Mulla on ihan hemmetin paha olla :(

Kiitos kaikille vastanneille. Kuukautiskierto tosiaan ei ole ihan parhaassa vaiheessa mielialan kannalta, mutta en usko että selittää kokonaan tätä olotilaa. Ikäkriisiä aloin tosissaan miettiä. Luulin ettei pyöreiden täyttäminen merkinnyt minulle mitään, mutta kieltämättä hiukan ahdistaa ja elämän suunta ei ole ihan tiedossa. Työkään ei ole enää niin palkitsevaa kuin ennen. Taitaa olla siis monen asian summa. Kiitos, kun annoitte ajattelemisen aihetta. Toivon vain, että mies jaksaa ymmärtää mua ja mun mielialoja.

ap

Masennus.

Eikö todellakaan tule mieleen mitään, mikä voisi olla syynä...? En lähtisi heti liputtamaan tuon masennuksen puolesta. Ihminen voi tuntea ja olla masentunut, ilman että kyseessä on se masennus, joka on oma sairautensa sinänsä. Ei joka masennusta pidä nimetä masennukseksi, se vain edes auttaa sitä, että hyväksytään tilanne ja unohdetaan tunteen tuoman tärkeän viestin "kuuntelu". Tietenkään liian kauan ei pidä yrittää yksikseen kuulostella, vaan hakea sitten apua, jos tuntuu, että masennus alkaa häiritä elämää liiaksi.

Mutta niin, aloittajalle, mikähän siellä takana voisi olla...?

Tuttu tunne monen ihmisen kohdalla. Tyhjyyden tunne oli mullakin aikoinaan, vaikka asiat oli muuten ihan ok. Jokaisella ihmisellä on tyhjä paikka sydämessä, jonka vain Jeesus voi täyttää. Jeesus antaa rauhan ja tyhjyyden tunne poistuu.

J-P

Mulla on ollut vastaavaa...oon itse pähkäillyt, että jos puuttuu sellainen suurempi  merkitys elämästä eli miksi täällä ollaan ja tehdään mitä nyt kukakin päiviensä täytteeksi tekee. Niin se voi aiheuttaa sellaista epämääräistä yleistä kiinnostuksen puutetta elämään. Voi liittyä työhön...onko työ tarpeeksi kiinnostavaa ja tarjoaako haasteita? Tai piristystä voi etsiä harrastuksista.

ikäkriisi, kuukautiskiertoon liittyvä juttu, masennusta...?

Hormonaalinen ehkäisy?

Onko sulla tarpeeksi ihan omaa aikaa? Aikaa tehdä juttuja, joista tykkäät, tai joista ainakin joskus oot tykännyt? Olla vaan? Tai onko elämä kovin yksipuolista?

minulla oli jossain vaiheessa samanlaista ja huomasi, että olin ja elin vain muita varten. Kun aloin harrastaa uudelleen lapsuudessa rakastamaani lajia, sain uutta potkua ja piristystä itselleni, jotain joka on aivan minua itseäni varten.

Mulla oli samanlaista. Sitten tuli yksi mies menneisyydestä ja sain sellaista oppituntia käsittelemättömistä tunteista, haavoittuneisuudestani, jota en ollut enää  muistanutkaan, tunnelukoista ja syvästä onnettomiudestani, että huh heijaa. Mutta ei enää tuntunut elämä tarkoituksettomalta. Prosessi on vieläkin kesken mutta odotan ja uskon, että kun olen päässyt korjaamaan nuo rakkauden esiin nostamat asiat olen toivottavasti ainakin aiempaa enemmän sinut itseni kanssa ja myös onnellisempi.

Nehän usein sanoo, että pimeintä on juuri ennen aamunkoittoa. 

t.3

Ja siis mitään suhdetta tuon miehen kanssa ei syntynyt ja luulin vieläpä olevani onnellisesti liitossa. Onneksi mieheni ei ole vähästä säikähtävää sorttia. t. 3

ahdistuneisuutta, jokin nousee esiin mielestä mutta ei tunnista vielä mitä se on

Kärsivällisyyttä... kyllä se sieltä vielä tulee, mikä se on. Ja voimia.