Miten kierrän tyylikkäästi sanomasta "esitys oli huono"?

Esitystä voi vielä hioa.

Miksi sun pitää se sanoa? Voithan sanoa vaikka että oli kiinnostavaa nähdä esityksesi.

No toi laimeasti ja epämääräisesti mumistu "esitys oli mielenkiinoinen totetukseltaan" on klassikko vastaus, kun oikeasti ajattele, että olipas huono

esim.

- tunteita/ajatuksia herättävä

- yllättävä

- persoonallinen

- jätti sanattomaksi

No esitä näkemyksesi siitä, mihin teos sinusta pyrki ja miten teos kykeni täyttämään ne tavoitteet, johon se pyrki.

Mitkä olivat siis teoksen omat tavoitteet (mitä tuntemuksia sen piti herättää) tai mitkä olivat teoksen esikuvat (miten sijoittuu muiden vastaavanlaisten teosten jatkumoon) ja kuinka hyvin tuli mieleen teosta muistuttava teos tai muuten samaan genreen kuuluva teos.

Käyttämällä noita voit esittää näkemyksen, josta ei tarvitse edes välittyä sitä, piditkö teoksesta vai et.

Miksi ei voisi sanoa, ettei esitys oikein avautunut minulle. Silloin ei tule haukkuneeksi eikä loukkaa.

Taide on henkilökohtainen kokemus.

Sanot, ettei se ollut sinun makuusi, mutta makuja on monia, jonkun toisen mieleen se voi ollakin. Näin et ainakaan valehtele ja et joudu sanomaan siitä mitään keksittyjä kommentteja. Jos joku alkaa kysymään tarkemmin, voit kertoa nätisti, mutta selvästi miksi et siitä tykännyt.

Kutosella tosi hyviä ajatuksia!

Todella hyviä ideoita on tullut! Ja kyllähän kaikissa esityksissä on joitain hyviä puolia. Eräs tuttuni kirjoittaa älyttömän latteita ja typeriä runoja, joita sitten näyttää mulle. Niistä pystyy aina nostamaan esiin vaikkapa sen, millaisia mielikuvia runo herättää ("tulee mieleen mummola", "tuo säe on nerudamainen").

Ja yksi hyvä, jota käytän paljon, on se, että on vaikea sanoa, miten hyvä tai huono joku taide-elämys on, samantien sen kokemisen jälkeen. Se on meinaan myös totta. Mutta tämä tietenkin kannattaa sanoa vain, jos suoraan tiukataan, että oliko se nyt hyvä vain ei.