"Vain kahjo matkustaa lasten kanssa"

näinhän se on. ei ole kenelläkään kivaa.

Kannattiko niitä lapsia sitten hankkia, jos ne on tuollainen riippakivi?

Mun mielestä lasten kanssa onollut kiva matkustaa. Mut me on oltu liikkeellä kiireettömästi ja ainoa, mistä ei ole joustettu on riittävä ruoka riittävän usein.

Mä kanssa mieluummin matkustan lasten kanssa kuin olen matkustamatta.

Hyvin nuo siinä menneet mukana, ja aikuisten reissuilla menemme kaupunkilomille. LAsten kanssa sitten Euroopan rantakohteita. 

Tottuneita matkustajia ovat, eivätkö turhia stressaa.

En mäkään matkustaisi tollasten kauhukakaroiden kanssa... Sitä saa, mitä tilaa!

Olen ehdottomasti aivan eri mieltä. Mietin jo, että ko. hemmolla on pahasti lastenkasvatus hukassa, kun ei yhtään osaa kieltää lapsiaan. Juu, muotoilun tarkoitus oli naurattaa, mutta oikeasti se lähinnä säälittää, koska tuollaisia ponnettomasti lapsiaan kieltäviä ja lastensa armoilla eläviä vanhempia on olemassa PALJON.

Että kun lapset jotain haluavat, niin tottahan niiden on saatava tahtonsa lävitse. Jos lapset haluavat mukaan parikymmentä pehmoa, niin toki, sitten ne otetaan jne.

Pieni vinkki: kun lapsiaan opettelee jo pienestä pitäen ohjaamaan ja kieltämään, he eivät käyttäydy noin. Ja kun lapset oppivat noudattamaan kieltoja ja rajoja, heitä ei tarvitse myöskään koko ajan olla kieltämässä, koska jo järkipuhekin riittää.

Ja kas kummaa: matkustaminen heidän kanssaan onkin yllättäen ihan mukavaa!

Totta kai pienet lapset tarvitsevat taukoja ja ruokaa tiheämmin kuin me aikuiset, mutta pieni aikataulun höllentäminen tekee aikuistenkin matkustamisesta isosti mukavampaa.

Meillä on kaksi lasta, joilla on ikäeroa alle kaksi vuotta. Nuorempi on jopa lievästi autistinen, eli on saanut pienestä pitäen hervottomia hepuleita aika erikoisista asioista. Kyse ei siis ole siitä, että meidän tenavat olisivat sinänsä erityisen "helppoja ja laimeita" muksuja - mutta silti heidän kanssaan on matkustettu ihan pienestä pitäen, 2-4 kertaa vuodessa ulkomaille. Olemme nauttineet joka matkasta, jopa niistä, joiden aikana lapset ovat olleet reissussa kipeänä (kerrankin Madridissa olivat molemmat 39 asteen kuumeessa ja oksennustaudissa, jolloin vuorottelimme miehen kanssa lapsenvahtina). Elämä pienten lasten kanssa on omanlaistaan, on sitten kotona tai reissussa - mutta jos matkustamisesta tykkää, ei sitä tarvitse lasten takia jättää vuosiksi väliin.

Minä en matkustaisi sen aikuisen kanssa, jolla on tuollaiset lapset. Jos ei kykene olemaan lapsilleen vanhempi niin tuskin on kaksinen matkakumppani.

Parhaat matkat on tehty lasten kanssa :)  Lapset nauttii sydämen pohjasta kaikesta uudesta ja ihanasta reissussa.

Luin sen ajattelin että missä on aikuišen auktoriteetti. En yhtään ihmettele jos mikään muukaan ei tuossa perheessä suju.

Me reissataan lasten kanssa vain kotimaassa heidän ollessa pieniä, mutta joka kesä joku reissu ollaan tehty! Eikä kyllä ole mitään ongelmia ollut :)

Ulkomaille sitten kun ovat vähän isompia :) Nuorin kun on vasta vauva.

Oli sen oloinen kirjoitus, että isä on pitänyt hetken hoitovapaata ja tajunnut, millaista työtä se oikeasti on.

Kun oppii, ei se kyllä noin kamalaa ole.

Vähän jäi vaikutelma, ettei hän oikein selviä tehtävästään. Jos hän olisi äiti, hänestä jo huolestuttaisiin, kun on niin rasittuneen oloinen ja elämänhallinnassa vikaa.

me ollaan reissattu tytön kanssa siitälähtien kun oli 8kk ja nyt 3-v joka vuos ollaan etelänlomalla käyty eikä mitään ongelmia ikinä ollut. Talvella taas mennään..

Mun mielestä talvella on kivempaa matkustaa lasten kanssa ihanissa paikoissa kuin olla kotona kylmässä ja pimeässä Suomessa lasten kanssa.

Meilläkin on mukavaa lasten kanssa, niin kotona, kuin reissussa. Ollaan matkusteltu paljon, myös kauas, heti vauvasta alkaen.  Harmi, jos toisilla menee niin vaikeaksi, meillä on ihan aikuisten oikeasti rentoa ja hauskaa. Mistään hinnasta en jättäisi matkustamasta lasten takia! Ainoa ikä, joka on lentokoneessa vähän tylsä, on 1,5v... Nuoremmat ja vanhemmat ok:)

Kysymys teille, joiden mielestä matkustaminen on niin hankalaa: Onko teidän arkikin kovin haasteellista ja vaikeaa? Meidän lapset kulkee meidän mukana ihan sama missä ollaan. Reissussa mielestäni paljon helpompaa, kun kenenkään ei tarvii pestä pyykkiä, käydä kaupassa tai laittaa joka päivä ruokaa. Yleensähän jää on vielä lomamatkoja, eli vanhemmat ovat rentoja ja lapsille on enemmän aikaa. Lisätään yhtälöön kivaa tekemistä, kiireettömiä aamuja ja mahdollisesti vielä aurinkoa ja lämpöä, niin miksi ihmeessä sitä ei viihtyis? Meillä tätä arvostaa jo pieni taaperokin;)

Asennevammainen ap ei oletettavasti ymmärrä etteivät kaikkien lapset ole samanlaisia riippikiviä? Olemme matkustelleet alle 2v lapsen kanssa ja matkailua rajoitti silloin hieman päiväunien tarve, oli oltava rattaat mukana tai rauhallisessa paikassa tiettyyn aikaan päivästä. 4v lapsi ei enää matkailua rajoita, päiväohjelman voi suunnitella miten haluaa.

Tietysti, jos se normaalin arjen pyörittäminen kotona on jo pelkkää tuskaa eikä kykene yhtään sopeutumaan muutoksiin, niin vaikeaahan se matkustalu on. Silloin voi pysyä kotona, fiksumpaa olisi ollut miettiä jo etukäteen haluaako lapsia ollenkaan "rajoittamaan" elämäänsä.

Käsittämätön kirjoitus. Isi on ihan hukassa kasvatuksessa ja sitten kiukuttelee kun matkustaminen ei suju. Pari meidän sukulaista asuu Euroopassa ja kuopus oli 9kk kun ensimmäisen kerran matkustimme. Mitään ongelmia ei ollut matkan aikana. Toki muksulle ei varmasti jäänyt mitään muistoja vielä tuosta reissusta, mutta hyvin näytti viihtyvän. Nyt vähän isompina ovat matkustaneet innokkaina, kun pääsevät uusiin paikkoihin.

Mutta toiset ei vaan näköjään osaa. Minkäs teet.  

[quote author="Vierailija" time="19.09.2013 klo 20:00"]

Meilläkin on mukavaa lasten kanssa, niin kotona, kuin reissussa. Ollaan matkusteltu paljon, myös kauas, heti vauvasta alkaen.  Harmi, jos toisilla menee niin vaikeaksi, meillä on ihan aikuisten oikeasti rentoa ja hauskaa. Mistään hinnasta en jättäisi matkustamasta lasten takia! Ainoa ikä, joka on lentokoneessa vähän tylsä, on 1,5v... Nuoremmat ja vanhemmat ok:)

Kysymys teille, joiden mielestä matkustaminen on niin hankalaa: Onko teidän arkikin kovin haasteellista ja vaikeaa? Meidän lapset kulkee meidän mukana ihan sama missä ollaan. Reissussa mielestäni paljon helpompaa, kun kenenkään ei tarvii pestä pyykkiä, käydä kaupassa tai laittaa joka päivä ruokaa. Yleensähän jää on vielä lomamatkoja, eli vanhemmat ovat rentoja ja lapsille on enemmän aikaa. Lisätään yhtälöön kivaa tekemistä, kiireettömiä aamuja ja mahdollisesti vielä aurinkoa ja lämpöä, niin miksi ihmeessä sitä ei viihtyis? Meillä tätä arvostaa jo pieni taaperokin;)

[/quote]

Samaa mieltä. Lomat ja matkat lasten kanssa on sitä parasta perheen laatuaikaa kun arki ei häiritse. 3kk lähtien on reissanneet ulkomailla, 1-4 lasta mukana reissussa. Ei koskaan mitään ongelmia.

Ettei vain olisi provo, jossa kärkenä on nimenomaan tietynlainen uusavuttomuus vanhemmuudessa? Nimittäin eikö tämä ole se sama HS:n toimittaja, joka on joskus aiemmin kertonut asuvansa 40 neliön puutaloidyllikaksiossa, jossa ei ole kylpyhuonetta sisällä. Sellaisessa asuminen kyllä nimittäin vaatii jonkinlaisia arjenhallintataitoja. Toki näitä puutaloidyyli-isiä linjalta Käpylä/Vallila voi olla HS:n toimituksessa useampiakin. 

Outo kirjoitus. Aikuinen päättää mitä otetaan mukaan ja laittaa muksut järjestykseen. Matka sujuu hienosti. Jotain on isällä nyt hukassa.

turha on syyttää niitä lapsia, jos ei itse osaa kasvattaa.

Olen kahden lapsen yh ja reissannut lasten kanssa taaperoiästä lähtien, kaupunki- ja rantalomia. Jokainen reissu on ollut upea ja mahtava eikä minun olen tarvinnut tinkiä mistään: museokäyntejä, nähtävyyksiä, piknikiä puistoissa, istuskelua kahviloissa, ihan kunnon ruokaravintoloita (suomessa joskus käymme pikaruokapaikoissa, ulkomailla emme koskaan). Lapset ovat tottuneet käyttäytymään pienestä pitäen.