Miksi ei lapsellinen perheellinen saisi erota, jos tapaa elämänsä rakkauden?

ero ole mielessä kummallakaan. Tuli vaan mieleen laittaa tuo aloitus, kun lueskelin näitä juttuja täällä. Toiset tuntuu niin ahtaasti olevan sitä mieltä, ettei lapsiperhettä saa erottaa.

Silloin ollaan rehellisiä ja kerrotaan kuinka asiat ovat.

Minua vaan oksettaa pettävät miehet ja naiset, yleensäkin se valheessa eläminen.



Eli eroa ensin ja perusta se uusi perhe elämäsi rakkauden kanssa vasta sen jälkeen. Kaksoiselämä, valehteleminen on sairasta ja sairastuttaa kaikki osalliset varsinkin lapset.

on väärin mennä naimisiin suuresta intohimosta ja rakkaudesta. Se tuntuu niin nopeasti lähtevän. Yhtenä aamuna herää ja tajuaa, ettei enää rakasta ja alkaa vilkuilla toisia ja pettää ja jättää. Mitä se sellanen on? Avioliitto on sitoumus. Ei se ole aina hauskaa. Romantiikka lässähtää lasten ollessa pieniä ja väsyttää ja ja ja...



Mutta jos on arvoiltaan samanlaiset ihmiset yhdessä, jotka kiintyneet toisiinsa ja pitävät tiukasti yhtä myös siellä vastamäessä, niin tälläinen voi kestää.



Useimmiten nämä pettäjät varmaan heräävät sen uuden puolison vierestä taas jonain aamuna ja taas on rakkaus karannut ikkunasta ja on taas lähdettävä etsimään sitä.

Äitini siis erosi jo toisen kerran ja keskuteluissamme kävi ilmi että äidin mielestä omaa itseään pitää rakastaa yli muiden ja että oman itsensä vuoksi hän jätti miehensä ja lapsensa (siis jo toistamiseen..). Sanoin äidilleni suoraan että en itse ajattele noin. minun etusijallani on omat lapset.



Siis jos minulla ajoittainkin on sellainen olo että en miestäni enää kestä ajattelen kuitenkin lapsiani. muistan aina sen tuskan millaista oli kun äiti jätti meidät ja mutti uuden miehen luokse. en ikinä voisi tehdä samaa omille lapsilleni.



Toisin sanoen olen noina hetkinä yrittänyt löytää miehestäni jotain hyvääkin ja pakottanut itseni jäämään tähän suhteeseen. en kadu ollenkaan sitä että pidän pienten lasten etua tärkeämpänä kuin omaani.



eli jos ap mielipidettä kysyy niin mielestäni aikuisten ihmisten ei ole sopivaa jokaisen hullaannuksen myötä erota, kaikki suhteet sammuu parissa vuodessa.



Tuskin 40v avioliitot himon voimalla ole pysyneet kasassa, vaan tahdosta, joustamisesta, lupauksesta ne isoisät ja äidit naimisissa ovat pysyneet. tietenkin on eri asia jos liitto on väkivaltainen tai sairas, silloin eroaminen on hyväksyttävää.

Mites sen uuden " elämäsi rakkauden" kanssa, kun se intohimo jossain vaiheessa laantuu, ja alkaa arki sekä vastoinkäymiset; eroatko taas ja ehdit uuden " elämäsi rakkauden" ?



Tuo sekä ' myötä- että VASTAMÄESSÄ' on monelta avioparilta nykyään unohtunut.



Sopii tosiaan kysyä, miksi se elämäsi rakkaus ei ole (enää) nykyinen puoliso? Jos parisuhteessa on ongelmia, ne pitäisi selvittää suhteen sisäpuolella, eikä lähteä hakemaan lohtua suhteen ulkopuolelta - kolmannesta pyörästä.



Ja kyllä erota saa, jos elää todella vaikeassa parisuhteessa (esim. väkivalta, alkoholishi). Mutta tuossa yllä tarkoitin lähinnä ns. tavallisia aviopareja jotka hetken tunteiden vuoristoradassa antavat periksi ja eroavat.