Jos perikunta omistaa pienen metsäpläntin...

Kyllä perikunnan metsää tulee hoitaa. Luultavasti pito on annettu paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle. Kannattaisi ehkä myydä. Verot täytyy maksaa ja voi olla kallista jakaa tuloja ja menoja.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:33"]

Kyllä perikunnan metsää tulee hoitaa. Luultavasti pito on annettu paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle. Kannattaisi ehkä myydä. Verot täytyy maksaa ja voi olla kallista jakaa tuloja ja menoja.

[/quote]

Siis tuo pläntti on todella pieni, eikä sen hoitoa ole kenellekään annettu. Miten tuollaisen myynti onnistuu, jos kaikki osakkaat eivät halua myydä, eikä läheskään kaikkia tavoiteta?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:33"]

Kyllä perikunnan metsää tulee hoitaa. Luultavasti pito on annettu paikalliselle metsänhoitoyhdistykselle. Kannattaisi ehkä myydä. Verot täytyy maksaa ja voi olla kallista jakaa tuloja ja menoja.

[/quote]

Mitä tuloja metsästä on, jos puiden antaa vain kasvaa?

Lain mukaan metsää on hoidettava. Tai voi luovuttaa luonnonsuojelualueeksi. Mutta jos on metsäpalsta, niin omistajat kuuluvat metsänhoitoyhdistyksessä tai heidän pitää tehdä itse metsänhoito suunnitelma. Mutta jostain vaiheessa varmaan hakataan, vaikka harvennusta.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:45"]

Lain mukaan metsää on hoidettava. Tai voi luovuttaa luonnonsuojelualueeksi. Mutta jos on metsäpalsta, niin omistajat kuuluvat metsänhoitoyhdistyksessä tai heidän pitää tehdä itse metsänhoito suunnitelma. Mutta jostain vaiheessa varmaan hakataan, vaikka harvennusta.

[/quote]

entä jos osakkaat eivät tiedä, että heillä on tällainen velvollisuus? Mitä sitten tapahtuu? Tuleeko sakkoja?

Ihan helppo juttu: kun yksikin  kuolinpesän osakas haluaa pesän purkaa, on niin tehtävä eli jossain vaiheessa joku vaatii kuolinpesän purkua ja sitten metsäpalsta myydään, vaikka 10 osakasta sitä vastustaisi. 

Metsää ei ole pakko hakata, mutta jos hakataan, täytyy tehdä siitä koituvat hoitotyöt.

Miten voi olla pesällä niin monta jakajaa...vai onko se jo siirtynyt lestadiolaisperheen lapsenlapsille?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 16:45"]

Lain mukaan metsää on hoidettava. Tai voi luovuttaa luonnonsuojelualueeksi. Mutta jos on metsäpalsta, niin omistajat kuuluvat metsänhoitoyhdistyksessä tai heidän pitää tehdä itse metsänhoito suunnitelma. Mutta jostain vaiheessa varmaan hakataan, vaikka harvennusta.

[/quote]

Minkä lain mukaan metsiä olisi hoidettava???

Metsälaissa on mainittu vain uudistamisvelvollisuus eli jos hakkaa aukoksi, niin aukko on metsitettävä tavallatai toisella. Mitään harvennushakkuupakkoa ei Suomessa todellakaan ole!

Perikunnassa ei saa käytännössä tapahtua yhtään mitään ilman KAIKKIEN osakkaiden suostumusta. Ilman sitä ei voi esimerkiksi tehdä mitään metsänhoitotoimenpiteitä.

Ainut poikkeus tähän (kaikkien suostumuksen vaatimukseen) on pesänjako, joka käynnistyy silloin kun yksikin osakas sitä hakee. Tosin tuossa tapauksessa, jos omaisuus on pieni ja jakajia paljon, voi käytännössä koko omaisuus mennä pesänjakokustannuksiin.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 17:02"]

Miten voi olla pesällä niin monta jakajaa...vai onko se jo siirtynyt lestadiolaisperheen lapsenlapsille?

[/quote]

Iso perhe on ollut alunperin kyseessä

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 17:10"]

Perikunnassa ei saa käytännössä tapahtua yhtään mitään ilman KAIKKIEN osakkaiden suostumusta. Ilman sitä ei voi esimerkiksi tehdä mitään metsänhoitotoimenpiteitä.

Ainut poikkeus tähän (kaikkien suostumuksen vaatimukseen) on pesänjako, joka käynnistyy silloin kun yksikin osakas sitä hakee. Tosin tuossa tapauksessa, jos omaisuus on pieni ja jakajia paljon, voi käytännössä koko omaisuus mennä pesänjakokustannuksiin.

[/quote]

voiko siis olla niin, että joutuu maksamaan omistaan, jos haluaa pesän jaettavaksi? Siis voiko pesänjaosta tulla jopa velkaa itselle?

Eikös tässä tapauksessa pesä kannattaisi jakaa, vaikka siitä ei juuri kukaan mitään saisikaan?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 17:29"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 17:10"]

Perikunnassa ei saa käytännössä tapahtua yhtään mitään ilman KAIKKIEN osakkaiden suostumusta. Ilman sitä ei voi esimerkiksi tehdä mitään metsänhoitotoimenpiteitä.

Ainut poikkeus tähän (kaikkien suostumuksen vaatimukseen) on pesänjako, joka käynnistyy silloin kun yksikin osakas sitä hakee. Tosin tuossa tapauksessa, jos omaisuus on pieni ja jakajia paljon, voi käytännössä koko omaisuus mennä pesänjakokustannuksiin.

[/quote]

voiko siis olla niin, että joutuu maksamaan omistaan, jos haluaa pesän jaettavaksi? Siis voiko pesänjaosta tulla jopa velkaa itselle?

[/quote]

Ei välttämättä velkaa, mutta jos osakkaita on vaikka 150 ja jokaisesta täytyy saada virkatodistukset, täytyy kutsua porukka koolle (vaikka eivät tulisi) jne. niin eihän se ole halpaa lystiä lakimiehellä teetettynä. Eli kyllä, siitä voi tulla maksuja.

Mielestäni pitäisi säätää laki jonka perusteella käynnistettäisiin kuolinpesän pakkojako kun tietyt kriteerit täyttyvät, esim. kuolinpesä on ollut olemassa jo X vuotta tai osakkaiden lukumäärä ylittää Y henkilöä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:14"]

Mielestäni pitäisi säätää laki jonka perusteella käynnistettäisiin kuolinpesän pakkojako kun tietyt kriteerit täyttyvät, esim. kuolinpesä on ollut olemassa jo X vuotta tai osakkaiden lukumäärä ylittää Y henkilöä.

[/quote]

Miksi? Jokaisella osakkaalla on jo nyt oikeus vaatia jakoa, joten mitä pakkojako auttaisi?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2013 klo 22:23"]

Miksi? Jokaisella osakkaalla on jo nyt oikeus vaatia jakoa, joten mitä pakkojako auttaisi?

[/quote]

Jottei pääsisi syntymään noita esim. avauspostauksessa mainittuja monimutkaisia kuolinpesiä. Usein kaikki osakkaat näyttävät olevan niin saamattomia/tietämättömiä jotteivat saa aikaiseksi jaon aloittamista.
 Tiedän lukuisia kuolinpesiä joiden omaisuus rapistuu ja tuhoutuu em. syystä.

Jaajaa, taitaa olla meidän suvun uusin miniäkokelas, joka täällä mesoaa. Usko nyt jo, et pääse hyötymään siitä metsäpalstasta. Sulla ei ole sen kanssa mitään tekoa. Anna olla vaan ja keskity omiin asioihisi.

Metsä on mistajilleen olemassa, vaikka sieltä ei sataan kahteenkymmeneen vuoteen myytäisi yhtään runkoa minnekään. Metsänhoidossa pienen pläntin kohdalla pääsee helpolla, jos sen voi laittaa yksityisesti luonnonsuojelualueeksi, osakkaiden ollessa yksimielisiä asiasta.

Hassuinta ettei kukaan halua myydä, ja ei tehdä mitään muitakaan päätöksiä. Se metsän pinta-ala ei mitenkään kasva päättämättömyydellä, eikä tietyillä huonoravinteisilla ja hankalilla alueilla puutkaan liho, vaan pysyvät kituliaina. Meillä sisaruksilla on tällainen. Luontoarvoilta on mainio paikka, mutta lähinnä vain järveen kulkevan joen luona puusto kasvaa paremmin. Muu on kivistä ja kyistä ja männyt pysyvät pieninä, ja laihoina. Entinen iso piha on turettunut, navetta kaatumassa.

Talo on osin kunnossa, osin ei enää, kukaan ei huolla. Toissakesänä käydessäni, hirvi oli lähtenyt minua pakoon pari metriä ulkorappujen luota- oli maannut siinä. Jätti jälkeensä valtavan kokoisia itikoita ja paarmoja. Vähän aikaa kiertelin huoneissa, jotka totesin turvallisiksi. Ei siellä ollut enää kuin muisto- sekin haalistuva, elämästä joka vuosia sitten tuvassa oli. Ei oikein mitään sen arvoista, että olisin reissuvihkooni mitään kirjoittanut muuta, kuin että hirven makuupaikka tuvan rapun edessä.

Alue sinänsä, missä paikka on, on kiehtova. Ilves, karhu ja muu peruseläimistö viihtyy alueella. Ja on jopa kylätie ihan vieressä. Sillä kylällä ei enää ole kauppaa. Lyhin ja nopein tie kaupunkiin kulkee vettä pitkin. Osakkaista kelllään ei ole rahaa, lunastaa, eikä takuulla kukaan ole halukas paikkaa ostamaan, koska massiivinen remontti olisi ensimmäinen homma. Yksi sisarus pitää tiiviisti kaiken paikkaan liittyvän tiedon itsellään ja ei kysele edes muilta, pitäisikö paikkaa yrittää hoitaa vai ei. Käsittääkseni omat lapseni sitten lopulta saavat riesan, jossa täytyy harventaa ronskisti. Ja joutuvat purattamaan rakennukset.