Jutta:"Raskaus on naisten tekosyy jäädä pullamössökuntoon"

Oikeassahan tuo on. Jutta ei edes ole mikään laihdutusintoilija vaan kirjoituksessakin sanoo, että painonpudotuksella ei raskauden jälkeen ole kiire, kunhan muuten huolehtii terveydestään. Fiksu nainen.

Tuo on totta, koska monellehan tulee se 15 kg raskaana ollessa. Mutta yleisempi juttu on tämä: lapsi on monelle naiselle syy jäädä kotiin ja vältellä töidentekoa/hakua kun mies elättää ja nainen on kotona lapsen kanssa.

Totta.

Onneksi olin itse onnekas painon ja palautumisen suhteen. :)

Täysin totta. Minulla meni raskauskilojen pudottamiseen 8v :-) Ja allekirjoitan nuo Jutan väitteet täysin... siis esim. sen, että jos syö raskausaikana itsensä paksuksi, niin se on aika lailla vain oma moka.

siinä taas yhden lapsen äidin asiantuntijalausunto

Minä laihduin raskaana ollessa ja imetys vei viimeisetkin mehut. Nyt yritän vähän "lihottaa" itseäni, koska tunnen itseni kuivaksi korpuksi.

Hah, ymmärsin ja luin otsikon väärin. Jutta: Raskaus on naisten tekosyy jäädä pullamössöyhteiskuntaan. Ajattelin että kyse on Jutta Urpiaisen puheenvuorosta kotiäitiyttä vastaan...joo, lisää kahvia!

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:25"]

siinä taas yhden lapsen äidin asiantuntijalausunto

[/quote]

Ja siinä taas yksi, joka luulee, että äitiys antaa pätevyyden kaikkeen :) ja mitä useampi lapsi, sitä ammattitaitoisempi, tietenkin. Eiköhän Jutalla ole ollut aika liuta noita pullamössöjä äitejä asiakkaina, joten tietää kyllä mistä puhuu.

Totta. Mun alavatsa on täysin löllöä ja raskausarpista. Ei mitään muuta keinoa saada se tiukaksi kuin kirurgin veitsi. Ei kauheasti kannusta pitää itseä laihana, koska joka tapauksessa aina sopivista vaatteista maha pursuaa ja ihonmyötäisissä mekoissa se vasta oudolta näyttääkin. Jos mulla olis rahaa, niin laittaisin raskauksista pilalle menneeni vatsan kuntoon, niin olisin äärimmäisen onnellinen. Rahaa ei vain ole enkä mä voi käyttää tiukkoja vaatteita, joten aivan turha laihduttaa.

Äitiydestä, etenkin jos lapsia on useampi, alkaa myös usein raskaampi ja väsyttävämpi vaihde elämässä kuin ennen lapsia. 

Oikeasti olen väsynyt tähän jatkuvaan äitien ja naisten mollaamiseen. Milloin ollaan laiskoja, milloin valaita, milloin mitäkin.  Elämme aikaa, joka vaatii naisilta paljon. On oltava hyvä työntekijä, hyvä äiti, hyvä puoliso ja hyvä ystävä. Voi kumpa joskus puhuttaisiin kauniisti, miten hyvin pystymme luovimaan näiden tekijöiden välillä, että olemme fiksuja, empaattisia ihmisiä, jotka annamme itsestämme todella paljon, että olemme loistavia perheen tukipilareita, joilla on kaikki arjen langat käsissä. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:25"]

siinä taas yhden lapsen äidin asiantuntijalausunto

[/quote]

MItä sillä lasten lukumäärällä on tekemistä sen kanssa kuinka paljon mättää ruokaa naamaansa?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 12:49"]

Äitiydestä, etenkin jos lapsia on useampi, alkaa myös usein raskaampi ja väsyttävämpi vaihde elämässä kuin ennen lapsia. 

Oikeasti olen väsynyt tähän jatkuvaan äitien ja naisten mollaamiseen. Milloin ollaan laiskoja, milloin valaita, milloin mitäkin.  Elämme aikaa, joka vaatii naisilta paljon. On oltava hyvä työntekijä, hyvä äiti, hyvä puoliso ja hyvä ystävä. Voi kumpa joskus puhuttaisiin kauniisti, miten hyvin pystymme luovimaan näiden tekijöiden välillä, että olemme fiksuja, empaattisia ihmisiä, jotka annamme itsestämme todella paljon, että olemme loistavia perheen tukipilareita, joilla on kaikki arjen langat käsissä. 

[/quote]

Näin on! Tässä on asiat hyvin sanottu. Enkä itse ole ylipainonen, joten kyse ei ole puolustelusta. Mutta olen niin kypsä tähän äitien syyllistämiseen! Kukaan ei tunnu vaativan miehiltä mitään. Ja kaikkein surullisinta on, että äitejä syyllistävät nimenomaan toiset äidit (naiset)!

Ja jos ei ole laiska tai valas niin on ylisuorittaja/uraäiti/itsekäs/jne, joka tekee kaiken perheensä hyvinvoinnin kustannuksella..

15 kg on kyllä aika hyvä painonnousu raskaudessa, ei mikään kauhistelun aihe. Mulla tuli 12, ja ainakin neuvolan terkka sanoi sen olevan ideaalinen tulos. Synnytyksen jälkeen kiloja jäi kaksi.

Mä kyllä ymmärrän oikein hyvin, miten lasten saamisen jälkeen on helppo lösähtää. Ensin raskaus: monella syöminen auttaa pahoinvointiin, joten tulee syötyä paljon. Jotkut lihovat enemmän, toiset vähemmän (itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan, vaikka oikeasti söin todella reippaasti ja herkuttelin verrattuna vaikka tämänhetkisiin syömistottumuksiini). Raskauden viimeisellä kolmanneksella suoliston bakteeritoiminta muuttuu ja aiheuttaa metabolista oireyhtymään vastaavan tilan: kiloja voi tulla, vaikka yrittäisi olla huolellinenkin.

Toiset eivät pysty juuri liikkumaan raskausaikana, minä kuuluin myös tähän ryhmään. Jotkut menevät huonoon kuntoon synnytyksessä, itse kuulun myös tähän ryhmään (3 viikkoa synnytyksestä 200 metrin kävely sai mut hikoamaan).

Lapsensaannin jälkeen aika on kortilla, etenkin niillä, joilla on useampia lapsia lyhyillä ikäeroilla. Imettäessä ruokahalu kasvaa, toisilla paino voi noustakin imetyksen aikana, toisilla laskea (itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään). 

Mä oon siitä hyvässä asemassa, että mulla on ollut pari liikuntaharrastusta suht lähellä (lisäksi yksi hieman kauempana). Oon lisäksi tottunut liikkumaan, joten mun ei ole tarvinnut luoda siihen rutiineja lapsen vauva- tai pikkulapsiaikana. Meillä syödään aika terveellisesti, joten sitäkään ei ole tarvinnut opetella, mutta närppimisen olen lopettanut tietoisesti täysimetyksen loputtua.

On tosi helppo nimetä lapset lihomisen tekosyyksi, mutta oikeasti tuohon asiaan liittyy aika monta muuttujaa. Syyttely ei auta positiivinen viestintä on tehokkaampaa.

Minulla oli tosi helpot raskaudet (painon nousu 10-12 kg normaalipainosta)  ja imetysaikoina oli koko ajan nälkä ja söinkin sen mukaan (käsittämättömiä määriä) eikä silti paino noussut.

Mikä minut lihotti (ylipainoa nyt 5-10 kg) on pikkulapsiaika (ikäero 1v8kk): 

- ei lepoa päivällä eikä unta yöllä (valvotuksenaiheita hampaantulot, räkätaudit, ihan normiasiat, meillä ns. 'helpot' lapset)

- sairastuin masennukseen ja tunsin itseni niin väsyneeksi ja kuihtuneeksi ja rikkinäiseksi puuttuvien yöunien ja levon takia että aloin syödä suklaata kaksin käsin. Ketään ei kiinnostanut minun väsymiseni, täysin epärelevantti asia. Minä olin välttämätön paha ja lasten jatke, jota korkeintaan moitittiin jos mitenkään edes huomioitiin. Enkä ole edes mikään luuseri, kävin koko ajan töissä, tosin pisin sairasloma oli 6 viikkoa.

Nyt kun lapset ovat 6- ja 8-vuotiaat, levollinen olo on ollut takaisin jo 1-2 vuotta. Osaan nukkua ja rentoutua. Nyt on mieli alkanut antaa periksi rentoutumiselle ja paino on hienoisessa laskusuunnassa. 

Väsyvaiheessa oma kroppa oli tärkeydessä ö-kategoriassa, kun kaikki liikenevä energia meni perusselviytymiseen.

Ehkä äitejä tykätään rytätä ja mollata juuri sen takia, kun se on niin helppoa. Tosin nykyään lapset kehuvat minua usein, mikä on hämmentävää ja kivaa. Kun en todellakaan ole mikään täydellinen äiti ja sen kyllä lapsille sanonkin. "Mutta kun sä äiti olet paras ja ihanin." Jep jep :-)

Jos olisi ollut hankala raskaus ja imetysaikainen megasyöminen olisi kartuttanut elopainoa, olisin varmaan maailmanlopun supervalas.

Hah, luulin aluksi, että on kyse Jutta Urpilaisesta ja ajattelin, että milläköhän ansioilla hän puhuu mistään pullamössöistä.

Urpilainen on sekaisin.

Urpilainen puhuu kerrankin asiaa!

Olen asiasta samaa mieltä. Vaikka jutta onkin mun mielestä vitun ärsyttävä ja ruma ja todella tyylitajuton, niin kai se treenaamisesta jotain tietää. Mutta kyllä se on ihan kaikkien tiedossa että raskauskilot ovat aina tekosyy, jos synnytyksestä on yli kuukausi. Eikä niitä raskauskiloja edes tarvitse olla niitä 20 kiloa...

Selvä. Ja mikä miesten tekosyy on?