Mies heittelee ja paiskoo tavaroita suuttuessaan.

Jompikumpi poistuu tilanteesta aikuisten jäähylle. Mieluummin se suuttunut, eli miehesi lähtee vaikka 5 minuutin kävelylle ja palaa kun ei enää niin suututa. Ja siivoaa jälkensä, jos jotain rikkoi tai sotki. Eikä asiasta puhuta ennenkuin ollaan aikuisia eikä riehuvia kakaroita.

Mies yrittää alistaa sinut. Paiskominen on pelottelua: jos et alistu niin voi olla että kohta tähtään sinuun. Hän vielä syyttää sinua käytöksestään. Mies ei osaa käsitellä hermostumistaan, nämä ovat vakavia varoitusmerkkejä.

Onko teillä lapsia? Muistan vieläkin, miten pelottavaa oli, kun äiti aina alkoi yhtäkkiä, minun mielestäni ilman erityisiä varoitusmerkkejä, huutaa ja paiskoa kattiloita seinään isän ohi. Olin silloin alle kouluikäinen ja pikkusisarukset vielä pienempiä.

On lapsia.

Miehellä on psyykkinen ongelma.

Se mikä pelottaa on, että hän heittelee silmittömän raivon vallassa ja ei tosiaankaan mitään pehmeitä tyynyjä. Normaali tilassa hän on fiksu ja ulospäin miellyttävä mies.

Miehellä on silti psyykkinen ongelma tai jokin persoonallisuushäiriö.

Miehellä on silti psyykkinen ongelma tai jokin persoonallisuushäiriö.

Mitä tuolle psyykkiselle ongelmalle voi tehdä? 

Millä tyylillä riitelet ja painatko miehen nappuloita , jotka aiheuttavat ydinräjähdyksen?

Muuten miehen käytös kuulostaa oudolta ja ihmettelen miksi halusit monistaa hänen luonteenpiiteitä jälkeläisiisi

Miehen pitäisi ensin myöntää ongelma ja sitten mennä psykologille ja lääkäriin.

Miehelläni ovat ilmenneet nämä piirteet vasta perheen perustamisen jälkeen. Mies on komea, ulospäin suuntautunut, työssään hienosti pärjännyt ja korkeasti koulutettu. Voiko stressi aiheuttaa tällaista? Hänellä on myös huonot välit lapsuuden perheeseensä.

ap

Meillä on sama juttu. Jokaisessa ovessa on reikä paiskomisen seurauksena ja asumme vielä vuokralla... Itse saan usein pahan paniikkikohtauksen paiskomisen seurauksena, mutta mies ei siltikään päästä minua lähtemään pois tilanteesta, vaan seuraa perässä tai estää lähtöni. Olen kehottanut häntä hakemaan apua, mutta tuloksetta.

Miksi ihmeessä riitelette? Miksi ette selvitä asioita aikuismaisesti keskustellen?

Onko 14 sinulla sama tilanne, että miehesi muuttuu tyystin näissä tilanteissa ja jälkikäteen asiasta ei keskustella?

Stressi ja ongelmat ihmissuhteissa voi olla toki aiheuttaa aggressiivisuutta. Mutta miehen pitäisi silti tajuta, että tuollainen käytös ei voi jatkua, tai lapsetkin traumatisoituvat. Lääkärija psykologi on oikea osoite.

Stressi ja ongelmat ihmissuhteissa voi olla toki aiheuttaa aggressiivisuutta. Mutta miehen pitäisi silti tajuta, että tuollainen käytös ei voi jatkua, tai lapsetkin traumatisoituvat. Lääkärija psykologi on oikea osoite.

Asioista keskusteleminen on miehestäni heti jankuttamista...ja jankuttaminen oikeuttaa valtavan suuttumisen. Yritän siis suurimman osan ajasta pitää mielipiteeni omana tietonani, mutta aina ei pysty vaan haluaa vaikuttaa asioihin ja ehkä puolustaa itseäänkin, jos tulen väärin ymmärretyksi.

ap

No ei ole mitään alistamista, haloo! Taas joku sovinisti paikalla. Kysyn (naisena) että mitä jos nainen heittelee tai rikkoo tavaraa? Minä tein nuorempana niin. Ja syitä tahdottiin: se oli nurkkaan ajettu tunne. Minulla on yhä sama mies kuin silloin ja menin terapiaan. Se auttoi. Ja mikä sitten muuttui?

Se että mies ymmärsi milloin hän käyttäytyy itse liika itkälle menneenä ja me riidellessä kuunnellaan toisiamme vuorotellen, sallitaan puheenvuoro kun toinen puhuu. Itse puhuin toisen päällekin ja siihen auttoi se että puhuessa on joku ei rikkoutuva esine kädessä jota sitten annetaan toiselle ja silloin ei ole enää lupaa puhua ennenkö esineen saa takaisin.

Tapellessa pitää muistaa että siihenkin on tavat, väitän että osa naisista on sellaisia jotka osaa kyllä v****uilla miehelle niin että mies sitten ei jaksa enempää. Eli minusta sinunkin kannattaa miettiä miten tai mitä puhut miehelle. En sano että kukaan ansaitsee hakkausta mutta yhtälailla tappelussa huonoa toimintaa on lähteä piikittelemään tai sanailemaan, minusta täytyy sinunkin mennä itseesi ja miettiä kuka teillä niitä riitoja "voittaa". Pidätkö itseäsi miestäsi älykkäämpänä ja annatko miehen riidellessä saada piikeistä?

Omassa terapiassani mieskin kävi muutaman kerran mukana. Suosittelen sinua lähtemään kuuntelemaan miehesi terapiaa ja osallistumaan tähän, koska tämä koskee sinua myös.

Omia tapojaan voi muuttaa, mutta siihen pitää omistautua. Nykyään osaan jo riidellä rakentavasti, kun sanat loppuu niin alkaa väkivalta tai hajoittaminen ja tuota tilannetta pitää voida siis välttää. Jos olet fiksu niin kunnioitat miestäsi ja hänen rajojaan ja opettelette riitelemään. Mikä tarve sinullakaan voi olla puskea niin että miehellä ei ole mitään sanottavaa enää tilanteessa? Tottakai hänen turhautuminen on jotenkin tultava ulos jos sanat ei auta. Kuunteletko miestä?

Miettisin eroa tilanteessa, jossa mies ei halua keskustella ongelmista ja syyttää vaimoa kaikesta.