Hoitoalan (AMK) vaihtaminen

Aloitin syksyllä sairaanhoitajaopinnot ja tässä vaiheessa vielä vain avoimen puolella mutta kuitenkin päätoimisesti tutkinto-opiskelijoiden kanssa. Tässä on toki ollut varsin paljon kaikille terveysalojen opiskelijoille yhteisiä opintoja ja osittain siitä syystä mietinkin että kehtaisikohan vielä vaihtaa. Taisin päätyä tähän alunperin siksi kun pidin tätä 'monipuolisena' (edelleenkin uskon siihen jossain määrin) ja suhteellisen helppona päästä tutkinto-opiskelijaksi sisään, mikä on tietysti vähän huono peruste.

Meillä on tällä viikolla ensimmäinen varsinainen hoitotaidon näyttötentti ja täytyy sanoa, ettei tässä vaiheessa ole tullut minkäänlaisia riemukkaita ahaa-elämyksiä tai kiinnostusta näihin toimenpiteisiin ja asioihin. Varsinaisia hoitotoimenpiteitä on harjoiteltu tosi hätäisesti ja liian nopeasti voidakseni oppia kunnolla ja lukuainepuolella on jaariteltu itsestäänselviä asioita valtavan paljon ja varsin monen opintopisteen edestä, ilman mitään liittyvyyttä hoitoalaan. Toinen juttu mikä minua ahdistaa tässä tutkinnossa tai sitten työssä on matemaatikan osuus. Tiedän ettei sitä pidetä mitenkään vaativana, mutta itse vain satun inhoamaan kaikkea numeroihin ja laskemiseen liittyvää ja laskutentit ovat aiheuttaneet vaikeuksia. Tiedän voivani oppia nämä asiat (olen sentään ollut esim.kielissä luokan paras) mutta en tiedä jaksaisinko olla niiden kanssa tekemisissä vielä työssäkin.

Tätä ennemmin mietin röntgenhoitajan ammattia, mutta olen kuullut väitettävän että siinä olisi matematiikkaa vielä enemmän. Sen lisäksi vaikeampi pääsy. Mutta kerkeäisin varmaan suorittaa varsin paljon röntgenhoitsun opintoja kevätlukukaudella ja ehkä jopa lukea itselleni jatko-opintojen hakuoikeuden (lukiota puuttuu useampi kurssi ja teen sitä samalla). Hirveästi en siis välttämättä viivästyisi jos vielä vaihtaisin.

Sitä aiemmin mietin fysioterapeutin alaa ja en oikeastaan tiedä miksi sitten hylkäsin sen ajatuksen täysin, mutta liittyi varmaan jotenkin pääsykokeiden korkeisiin vaatimuksiin. Muuten kuulostaisi kyllä järkevältä; siistiä ja kiinnostavampia asioita (kuntouttaminen jne.) ilman vastuuta lääkehoidosta.

Sen lisäksi vielä on se, että en ole kovinkaan kätevä käsistäni ja vaikka varmasti opin kaiken, voi se tapahtua hitaammin kuin monella muulla.

Voisin kaivata vähän vertaistukea...eli onko joku muu ollut samassa tilanteessa ja päässyt yli noista tunteista? Tai tullut muuhun tyydyttävään ratkaisuun?