Lasten joukkuelajien sisäpiirit

Harrastuksessa on treeneissä ja pelimatkoilla yms. ihan hyvä joukkuehenki. Osa porukasta toki on tekemisissä myös harrastuksen ulkopuolella, mutta itse olen ihan tyytyväinen, että lapseni kaverit tulee harrastuksen ulkopuolelta.

Näin sekä omat, että lapsen sosiaalisetsuhteet tukee sitä omaa persoonaa, eikä kavereita olla vain siksi, että on sama harrastus.

No onpa outoa! Mutta mitäs jos seuraavan kerran sinä järjestät ne voitonjuhlat sanomalla, että "nyt koko porukka mäkkäriin". tms...

Mun poikani ainakin jäi ulkopuolelle kun aloitti. Kukaan ei syöttänyt hänelle, voittoa ei tuuletettu hänen kanssaan. Mutta ans olla kun haaste ja edustusjoukkue erotettiin, hän jäi haastejoukkueeseen ja kehittyi, pärjää hyvin omassa porukassaan ja on nyt päässyt porukkaan.

Eli kovatasoisen joukkueen häntäpäässä olo oli kurjaa, mutta nyt, alemman tason joukkueen hyvin pärjäävänä harrastus on taas kivaa ja innostavaa.

Eli treeniä treeniä, niin sisäpiiritkin aukeaa. Tai sitten omantasoinen joukkue.

No taitaa tuo ongelma olla pelaajilla. Omani ui kilpaa ja ei ole mitään sisäpiirejä. Treenit kuitenkin 4 kertaa viikossa.

Suomalainen ei ole joukkuepelaaja. Eipä se ihme ole, ettei joukkueissakaan kaikki pelaajat ole samanarvoisia kun vanhemmatkin ja valmentajatkin ovat kyräileviä autisteja. Täytyy tosin sanoa, että oman lapseni joukkueessa on suht tasa-arvoinen meininki, mutta kauhujuttuja olen kuullut useilta, jotka ovat siirtyneet samaan joukkueeseen muista joukkueista. Mielestäni hyvä merkki on juuri se, jos joukkueen huoltajissa/valmentajissa on ulkomaalaisia mukana, se näyttää pitävän hengen positiivisena.

Harrastus on harrastus, eikä kaverikerho.

Olen ollut mukana aika monen joukkueen toiminnassa sekä toimihenkilönä että normivanhempana. Minusta yhteishengen laatu - siis nimenomaan vanhemmat mukaan lukien - on aika paljon kiinni joukkueenjohtajasta. Itse olen törmännyt kahdenlaisiin: toiset ottavat joukkueenjohtajan roolinsa vakavasti ja oikeasti toimivat niin, että pyrkivät pitämään kaikki mukana tasapuolisesti. Toiset taas keskittyvät ajamaan omaa etuaan, heillä on sisäpiiri ja sen ulkopuoliset perheet nähdään pelkästään maksajina. He käyttävät hyväkseen asemaansa erityisesti siihen, että oma lapsi saa paremman kohtelun ja sellaiseenkin tapaukseen olen törmännyt, joka laittoi täysin häikäilemättömästi joukkueen rahoja omaan taskuunsa. Tämä viimeksimainittu päätyikin lopulta rikostutkintaan.

Mutta vanhemmilla on aika suuri mahdollisuus vaikuttaa. Ongelma vain on siinä, että niin harva haluaa ottaa mitään vastuuta toiminnasta, jolloin ne, jotka sen tekevät, saavat rauhassa huseerata omalla tavallaan. Muut vanhemmat vain purnaavat keskenään, eivätkä uskalla ottaa asiaa esille, etteivät vain itse joutuisi tekemään jotakin.