En ole uskossa?

Juu, ei elä uskovaisen elämää. Kyllähän moni satanistikin uskoo Jumalan olemassaoloon ja siksi juuri kapinoi sitä vastaan. Eli ei se tee ihmisestä autuasta, että uskoo Jumalan olevan olemassa ja pyhä vaan sitten se, onko elävässä yhteydessä Jumalaan ja toteuttaako pelastavalle uskolle Raamatussa asetetut ehdot.

Minä käsitän "ei ole uskossa" tarkoittavan näin suomalaisten yleispuheessa, että tarkoittaa ettei ole tehnyt mitään uskonratkaisua, jossa antaisi elämänsä Jeesukselle. Tai ettei allekirjoita esim. kirkon tai muun kristillisen yhteisön uskontunnustusta.

Itse en sanoisi olevani uskossa, vaikka uskonkin jotenkin vaistomaisesti jumaluuteen ja esim. sielun kuolemattomuuteen. Minä en kuitenkaan tunnusta mitään pyhiä kirjoja eikä minulla ole aavistustakaan mikä uskonnoista olisi oikeampi kuin joku toinen. Uskomukseni eivtä vaiktua elämääni juurikaan, en esim rukoile enkä koe että jumaluus vaatisi minua pidättäytymään jostain tai tekemään jotain. Se näkyy vain jonkinlaisena taustalla olevana perusluottamuksena, kokemuksena siitä että kaiken taustalla on jonkinlainen pohjimmiltaan hyväntahtoinen Universumi, ei sokea sattuma.

Kiitos vastauksistanne! :)

Nostan vielä ketjua, josko joku muukin haluaisi ajatuksensa kertoa! Juuri tuollaista "suomalaisten yleispuheessa" -juttua tässä haen.

Olla uskova ja olla uskovainen on mulle eri asiat. Uskovainen on näkyvästi uskossa elävä ja ehkä jopa pyrkii käännyttämään muita. Uskova (olla uskossa) uskoo, muttei tee siitä numeroa. Ei ole uskossa, ei mielestani usko ollenkaan. (on kenties joskus ollut uskovainen).

Mä taas luulen että "uskossa oleminen" ja nämä "uskonratkaisut" ovat joidenkin piirien omaa kieltä jolla erotellaan ne muut meidän porukasta.

Näitä sanoja käytetään tarkoituksella sulkeakseen peruskristityt ulkopuolelle, ne joiden mielestä lapsikaste ja uskominen oikeuttaa itsensä kristityksi kutsumiseen.

Mulle tuo "En ole uskossa" tarkoittaa aika suoraan sitä, että tyyppi ei usko mihinkään sen syvempään/korkeampaan. Tuollaisen heittävä saattaa olla jonkin uskontokunnan jäsen, vaikkei uskokaan. Olen myös ateisti.

Samaa oon miettinyt useasti.

Joillekin on tärkeää kasteet, rippikoulut ja kirkkohäät, mutta sitten naureskellaan uskovaisille. Onko se sitte vaan se tekopyhät vs. tosiuskovat...?

En usko itse ja kirkosta erosin heti täysikäiseksi tultuani.Ihan olin siis sellainen perus-ev. lut., joka oli kastettu ja kävi siinä kuin muutkin sen riparin...

Sukulaiset sai jossain vaiheessa tietää ja kauhistelivat. Samat sukulaiset just pitävät tärkeinä noita toimituksia (sakramentteja??)  ja muuten elävät kuin siat pellossa....

Uskossa oleminen on sellaista aktiivisempaa uskonasioiden ajattelua ja sen uskon näkymistä jotenkin siinä arkipäivässä.

Itsekin mietin uskonasioita, mutta usko ei näy mitenkään arjessani, sillä olen myös ateisti.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:13"]

Miten te ymmärrätte ilmaisun "en ole uskossa"? Tarkoittaako se, että ko. henkilö ei usko lainkaan Jumalaan vai että hän uskoo, muttei elä "uskovaisen" elämää?

Itse olen ateisti ja varon uskonasioista puhumista, jotten loukkaisi kenenkään henk. koht. näkemykiä. Olen vuosien mittaan kuitenkin huomannut, että ne, jotka vitsailevat "uskovaisilla", tms., uskovat sitten kuitenkin Jumalaan. Minulle kun kuka tahansa, joka uskoo, on jollain tapaa uskova... On toki hyvä, että itselleen osaa nauraa...

Niin, mutta miten ymmärrätte, jos joku sanoo, ettei ole uskossa.

[/quote]

Jos joku sanoo, että hän ei ole uskossa, ymmärrän, että hän on omaksunut vl-puhetavan, mutta ei kuulu kuitenkaan liikkeeseen. Vl nimittäin ilmaisee liikkeeseen kuulumisensa sanomalla "olen uskossa", tosin he hyvin harvoin puhuvat vl-liikkeeseen kuulumattomien kanssa mistään uskonasiasta. Se on vaiettu asia, ei voi mitään. 

Rivi-evl-kirkon jäsenenä puhun yleensä uskovaisuudesta, kun joku tekee tilaa erilaisille srk-riennoille. Uskon Jumalaan, mutta en pidä itseäni uskovaisena. Tämä on minulle yksityisasia - hyvin henkilökohtainen juttu - enkä nykyään pohdi pahemmin koko seikkaa. Tiedostan toki, että tämä Jumalaan uskomiseni on hyvin epärationaalista muuten kovin rationaalisessa elämässäni. En myöskään loukkaannu kriittisistä näkökulmista, sillä itsekin suhtaudun esimerkiksi kirkkoon kriittisesti. 

Minä olen ev.lut uskovainen tai uskova, ihan miten vain... jos joku sanoo, että ei ole uskossa, niin minä ajattelen, että hän ei ole tehnyt uskonratkaisua, siis ei ole ottanut Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen... tai sitten on pieni mahdollisuus, että hän on luopunut uskotaan, ja haluaa korostaa sitä, mutta yleensä sitä ei ilmaista tuolla tavalla. Moni suomalainen arastelee uskovaiseksi leimautumista ja saatta sanoa, että "kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en minä mikään uskovainen ole". Pelätään, että leimautuu joksikin hihhuliksi, jos sanoo olevansa uskossa tai uskovainen. Ajatellaan, että uskovaisuus vaatii jotain erityisiä tekoja ihmiseltä; pitäisi olla ulkoisesti erityisen hurskas ja täydellinen... niinhän se ei ole, vaan olennaisinta on, että Jeesus on saanut antaa synnit anteeksi. Ei uskossa olemiselle muita "kriteerejä" ole.

Huomiona, vl ei sano, että "olen uskossa", never. Toisten uskontojen sanonta. Vl sanoo "olen uskovainen". Ei sillä, että tuo olisi merkityksellistä, enkä tiedä miten muotoutunut tämä kulttuuri, mutta tosiaan "uskossa" ei kuulu vl:ien sanontoihin oikeastaan ikinä. Olen vl, aina ollut, joten tiedän.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 17:20"]

Olla uskova ja olla uskovainen on mulle eri asiat. Uskovainen on näkyvästi uskossa elävä ja ehkä jopa pyrkii käännyttämään muita. Uskova (olla uskossa) uskoo, muttei tee siitä numeroa. Ei ole uskossa, ei mielestani usko ollenkaan. (on kenties joskus ollut uskovainen).

[/quote]

Minä koen olevani sekä uskova että uskovainen. Uskovainen-sana on ehkä vanhahtavampi ja moni uskova välttää sen käyttämistä siksi, että ei-uskovat ovat käyttäneet sitä niin paljon haukkumasanana. Uskova-sanaa ei juuri ole käytetty sellaisella yhteydessä. Siksi se on neutraalimpi. Samaa asiaa ne kuitenkin meille Jeesukseen uskoville tarkoittavat. Tai ainakin minulle...

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 21:17"]

Huomiona, vl ei sano, että "olen uskossa", never. Toisten uskontojen sanonta. Vl sanoo "olen uskovainen". Ei sillä, että tuo olisi merkityksellistä, enkä tiedä miten muotoutunut tämä kulttuuri, mutta tosiaan "uskossa" ei kuulu vl:ien sanontoihin oikeastaan ikinä. Olen vl, aina ollut, joten tiedän.

[/quote]

Ja vielä yleisempi termi vl-piireissä on "olla uskomassa". Sitä termiä ei käytetä tietääkseni muissa herätysliikkeissä tai seurakunnissa.

up

Ihanaa keskustelua - kerrankin jotakuta ei vaan mollata, vaan jokainen vaan kertoo näkemyksensä! <3

Itse ymmärrä tuon uskossa olemisen aika samanlaisesti kuin moni täällä. Eli, jos on uskossa on jotenkin vakaumuksellisempi.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 21:17"]

Huomiona, vl ei sano, että "olen uskossa", never. Toisten uskontojen sanonta. Vl sanoo "olen uskovainen". Ei sillä, että tuo olisi merkityksellistä, enkä tiedä miten muotoutunut tämä kulttuuri, mutta tosiaan "uskossa" ei kuulu vl:ien sanontoihin oikeastaan ikinä. Olen vl, aina ollut, joten tiedän.

[/quote]

Tämä oli uusi tieto. Juuri tällaisia kaikkia eroja pitäisi osata tajuta, jotta uskaltaisia avata jotain keskustelua tuolla live-elämässä.  Kiitos! :)

[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 23:25"]

Ihanaa keskustelua - kerrankin jotakuta ei vaan mollata, vaan jokainen vaan kertoo näkemyksensä! <3

Itse ymmärrä tuon uskossa olemisen aika samanlaisesti kuin moni täällä. Eli, jos on uskossa on jotenkin vakaumuksellisempi.

[/quote]

Jos on uskossa tai uskovainen, niin uskaltaa sanoa tai pystyy sanomaan "Jeesus on Herra". Jos joku sanoo uskovansa Jumalaan, mutta sanoo ettei ole uskossa, niin hän ei pystyisi tuota sanomaan tai ei haluaisi sitä sanoa (siis ainakaan tosissaan) Tuo on uskontunnustus.