Perheitä, joissa molemmat vanhemmat kotona vauvan synnyttyä?

No sen isyysloman ajan joo.

Ihan konkreettista hyötyä on siitä toisesta, kun itse on vielä ihan toipilas synnytyksestä ja jos on muitakin lapsia hoidettavana kuin vain vauva. Kaupassa käynnit ja ruuanlaitto sekä isompien viihdytys esim.

Kenelläkään ollut molemmat kotona heti alusta ja enemmän kuin kuukauden? Kokemuksia?

ap

Up

OT, jos kaksi aikuista on kotona hoitamassa vauvaa, niin miten se voisi olla jotenkin erityisen rankkaa?

Meillä mies jäi kotiin. Meitä oli kotona esikoinen (3v, pahoja neurologisia kehitysviiveitä) sekä vastasyntyneet kaksoset, minä toivuin samalla myös sektiosta. En mä nyt tiedä oliko se niin kamalan rankkaa, oliko se siinäkään vaiheessa kun mies palasi töihin. Mutta meillä oli siis näin.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:25"]

OT, jos kaksi aikuista on kotona hoitamassa vauvaa, niin miten se voisi olla jotenkin erityisen rankkaa?

[/quote]

Ehkä siksi, että vanhemmat ja lapset ovat yksilöitä ja kokevat asiat hyvin eritavoin? Myös jokainen perhetilanne on uniikki.  En tiedä, siksi kysyn kokemuksia. 

ap

On ollut. Rankkaa siinä oli se, että koko ajan on toinen 24/7 läsnä....ei siitä miehestä varsinaista apua ollut, taloudellisesti vähän tiukkaa,mutta tiukempaakin on ollut. Omalla tavallaan tilanteet kärjistyy,molemmat ovat väsyneitä,molemmat kuuntelevat mahdollista koliikkia jne. Puolensa ja puolensa.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:38"]

Meillä mies jäi kotiin. Meitä oli kotona esikoinen (3v, pahoja neurologisia kehitysviiveitä) sekä vastasyntyneet kaksoset, minä toivuin samalla myös sektiosta. En mä nyt tiedä oliko se niin kamalan rankkaa, oliko se siinäkään vaiheessa kun mies palasi töihin. Mutta meillä oli siis näin.

[/quote]

Millaista käytännön hyötyä tästä oli? Pääsittekö molemmat myös yksin liikkumaan kodin ulkopuolelle? Lapset tykkäsivät? Vaikuttiko vanhempi-lapsi-suhteisiin?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:41"]

On ollut. Rankkaa siinä oli se, että koko ajan on toinen 24/7 läsnä....ei siitä miehestä varsinaista apua ollut, taloudellisesti vähän tiukkaa,mutta tiukempaakin on ollut. Omalla tavallaan tilanteet kärjistyy,molemmat ovat väsyneitä,molemmat kuuntelevat mahdollista koliikkia jne. Puolensa ja puolensa.

[/quote]

miksei miehestä ollut apua?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:41"]

On ollut. Rankkaa siinä oli se, että koko ajan on toinen 24/7 läsnä....ei siitä miehestä varsinaista apua ollut, taloudellisesti vähän tiukkaa,mutta tiukempaakin on ollut. Omalla tavallaan tilanteet kärjistyy,molemmat ovat väsyneitä,molemmat kuuntelevat mahdollista koliikkia jne. Puolensa ja puolensa.

[/quote]

miksei miehestä ollut apua?

[/quote]

No oli ja on vieläkin aikamoinen tumpelo, uni maistui kun olisi pitänyt herätä esim. yöllä, ei ole kotonaan saanut mitään mallia,miten olla isä.Varmaan puuttui uskallustakin käsitellä pientä vauvaa eikä opastus tahtonut mennä perille....

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:38"]

Meillä mies jäi kotiin. Meitä oli kotona esikoinen (3v, pahoja neurologisia kehitysviiveitä) sekä vastasyntyneet kaksoset, minä toivuin samalla myös sektiosta. En mä nyt tiedä oliko se niin kamalan rankkaa, oliko se siinäkään vaiheessa kun mies palasi töihin. Mutta meillä oli siis näin.

[/quote]

Millaista käytännön hyötyä tästä oli? Pääsittekö molemmat myös yksin liikkumaan kodin ulkopuolelle? Lapset tykkäsivät? Vaikuttiko vanhempi-lapsi-suhteisiin?

[/quote]

   3v tarvitsee koko aikaisen ohjausken, ei tunnista vaaratilanteita, joten tarvitsee kokoajan aikuisen läsnäolon ja ohjauksen. Toinen siis keskittyi enemmän esikoisen hoitoon ja toinen hoiti enemmän kaksosia. Ja juuri tuo, että meillä sitten pääsi myös yksin käymään kaupassa, kävelyllä, ystäviä moikkaamassa yms. Lapset totta kai tykkäsivät, varsinkin esikoinen nautti, kun sai myös sitten kokonaan yksin huomiota toiselta vanhemmalta. Oli myös helppoa, kun ei tarvinnut sitten koko perheen pakkautua autoon 3v lääkärikäyntejä varten, vaan toinen aikuisista pystyi sitten lähtemään sinne lääkäriin ja toinen jäämään kaksosten kanssa kotiin :)

    Mies oli hiukan päälle kuukauden kotona, palasi töihin. Esikoinen sai paikan pienryhmäpäiväkodissa (tämä terapia syistä) ja aloitti osa-aikaisen olonsa päiväkodissa.

Ei nyt varsinaisesti vastaa kysymykseesi, mutta meillä itse jäin kotiin lapsen synnyttyä, ja mies siitä n. puolen vuoden päästä (ei tosin suunnitellusti vaan yllättäen työttömäksi). 10 kk oltiin molemmat kotona ja vaikka taloudellisesti onkin ollut todella tiukkaa, uskon että lapsen (ja toki myös meidän vanhempien) kannalta tämä 10 kk on ollut tosi hienoa aikaa. Pärjätty on, ja olen arvostanut itse paljon sitä että mies on ollut läsnä arjessa, ollaan vuoroteltu heräilyjen ja ruokailujen suhteen, molemmat saaneet myös omaa aikaa ja päässeet menoihinsa ilman että on tarvinnut ottaa lapsi kaikkialle mukaan. Uskon että lapsen side isäänsä on myös voimakkaampi kuin jos olisi ollut töissä.

Nyt tilanne on muuttunut niin että mies pääsi töihin, mutta työskentelee pääsääntöisesti etänä eli on edelleen paljon kotona ja täysin ilman minkäänlaisia työaikoja. Itse en ole vielä löytänyt työtä, vaikka olen etsinyt aktiivisesti koko ajan äitiyslomani päätyttyä.

Miinuksia: Toisen naama alkaa välillä kyllästyttämään, mutta onneksi ei tarvitse ihan koko ajan vieressä nyhjätä. Tuntuu myös että silloin kun olin yksin lapsen kanssa, teimme enemmän. Päiväksi tuli keksittyä enemmän ohjelmaa jotta ajan sai kulumaan. Nyt tuntuu että ollaan molemmat laiskistuttu ja ajatellaan että jos tuo toinen ei nyt tee tätä juttua niin en tee minäkään. Minkäänlaista rutiinia ei ole onnistuttu luomaan, päivä kerrallaan mennään. Ollaan passivoiduttu. Tähän tosin vaikuttaa varmasti myös se taloudellinen tilanne - kun kaikki maksaa niin ei tarvitse mitään tehdäkään.