Mitä herkkää ja kaunista on synnytyksessä?

Minusta siinä ei ole mitään kaunista. Vertaa, paskaa ja kaikkia muita eritteitä hervottoman kivun kanssa. Kun saa sen vaaleanpunaisen, ryppyisen käärön rinnuksille, on vain helvetin onnellinen että se on ohi.

Lapsen haluaminen ja tekminen on silkkaa itsekkyyttä. Omia tarpeitaan siinä täyttää.

Vai kuka muka on päättänyt vastentahtoisesti tehdä ja kasvattaa lapsen, jotta tämä kenties joskus johtaisi koko ihmissuvun/ eläinkunnan/ Maapallon paremmille teille?

Kysymys oli niin  tyhmä, etten vaivaudu selittämään mitä kaunista omissa synnytyksissäni olen kokenut.

Ainakaan meidän lapsen synnytyksessä ei ollut kenenkään mielestä mitään kaunista. Traumaattista äheltämistä, joka päättyi sektioon 17 h riehumisen jälkeen, kun ei kirjaimellisesti tullut lasta tai edes sitä paskaa. Sitten vielä jäi kokematta tämä äitien hehkuttama "voitonmerkki syliin"-juttu, kun jäin pöydälle retkottelemaan ja kuuntelemaan leikkaushenkilökunnan tappelua siitä, että kumpi niistä nyt tekee hauskempia tikkejä. Loppukevennyksenä sain heräämössä opastaa kätilöä morfiinipöllyssä, kun se ei osannut katsoa tikusta, että onko proteiinia vai ei :D

No , oli han se jotenkin mahtavaa. Hämärä huone ja aika joka rytmittyi pelkästään mun supistuksesta toiseen . Ensin mielessäni hurrasin joka supistusta joka tuo lasta lähemmäski syntymää. Sitten kiepydyin niin voimakkaasti , että ihana , lempeä kätilö suositteli epiduraalia ja sen saatuani nukahdin tunniksi ja heräsin siihen vähemmän herkkään tunteeseen , että vauvan pää puskee lantion pohjalla niin että tuntuu kuin tulisi kilo ulostetta. Kävin vessassa ja sitten istuin jakkaralle jossa vauva syntyi. 

Oli se mun mielestä jotenkin herkkää , kaunista ,ihmeellistä ja juhlavaa , kun kaikki meni niin hyvin ja sai terveen pienen vauvan. 

Mies itki kun vauva oli syntynyt , mua ei lainkaan itkettänyt vaan oli sellainen mahtinaisellinen olo , koin että mun keho toimi kuten sen kuuluukin ja olin niin iloinen. Vauva oli niin kaunis ja lämpöinen ja availi pieniä silmiäään...aivan mahtavaa se oli !

Onhan se synnytys alkukantaista ja brutaalia toimintaa, mutta itselleni synnytys oli silti voimaannuttava kokemus. Kehoni toimi juuri niinkuin on tarkoitettu ja vauva syntyi täysin luomusti. Se on upeaa kun saa vauvan (vaikka se onkin kinainen ja verinen) paljaan rintansa päälle ja kun vauva alkaa heti hamuta rintaa. On se vaan niin ihmeellistä miten vauva toimii kuin automaattiohjauksella ja tietää juuri mitä pitää tehdä!  Ap onnvarmaan järkyttynyt noista tvn synnysohjelmista? Mä katsoin niitä paljon kun aihe oli ajankohtainen,mmutta enää en oikein jaksa innostua,kun synntyksestä on jo yli 2v.

Ei mitään. Se vasta on maailman täydellisin tunne, kun saa oman vauvan lopulta terveenä jollakin tavalla itsestään ulos, mutta sehän onkin jo toinen stoori. Itse synnytys on helvetistä, skippaisin koko episodin jos se vain olisi mahdollista.

Ei yhtään mitään. En tunne yhtäkään naista joka olisi pitänyt synnytystä jotenkin herkkänä tai kauniina.