Lue keskustelun säännöt.
Palstatabu: rakastan esikoistani kuopusta enemmän
10.11.2013 |
Jo kuopusta odottaessani ajattelin, että riittääkö minulla vielä rakkautta. Esikoiseen olen kiintynyt syvästi ja rakastan häntä valtavasti. Vuoden vanhaan kuopukseenkin olen kiintynyt ja voisin sanoa rakastavani, mutta en läheskään yhtä paljon kuin esikoista. Tokihan vuosien saatossa tunteet esikoista kohtaan ovat syvenneet, joten onko turhaa verrata lapsia kohtaan kokemiaan tunteita keskenään? Kuopuksen kanssa elämän alku oli vaikea, joten olen joutunut opettelemaan ja rakentamaan kiintymyssuhteen häntä kohtaan aivan eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Onko mahdollista, että rakastan nuorimmaistani vielä yhtä paljon, kuin esikoistani, vai jääkö äidin rakkaus aina eritasoiseksi useamman lapsen kohdalla?
Kommentit (16)
Mulla taas rakkaus kuopusta kohtaan syntyi nopeammin, luontevammin ja syvemmin. Luulen että siihen vaikutti osin täysimetys ja sen myötä oksitosiinin lisääntyminen, ihan fyysisiä syitä osittain siis. Osittain psyykkiset syyt, se että esikoisen kanssa kaikki oli vaikeaa alussa.
Nyt kun lapset ovat jo molemmat vähän isompia, niin tunteeni ovat hieman tasoittuneet. Olen myös huomannut että kun tietoisesti yritän antaa esikoiselle huomiota ja rakkautta, niin suhteemme on lähentynyt. Olen alkanut nähdä eroja näiden kahden lapsen persoonissa ja olen huomannut että esikoinen on monessa suhteessa samankaltainen kuin minä.
Kai se riittää että yrittää oll mahdollisimman tasapuolinen jaoikeudenmukainen kumpaakin kohtaan ja olla kiinnostunut molemman lapsen ajatuksista ja erityisyydestä. Omiin tunteisiin voi vaikuttaa, mutta ei se välttämättä ole niin vakavaa jo rakkaudentunteet ei ole ihan samalla tasolla jokaisen lapsen kohdalla. Hyvä että sen tiedostaa, niin voi yrittää toimia tasapuolisesti tunteista huolimatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, en kyllä osaa vastata tuohon. Mä rakastan kaikkia lapsiani ihan yhtä paljon, vaikka se on kyllä totta että jotkut ovat olleet vaikeampia kuin muut ja vaatineet multa enemmän. Siltikin, se vaakakuppi on tasoissa.
Kiitoksia vastauksista, ja siitä, ettei tunteitani ole tuomittu. Erityisesti 3: Annoit uskoa siihen, että ajan myötä tilanne saattaa tasoittua. Kuopus on todella aurinkoinen, tyytyväinen ja ns. helppo luonne, omalla taustalla taitavat vaikuttaa nuo mainitsemasi fyysiset ja psyykkiset syyt.
Rakastan kaikkia kolmea lastani yhtä paljon, en voisi kuvitellakaan että olisi joku suosikki, kaikki lapset ovat niin erilaisia ja omalla tavallaan valloittavia omine piirteineen.
Ap, ihanaa että kirjoitit, kun mietin vähänväliä tätä samaa asiaa. Minulla esikoinen on 3-vuotias ja kuopus vasta vauva, ja rakastan kyllä vauvaakin kovasti, enkä edes uskalla ajatella, että hänelle sattuisi jotain tms., mutta silti... esikoista rakastan niin että rintaa puristaa, kun ajattelenkin häntä. Joskus ajattelen, että rakastan häntä liikaa - onko kaikilla äidinrakkaus tällaista.. Pelkään, että tulen takertumaan häneen vielä ja pilaan koko suhteen. Esikoisen maailmaan tuloon liittyi kaikenlaista draamaa, ja kun niistä selvittiin, huomasin jotenkin pudonneeni tähän lähes epätoivoiseen rakkauteen lasta kohtaan. Mietin kuopuksen raskausaikana, että riittääkö minulla rakkautta toiselle lapselle samalla lailla ja olen ollut aika hädissäni, kun ainakaan tämä alku ei ole ollut lainkaan samanlaista. Mietin edelleen esikoista enemmän. Vauvan hoidan kyllä tunnollisesti, mutta en lainkaan samalla innolla ja paneutumisella kuin esikoista. Synnytyssairaalassa en oikein tuntenut mitään. Paitsi kauheaa ikävää...esikoista kohtaan!! :/ huono omatunto tästä kaikesta ja toivon todella että tunteeni tasoittuvat jotenkin. Vähempikin rakkaus ja huoli riittäisi esikoiselle....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan kuopusta enemmän. Yritän salata sen, mutta itseltäni en voi sitä kieltää.
Esikoisen syntyessä menetin tajuntani lähes heti hänen syntymänsä jälkeen. En oikein edes muista, mitä tunsin häntä kohtaan ihan aluksi. Pikkuhiljaa rakkaus kasvoi ja ennen kuopuksen syntymää ajattelin, että rakastan esikoistani niin paljon kuin kukaan äiti voi lastaan rakastaa. Esikoinen oli kuopuksen syntyessä vielä reilusti alle kaksivuotias.
Kuopuksen synnytys oli helpohko ja kun hänet ojennettiin syliini, tuntui kuin olisin koko elämäni odottanut tätä yhtä ihmistä. Ensimmäiset sanani vauvalle taisivat olla "siinähän sinä olet". Rakkauteni kuopusta kohtaan on suorastaan eläimellistä ja jättää rakkauteni esikoista kohtaan varjoonsa. Jos olen kahden esikoisen kanssa, hän tuntuu rakkaalta ja läheiseltä, mutta kuopuksen läsnäollessa rakkauteni häneen jotenkin himmentää rakkauttani esikoiseen.
Molemmat ovat vielä pieniä ja toivon, että aika tasoittaa tilannetta. Vietän esikoisen kanssa säännöllisesti aikaa kahden, jotta hän saisi myös äidinrakkautta. Kuopuksen siirtäminen esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan hieman tasoitti tilannetta. En pysty vellomaan äidinrakkaudessani yökausia valvoen pienen unta.
Ihana kuulla, että kohtalotovereita löytyy, enkä ole yksin ajatuksineni. Tämä kun on sellainen asia, ettei siitä pysty kasvotusten kenenkään kanssa keskustelemaan. Monilla vastanneilla, joilla on samanlaisia tunteita, lapset ovat vielä pieniä ja syntymän hetkeen on liittynyt jonkinlaisia ongelmia. Ehkäpä sitten, kun lasten luonteet tulevat paremmin esille, tunteet alkavat tasoittumaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tämä ole palstatabu. Tästä on vaikka kuinka monta ketjua.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 10:57"]
Ei tämä ole palstatabu. Tästä on vaikka kuinka monta ketjua.
[/quote]
Hyvä tietää. Olenkin vasta aloittanut palstan käytön, joten ajattelin aiheen olevan vaiettu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämä on aika yleistä, että joku lapsista on se kaikista rakkain, vaikka kaikkia rakastaakin paljon. Jollekin sama sukupuoli tekee lapsesta tärkeän, jollekin taas eri sukupuoli. Joku kiintyy eniten itsensä kanssa samankaltaiseen lapseen, toinen taas sellaiseen, joka tavallaan on sellainen, kun itse olisi halunnut olla.
Ja eiköhän melkein kaikilla ole ainakin jonkin verran tuntemuksia siitä, miten vanhemmat ovat suosineet sisarusta enemmän tai pitäneet eniten yhdestä lapsesta.
Minusta on hienoa, että myöntää omat ajatuksensa ja tunteensa, koska silloin voi alkaa tehdä töitä sen eteen, ettei kukaan lapsista tuntisi itseään vähemmän rakastetuksi.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 11:16"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 10:57"]
Ei tämä ole palstatabu. Tästä on vaikka kuinka monta ketjua.
[/quote]
Hyvä tietää. Olenkin vasta aloittanut palstan käytön, joten ajattelin aiheen olevan vaiettu.
Ap
[/quote]
Tervetuloa messiin. Älä pahoita mieltäsi, jos joku vastailee sinulle töykeästi, se kuuluu joidenkin palstalaisten tapoihin. Jotkut tulevat myös purkamaan pahaa mieltä palstalle ja kirjoittelevat ilkeyksiä muille. Puskista on hyvä huudella...
Kirjoita palstan hakukenttään esim. rakastan toista lasta, paina hae-nappulaa, ja sieltä niitä ketjuja alkaa tästä aiheesta tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa huomioon, että teistä luultavasti huomaa sen. Ihan pienistä jutuista ja sanomisista, eleistä. Mulla on yksi kaveri josta huomaa selvästi (hän luulee ettei huomaa) että ei pidä esikoisestaan yhtä paljon kuin kuopuksesta, ja se tuntuu tosi vaivaannuttavalta ja ikävältä :/.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 01:13"]
Minä rakastan kuopusta enemmän. Yritän salata sen, mutta itseltäni en voi sitä kieltää.
Esikoisen syntyessä menetin tajuntani lähes heti hänen syntymänsä jälkeen. En oikein edes muista, mitä tunsin häntä kohtaan ihan aluksi. Pikkuhiljaa rakkaus kasvoi ja ennen kuopuksen syntymää ajattelin, että rakastan esikoistani niin paljon kuin kukaan äiti voi lastaan rakastaa. Esikoinen oli kuopuksen syntyessä vielä reilusti alle kaksivuotias.
Kuopuksen synnytys oli helpohko ja kun hänet ojennettiin syliini, tuntui kuin olisin koko elämäni odottanut tätä yhtä ihmistä. Ensimmäiset sanani vauvalle taisivat olla "siinähän sinä olet". Rakkauteni kuopusta kohtaan on suorastaan eläimellistä ja jättää rakkauteni esikoista kohtaan varjoonsa. Jos olen kahden esikoisen kanssa, hän tuntuu rakkaalta ja läheiseltä, mutta kuopuksen läsnäollessa rakkauteni häneen jotenkin himmentää rakkauttani esikoiseen.
Molemmat ovat vielä pieniä ja toivon, että aika tasoittaa tilannetta. Vietän esikoisen kanssa säännöllisesti aikaa kahden, jotta hän saisi myös äidinrakkautta. Kuopuksen siirtäminen esikoisen kanssa samaan huoneeseen nukkumaan hieman tasoitti tilannetta. En pysty vellomaan äidinrakkaudessani yökausia valvoen pienen unta.
[/quote]
Ihan kuin omat ajatukseni.
Yritän tietoisesti tasottaa tilannetta, mutta olla myös armollinen itselleni. On ihan luonnollista että eri lapsissa rakastaa eri asioita. Ei äidinrakkaus ole jotain silmät ummistavaa hattaraa, joka jakautuisi viivottimella tasan. En rakasta lapsiani vain siksi, että he ovat minun lapsiani. Rakastan heitä myös heidän ominaispiirteiden takia. Rakastan molempia, mutta eri syistä. He ovat omia persooniaan omine ominaispiirteineen, niin hyvine kuin huonoineen. Minun tehtäväni on rakastaa heitä sellaisina kuin ovat, mutta toki tiettyjä piirteitä on helpompi käsitellä, ymmärtää ja rakastaa. Esikoisella ja minulla on aivan päinvastaiset temperamentit ja se on vaatinut minulta sopeutumista. Toisen lapsen kanssa olemme jotenkin samalla aaltopituudella koko ajan, ei kai se voi olla vaikuttamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kohta 4-v ja vuoden ikäinen lapsi. Esikoistani rakastin ensi silmäyksestä lähtien enemmän kuin elämää.... ajattelin että kun tuo toinen syntyy niin miten ihmeessä voin rakastaa sitä yhtä paljon kuin esikoistani, ja kuinka kävikään - se sama äidinrakkaus syntyi ensihetkestä. No, aikaa kului ja huomasin välillä että apua - rakastan tuota kuopusta,avutonta pientä vauvaa, enemmän kuin kiukuttelevaa 3-vuotiasta joka uhmaa ja tekee kiusaa tahallaan. Nyt on kulunut vuosi kuopuksen syntymästä ja voin sanoa käsi sydämellä, että rakastan noita lapsia yhtä paljon. Välillä iskee pakahduttava tunne rintaan kun ajattelen vaikka esikoistani - menen silittämään hänen poskeaan kun on nukkumassa jne. Välillä tuntuu siltä että en jaksa sen kiukutteluja yhtään. Vuoden ikäinen kuopus on todella huono nukkuja ja toisinaan olen ihan loppu sen kanssa, mietin että miksi hän ei ole kuin esikoinen joka nukkui yöt läpeensä 2kk iästä lähtien. Mutta suurimmaksi osaksi tunnen vain ääretöntä äidinrakkautta tuota ihanaa lasta kohtaan. Esikoinen on monessa asiassa peilikuvani... vaikuttaako se rakkauteen? Kuopuksesta kasvaa oma yksilönsä, varmasti erilainen kuin siskostaan. Olemmeko samalla aaltopituudella... aika näyttää.
Apua, googlasin tästä aiheesta ja törmäsin omaan kirjoitukseeni. Pari vuotta eivät ole muuttaneet tilannetta merkittävästi. Yritän todella rakentaa suhdetta kuopuksen kanssa mutta jään usein isälle kakkoseksi. Enpä ikinä olisi uskonut että elämä menee näin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihanaa että kirjoitit, kun mietin vähänväliä tätä samaa asiaa. Minulla esikoinen on 3-vuotias ja kuopus vasta vauva, ja rakastan kyllä vauvaakin kovasti, enkä edes uskalla ajatella, että hänelle sattuisi jotain tms., mutta silti... esikoista rakastan niin että rintaa puristaa, kun ajattelenkin häntä. Joskus ajattelen, että rakastan häntä liikaa - onko kaikilla äidinrakkaus tällaista.. Pelkään, että tulen takertumaan häneen vielä ja pilaan koko suhteen. Esikoisen maailmaan tuloon liittyi kaikenlaista draamaa, ja kun niistä selvittiin, huomasin jotenkin pudonneeni tähän lähes epätoivoiseen rakkauteen lasta kohtaan. Mietin kuopuksen raskausaikana, että riittääkö minulla rakkautta toiselle lapselle samalla lailla ja olen ollut aika hädissäni, kun ainakaan tämä alku ei ole ollut lainkaan samanlaista. Mietin edelleen esikoista enemmän. Vauvan hoidan kyllä tunnollisesti, mutta en lainkaan samalla innolla ja paneutumisella kuin esikoista. Synnytyssairaalassa en oikein tuntenut mitään. Paitsi kauheaa ikävää...esikoista kohtaan!! :/ huono omatunto tästä kaikesta ja toivon todella että tunteeni tasoittuvat jotenkin. Vähempikin rakkaus ja huoli riittäisi esikoiselle....
Mulla on elämä ollut hyvin paljon helpompaa kuopuksen kanssa. Luultavasti tämä johtuu siitä, että esikoinen on tasoittanut tien ja koen jotkut asiat äitiydessä helpompina kuopuksen kohdalla.
Lapsillani on ikäeroa 3v ja ovat samaa sukupuolta. Olen tätä kiintymysasiaa miettinyt joskus, sillä lapset ovat luonteeltaan todella erilaiset. Molemmissa on niitä ihania, erilaisia piirteitä. Rakastan molempia lapsiani niin valtavasti, etten pysty sanomaan kummasta pitäisin enemmän. Rakkauteni on yhtä suurta ja uskoisin näin olevan niin kauan kuin elän.