Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin erota. Mutta en uskalla. :(
25.11.2013 |
Meillä perhe-elämä on yhtä helvettiä. Tästä kärsii kaikki. En pidä siitä mimmonen musta on tullut tuon miehen myötä. Kokoajan on niin kireetä että ahdistaa. Välillä ahdistaa niin että tuntuu että tukehdun. Kun mies kiristää hermoja räjähtelen myös lapsille.
Meillä on mukavinta lasten kanssa sillon kun mies on jossain reissussa useamman päivän.
Kontrolloi kaikkea, ei osalistu mihinkään. Juo joka viikko.
Mutta en uskalla erota. Jäisin niin totaalisen yksin. Ei täällä olisi ketään läheistä enkä voi viedä lapsia 600km päähän isästään missä taas olisi mun tukiverkko.
Mä oon niin jumissa täällä.
ÄLKÄÄ IKINÄ muuttako pitkälle läheisistänne/ystävistänne pelkästään rakkauden vuoksi.
Kommentit (10)
Turvaa taloudellinen tilanteesi ja tukiverkkosi ennen eroa. Täysin yksin lasten kanssa on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäs jos vähän laittaisit hanttiin sille ukolle? Itsepä annat kontrolloida! Saanko arvata...äijällä on varmaan valmis sapuska aina edessä ja sun pesemät puhtaat vaatteet yllä? Lopeta se hyysääminen ja paapominen. Alat elämään lasten kanssa omaa elämää. Pane rahaa jemmaan ja ala kokoamaan tukiverkkoa. Älä jää yksin kiukkusi kanssa, vaan pura sitä puhumalla. Kerro tilanteesta ystäville ja sukulaisille.
Ainoa keino saada oma elämä takaisin on lähteä. Ajattele lapsiasi. Siellä 600 km päässä juoposta rähjästä elämä voi olla paljon rauhallisempaa ja onnellisempaa teille muille. Ei sulla ole velvollisuutta muunlaista, kuin lähteä.
Olen alkoholistin tytär, ja sanon suoraan, että jos äiti olisi älynnyt erota, mulla olisi ollut parempi itsetunto parikymppisenä enkä olisi valinnut sitä miestä, minkä valitsin. Isäni kontrolloivaa kopiota. Anna sinä parempi parisuhteen ja naisen malli lapsillesi, äläkä lapasen mallia
terv. nykyisin onnellinen yh. Tiedätkö muuten että paras kiitos tuli lapsiltani: "äiti se on kiva kun sä et heti suutu."
Muutat sinne 600km päähän. Jos mies välittää, niin herää siinä vaiheessa, muutoin jää yksin asumaan asuntoonne.
Mikset voi viedä lapsia 600 kilometrin päähän? Kyllä se mies sinne pääsee niitä katsomaan, jos tahtoo. Tottakai on pelottavaa muuttaa elämää niin rajusti, mutta kuulostaa kyllä tästä vähästä, että parasta se olisi.
Erosin aikoinaan tukiverkon kannustuksella. Tarvitsin sen, että joku sanoi mulle, että mun eroni hyväksytään ja ennen kaikkea, että minut hyväksytään, vaikka eroan. Elin silloin sellaisessa yhteisössä, joka ei sitä hyväksy. Äitiä tarvittiin sanomaan, että se on ihan okei. Oikeastaan hän oli kauhean helpottunut, että tein sen päätöksen.
Kyllä se mies kummasti liikkuu sen 600 kilometriä lapsia katsomaan, jos ovat hälle tärkeitä. Ei hänestä tarvitse murehtia. Tärkeää on, että uskallat katsoa teitä muita. Oletko sinä onnellinen? Mitä tarvitset, että olisit? Ovatko lapset onnellisia ja mitä he tarvitsevat, että olisivat? Mies kyllä pärjää. Se on jo aikuinen..
Soita jollekkin sinne tukiverkkoon ja kerro huolesi jollekin luotetulle. Uskon, että saat kaipaamaasi tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso lapsiasi. Jos joku heistä olisi tilanteessasi joskus tulevaisuudessa, mitä sanoisit?
Soita äidillesi. Tai jollekin uskotulle sukulaiselle. Sinä saat apua, et vaan usko sitä nyt. Mutta kun kaadat kulissin, huomaat että tulet pärjäämään. Muuta takaisin kotikonnuille. Tässä maailmassa muutetaan jo pitkin eurooppaa noin muutenkin eikä se ole maailmanloppu. Sä taidat pysyä vielä saman maan sisällä? Ei iso juttu.
Ei varmasti tule olemaan helppoa eroaminenkaan, mutta lupaan että ne voimat löytyy. Netti on älyttömän hyvä apuväline. Katsele asuntotarjontaa, työtilannetta, pohdin kaikki valmiiksi. Sä voit jopa tehdä asuntohakemuksen ilman että sitä mahdollisesti tarjottavaa kämppää tarvitsee ottaa vastaan!
Niinkuin monet on täällä sanonu nii soita tukiverkolle, esim äidille. Me täällä ei voida auttaa koska ei kuitenkaan tiedetä teidän tilanteita eikä teitä ylipäätään. Joku joka sinut tuntee saa puhuttua päähäsi järkeä, oli se miten päin vain. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin monet on täällä sanonu nii soita tukiverkolle, esim äidille. Me täällä ei voida auttaa koska ei kuitenkaan tiedetä teidän tilanteita eikä teitä ylipäätään. Joku joka sinut tuntee saa puhuttua päähäsi järkeä, oli se miten päin vain. :)
Ap on taas yksi niistä monista, jotka valitsevat mieluumin sen ihanan juopon väkivaltaisen alistajamiehen, kuin omat lapsensa. Onnea vaan, olet päättänyt antaa lapsillesi paskan lapsuuden ja mielenterveysongelmia koko loppuelämän. Sulla olisi vaihtoehto, mutta olet päättänyt jättää sen käyttämättä itsekkäistä syistä. Onko sinun "yksinäisyytesi" tärkeämpää kuin lasten hyvinvointi? Pelkurinkin luulisi tekevän sellaisia ratkaisuja, mitkä on parhaaksi lapsille. Tuolla menolla lapsesi todennäköisesti tulevat halveksimaan sinua, ja se on ymmärrettävää. Ne eivät ehkä pidä sinuun enää aikuisina yhteyttä, mutta älä välitä, onhan sulla edelleen se rakas miehesi siinä rinnalla.
Eroa, se on parhaaksi teille kaikille