaan tykkää siitä miten hän puhuu lasteni kuullen. Mutta tuskinpa teillä sellainen tilanne on.
Jos kaverisi on ihan asiallinen, niin miehesi hermostuu ihan turhasta. Kyllä jokaisella pitää olla oikeus tuoda kavereita omaan kotiinsa edes joskus! Muutenkin minusta on huonoa käytöstä haukkua puolison kavereita. Omalla miehelläni on yksi kaveri, josta en tykkää ollenkaan, mutta ei tulisi mieleenikään laukoa kaverista mitään ikäviä kommentteja. Mies toki tietää, etten tämän kaverin tyylisiä ihmisiä välttämättä kauheasti arvosta, mutta ei ole minun asiani alkaa sanelemaan keitä miehellä saa olla kavereina.
miehesi on sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, joka halua aerottaa sut ystävistäsi. Jos annat periksi, mies muuttuu aikaa myöten väkivaltaiseksi. Saattaa muuttua, vaikket alkaisikaan.
Tapaa ystäviäsi ja kieltäydy kuuntelemasta miehesi narinaa. Jos valitus alkaa, sano sille, että suu kiinni ja lähde toiseen huoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmoita miehelle tiukkaan sävyyn jo etukäteen ettet sitten kuuntele minkäänlaista ystäväsi haukkumista ym. Tee selväksi että hän on sinun ystäväsi ja miehesi saa tykätä tai olla tykkäämättä hänestä, ja se on aivan hänen oma asiansa. Mutta hänellä ei ole mitään oikeutta pilata iltaasi ystäväsi kanssa. Sano että menee siksi ajaksi vaikka jonnekin muualle jos ei kestä.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 09:59"]
miehesi on sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, joka halua aerottaa sut ystävistäsi. Jos annat periksi, mies muuttuu aikaa myöten väkivaltaiseksi. Saattaa muuttua, vaikket alkaisikaan.
Tapaa ystäviäsi ja kieltäydy kuuntelemasta miehesi narinaa. Jos valitus alkaa, sano sille, että suu kiinni ja lähde toiseen huoneeseen.
[/quote]
No en nyt näin jyrkästi suhtautuisi. Eikös ap sanonut ongelman koskevan ainoastaan näitä boheemeja ystäviä? Eli ei se mies yritä ap:ta erottaa kaikista ystävistään..
Sinun pitäisi ap etukäteen jo puhua miehesi kanssa siitä, miten hänen käytös vaikuttaa sinuun yms. Ei tuollaiset asiat ratkea vauva-palstalla ahdistumalla, vaan kissa pitää nostaa pöydälle. Jos mies ei voi sietää ystävääsi, niin hänhän voi vaikka tapaamisen ajaksi lähteä poikien kanssa kaljalle tms, tehdä jotain omia juttujaan. Pakkoko hänen on napatattina istua teidän kanssanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi käytös on varsin törkeää sinua kohtaan. Sitä sanotaan henkiseksi väkivallaksi. Hänellä ei ole mitään oikeutta arvostella ystäviäsi eikä purkaa omaa ahdistustaan sinuun, ei ennen eikä jälkeen tapaamisen.
Anna ohjeet miehellesi poistua paikalta, kun ystäväsi alkaa ahdistaa, mieluiten jo edeltä käsin, vaikkapa kaverien kanssa kaljalle tai äidin kanssa sukkaa kutomaan.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 10:29"]
[quote author="Vierailija" time="20.09.2013 klo 09:59"]
miehesi on sairaalloisen mustasukkainen kontrollifriikki, joka halua aerottaa sut ystävistäsi. Jos annat periksi, mies muuttuu aikaa myöten väkivaltaiseksi. Saattaa muuttua, vaikket alkaisikaan.
Tapaa ystäviäsi ja kieltäydy kuuntelemasta miehesi narinaa. Jos valitus alkaa, sano sille, että suu kiinni ja lähde toiseen huoneeseen.
[/quote]
No en nyt näin jyrkästi suhtautuisi. Eikös ap sanonut ongelman koskevan ainoastaan näitä boheemeja ystäviä? Eli ei se mies yritä ap:ta erottaa kaikista ystävistään..
Sinun pitäisi ap etukäteen jo puhua miehesi kanssa siitä, miten hänen käytös vaikuttaa sinuun yms. Ei tuollaiset asiat ratkea vauva-palstalla ahdistumalla, vaan kissa pitää nostaa pöydälle. Jos mies ei voi sietää ystävääsi, niin hänhän voi vaikka tapaamisen ajaksi lähteä poikien kanssa kaljalle tms, tehdä jotain omia juttujaan. Pakkoko hänen on napatattina istua teidän kanssanne?
[/quote]
Kiitos. Olen samaa mieltä. Viimeksi, kun yritin asiasta keskustella, sain kunnon ryöpytyksen päälleni. Tosin silloin miehellä varmaan hiersi jokin muu kivi kengässä.... Keskustelua kyllä tarvitaan! Tässä on taustalla ehkä vielä isompana näkemyksellinen ero ystävistä. Mieheni ei juurikaan tarvitse tai kaipaa ystäviä seuraansa. Hänellä on kavereita, mutta hän pitää heihin itse tosi vähän yhteyttä - tapaavat, kun kaverit aktivoituvat asiassa. Minä taas pidän erilaisten ihmisten seurasta ja nautin siitä ystäväilloista. Olen koittanut löytää tasapainon näiden kahden elämäntavan välillä: en tapaa ystäviäni kotona niin usein kuin tapaisin, jos asuisin yksin, mutta en anna miehenkään määrätä kotiamme niin, etteikö siellä aina silloin tällöin voisi olla vilkkaampaankin elämää kuin vain telkkarin katselua villasukat jalassa oman perheen voimin. Nyt alan vain väsyä tähän taiteiluun, kun tuntuu, että mikään ei ole hyvä ratkaisu, vaan aina tulee napinaa. Se napina minua jotenkin ahdistaa kaikista eniten. Uskallan halutessani 'nousta miestäni vastaan', mutta jotenkin koen, että kotona kenenkään ei tarvitsisi joutua niin toimimaan, vaan yhdessä pitäisi löytää tavat, jolla jokainen viihtyy ja nauttii elämästään omassa kodissaan. Eihän meidän kummankaan tosiaan tarvitse tykätä kaikista toisen elämään liittyistä asioista (ystävistä, tavoista, harrastuksista...), mutta miten saisin mieheni ymmärtämään, että joitain asioita pitäisi vain jaksaa katsoa suopeammin, vaikka ei itse niistä tykkääkään. Tiedän, että toista ihmistä ei voi muuttaa ja tiedän, että asioista pitää puhua, mutta mutta ... Ehkä kuitenkin olen liian tossukka. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä ei ole kauankaan, kun hermostuin omaan mieheeni perusteellisesti vastaavasta kaveriasiasta. Hän ei oikein pidä minun lapsuudenystävästäni, jota tapaan säännöllisesti (kunnollinen ihminen, ei mitään muuta syytä nurinaan kuin aivan erilainen luonne ja tapa tehdä asioita). Tämä ystäväni oli siis tulossa meille kylään ja mieheni alkoi jupista siitä. Rähähdin ihan tosissani, että myös minun ystävilläni on oikeus käydä meillä, semminkin kun mieheni ystävät käyvät usein (ja ovat puolestani tervetulleita).
En voi hyväksyä sitä, että toinen pyrkii alistamaan ja määräilemään ja tästä meillä on käyty 15 vuoden aikana useampi keskustelu. Miehessäni olisi potentiaalia kotityranniksi, jos olisin alunperin alkanut tanssia hänen pillinsä mukaan. Se ei käy. Myös toisten ihmisten parisuhdeongelmat saavat verenpaineeni äkisti nousemaan, vaikkeivät kuuluisi minulle minulle millään muotoa. Siispä säestän muita tässä ketjussa jyrkän näkemyksensä esiin tuoneita: pidä, ap, kiinni oikeuksistasi ja ihmisarvostasi. Sinulla on oikeus ystäviisi - miehesi ei tule valikoida heitä!
Voi luoja :) eihän sun tarvi saad miestä ymmärtämään ja muuttamaan käyttäytymistä.
Ihan turhaan semmosen asian kanssa teet työtä.
Tärkeintä on , etät sinä itse hyväksyt ystävän ja olet hänen seurassaan. Jupinat ja napinat annat mennä vain toisesta korvasta sisään ja ulos perseestä.
Miestä et saa muuttumaan mutta itsesi voit muuttaa ja voit olla todellakin välittämättä miehen teoista. Olet itse oman onnesi seppä ja sinä itse tuot itsellesi hyvän olon , ei miehen hyväksyntä ystävääsi kohtaan.
Kun pääset tälle tasolle suhteessa , tuot oman onnesi itse suhteeseen huomaat miten vähän oikeasti tarvit miehesi hyväksyntää ja voit kasvaa oikeasti aikuiseksi.
MIehesi käytös ei ole ymmärrettävää, hyväksyttävää eikä kunnioitettavaa. Mutta sinun halusi muutta miestä on ymmärrettävää mutta ei hyväksyttävää eikä kunnioitettavaa. Alahan elää kuin aikuinen tasa-arvoisessa suhteessa jossa toisen tekemisiä ei arvostella sen mukaan miten se tuottaa hyvää oloa itselleen. EHkäpä miehesi huomaa teflonpintasi ja tajuaa kasvaa itsekin, omin avuin.
Oletko sinä ekstrovertti ja mies introvertti?
Ja en tajua miksi mies on edes kotona, jos sinulle tulee kaveri, etenkin jos ei tule hänen kanssaan toimeen? Ja jos ei suostu kotoa lähteä omiin menoihin, niin olkoon sitten toisessa huoneessa tekemässä omiaan