Mies heittelee ja paiskoo tavaroita suuttuessaan.

Mitä ihmeellistä tuossa on. Osa paiskoo tavaroita suuttuneena, itsekin annan tavaroille kyytiä, niihin ei satu. Ne tunteet pitää purkaa. Olen yleensä rauhallinen, mutta kuka ei joskus suuttuisi. Vieläkun oikein kiroilee ja potkii niin helpottaa. Mitä tuo voi pelottaa???

[quote author="Vierailija" time="06.12.2013 klo 10:20"]

Onko 14 sinulla sama tilanne, että miehesi muuttuu tyystin näissä tilanteissa ja jälkikäteen asiasta ei keskustella?

[/quote]

Oikeastaan joo! Jos myöhemmin sanon, että hänen käytöksensä ahdistaa, niin hän tuhahtaa, että ei halua puhua koko asiasta.

Olette te osa pelkureita, aina eivät sanat riitä. Kyllä naisetkin paiskoo tavaroita. Ap, taatusti ärsytät miestäsi, tunteet eivät synny tyhjästä. Kyllä, me naiset osataan ärsyttää ja vittuilla.

Kyllä sillä on eniten rikki pääkopassa, ketä lähtee tavaroita paiskomaan. Oma äitini harrasti tätä myös. Ja kun se ei enää riittänyt, sain myös nyrkistä pari kertaa yläasteiässä. Johonkin terapiaan pitäisi yksin ja yhdessä ilmoittautua, jos ei saa pahaa oloaan purettua sanoin, eikä osaa lähteä tilanteesta. Joku kerta sattuu ja pahasti. 

Mies on sekopää, itsehillintä puuttuu aikuiselta mieheltä.

Pelottava, outo. En alkaisi eläämäni rakentamaan tällaiselle pohjalle.

Kuinka työelämässä, lenteleekö siellä tavarat kun omatahto ei mene läpi?

Ei varmaan työelämän helpoin ja suosituin kaveri sielläkään.

Itse olen nainen, jolta tavarat lentää, so what. Joulunaikaan pelottelen parkkihalleissa, varo ettet jää alle. Vaviskaa pelkurit me jyrätään teidät.

Te tavaroita heittelevät olette todennäköisesti perheellisiä, kun täällä palstailette. Miten lapsenne käyttäytyvät, kun heittelette tavaroita? Eivät välttämättä ehkä itke? Seisovat hiljaa tuijottaen? Sitten palaavat normaalin näköisinä leikkeihinsä? Sitten voitte rauhoituttuanne vähän halata heitä ja sillä selvä, vai. Ei ole. Lapset pelkäävät tuollaista räyhäämistä, kovia ääniä, tavaroiden paiskomista ja vanhemman yhtäkkistä muuttumista oudoksi. Vaikka kaikki olisi muuten hyvin ja perhe-elämä onnellista, niin silti lapsella voi olla se pieni pelko sydämessä koko ajan. Että koska tuo rauhallinen äiti muuttuu yhtäkkiä taas raivopääksi. Oma äitini on pyytänyt anteeksi aina näitä pinnan katkeamisia, vielä kun olen aikuinenkin hän tuntee niistä huonoa omatuntoa. En ole kertaakaan, ikinä, kertonut hänelle miltä minusta tuntui, enkä aio kertoakaan, koska hänellä on jo muutenkin huono omatunto. Mutta omien lasteni nähden en ole kertaakaan heitellyt tavaroita, vaikka olen melko äkkipikainen luonteeltani. Jos ei olisi tätä omaa lapsuudenkokemusta, voi hyvin olla, että olisi minullakin tavarat lennelleet.

4

Tuo kä'ytöshän osoittaa uhmaikäistä lasta. Eroa. 

Oma isöni ei osannut hillitä raivoaan ja muistan, kuinka hän löi reikiä seiniin ja rikkoi laseja. Pari kertaa löi äitiänikin. Tämän seurauksena he erosivat ja minä jäin veljeni kera äidin kanssa asumaan.

Meillä menee nykyään tosi hyvin ja uusi isäpuoli ollut kuvioissa jo kymmenen vuotta. Oma isäni taas asuu kaupungin kustantamassa yksiössä. Hän on erittäin alkoholisoitunut ja käyttää huumeitakin. Normaali 19-vuorias saa rahaa isältään mutta minä joudun käymään töissä ja sitten lainaamaan hänelle. En saa koskaan rahojani takaisin.

Jos tilanteenne on siis vielä sama kuin tuolloin pari vuotta sitten, kannattaa terapiaa todella harkita!

Itsehillintä ja hyvät tavat ja toisen kunnioittaminen molemmin puolin. On päivänselvää, että kyseessä on vallankäyttöä ja pelottelua, ja yleensä nämä vihareaktiot vain voimistuvat kerta toisensa jälkeen, ellei niitä saada loppumaan. Ennenkuin lähtee heittelemään tavaroita toisen päälle voi laskea tuhanteen ja poistua paikalta. Meillä nämä tällaiset kohtaukset tulevat nimittäin myös täysin varoittamatta, yhtäkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Näiden tarkoituksena on mitata toisen reaktioita ja katsoa onko hän yhä hänen vallassaan. Lähtökohtaisesti toinen ihminen ei ole mikään toisen raivon tai turhautumisen purkamisen kohde, vaan ne tulee opetella purkamaan muuten!!??

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni ovat ilmenneet nämä piirteet vasta perheen perustamisen jälkeen. Mies on komea, ulospäin suuntautunut, työssään hienosti pärjännyt ja korkeasti koulutettu. Voiko stressi aiheuttaa tällaista? Hänellä on myös huonot välit lapsuuden perheeseensä.

ap

Väkivalta nimenomaan alkaa sitoutumisasteen lisäännyttyä kuten perheenperustamisen jälkeen, kun hän olettaa, että naisen on vaikeampi lähteä suhteesta.

Miehellä voi olla omasta lapsuudenkodistaan opittu ongelmien käsittely malli ja ilmeisesti sielläkin jompi kumpi vanhemmista harrastanut ihan samaa. Meillä miehelläni on lapsuuden kodista opittu malli huutaminen kun siellä hermot piukalla asuttiin pienessä huushollissa ja lapsia tuli liukuhihnalta kymmenen vuoden ajan joka vuosi lisää. Niin isossa laumassa piti huutaa jotta sai äänensä kuuluviin muun metelin keskellä. Huomaan montaa pikku asiaa joita on jäänyt lapsuuden kodista sekä hyviä että huonoja tapoja miehelleni. Paljon on hyviäkin että hän on hyvin huolehtivainen minusta. Olen niitä huonoja tapoja kyllä saanut paljon karsittua pois niin että heti huomautan että ei tarvitse huutaa niin että koko kylä kuulee. Ja sitä kiroilua isoon ääneen. Kerran kysyin että miksi minä saan kaikkein huonoimman kohtelun niin hän sanoi ettei ole ketään muutakaan johonka uskaltaa purkaa huonoa oloa. Väkivalta ja tavaroiden paiskominen pitäisi saada välittömästi loppumaan sillä niistä voi tulla pahaa vahinkoa ja jos se ei lopu. Olen saanut sitä huutamista loppumaan kun sanon heti että ei tarvitse huutaa ja nyt keskustellaan ihan normaalilla volyymilla. Sitten toinen keino on että lähden pois lähettyviltä heti jos alkaa huutaminen. Tepsisiköhän jonkinlainen sama systeemi tavaroiden heittelijäänkin. 

Vaihtamalla paranee.

Nyt et luovuta! Mies terapiaan, jos ei suostu, löydät itsesi kohta turvakodista. Tuota käytöstä voi korkeintaan sietää teiniltä (ei kyllä siltäkään), ei aikuiselta vanhemmalta.

Pelottavaa. En katsoisi päivääkään enkä antaisi lasteni nähdä. Mitä riitelemistä on kotitöissä. Ne hoidetaan kuten on alusta asti sovittu. Vuosia siis olette yhdessä olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla paranee.

Vaihtamalla vain ongelmat muuttuvat toisenlaisiksi. Kaikkein helpointa on vaihtaa aina niin ettei tarvitse mitään ongelmia alkaa käsittelemään.

Vaihtamalla vain sama teatteri jatkuu mutta näyttämö muuttuu erilaiseksi. Vain tyhmä ihminen vaihtaa koko ajan ja niin kauan kunnes ei kelpaa enää kenellekkään. Ikääntyessä se vaihtaminen vaikeutuu kun ei olekkaan tarjokkaita tai valinnan varaa rupsahtaneena niin kuin nuorena ja hehkeänä vielä oli. Minulla on tuttava piirissä paljon kumppanien vaihtajia ja yhtä äkkiä viiskymppisenä ne huomaavat että ei saakkaan enää ketään. Ne naiset luulevat olevansa ikuisesti niin kuumia pakkauksia että saa kenenkä tahansa kunnes kylmä totuus tulee eteen kun huomaakin ettei kukaan ole kiinnostunut muuta kuin työttömät siipiveikot tai netin lentäjä kapteenit :D

Vierailija kirjoitti:

Vaihtamalla paranee.

Sitten saat vaihtaa lopun ikääsi kunnes et saa vanhana ruttuisena kääkkänä

enää ketään muuta kuin pitää hakemalla Thaimaasta , Virosta tai Venäjältä paremman elintason perässä houkuttelemia. Etkä voi olla ihan varaton sillä pitää osoittaa olevansa varallinen elättämään ulkomailta tuotu puoliso niin ettei veronmaksajien tarvitse sitä täällä elättää. Minä kyllä ihmettelen kun jotkut täysin varattomat ovat haalineet sieltä puolisoja ja laittaneet ne ihan kielitaidottomina työttömyyskorvauksia nostamaan ja TE- toimisto laittaa ne aikuiskoulutukseen eikä kukaan ymmärrä niiden mongerruksesta yhtään mitään, niin huono suomenkieli taito. Eivät ne integroidu tähän yhteiskuntaan ollenkaan jos eivät opiskele ensimmäiseksi suomen kielen kunnolla. Olen työttömien kuntouttavassa missä on maahan muuttajia eikä niitä edes kiinnosta opetella suomen kieltä ettei vaan tarvitse töihin mennä. Tänne vaan tullaan suomalaisten elätettäviksi laiskottelemaan ja otetaan kaikki irti mitä mitä ilmaiseksi saadaan. Suomalaisia vaan kuristetaan ja kiristetään niin nämä elävät ihan rennosti ilman pienintäkään stressiä. Ei kiinnosta opiskeleminen eikä eikä suomen kielen oppiminen ettei vaan joudu töihin. Kyllä ne ovat niin kirjansa lukeneita kettuja ettei tosikaan. Jussi Halla-aho on niin oikeassa sanoessaan totuuden sanat näistä tapauksista. 

Vierailija kirjoitti:

Miehelläni ovat ilmenneet nämä piirteet vasta perheen perustamisen jälkeen. Mies on komea, ulospäin suuntautunut, työssään hienosti pärjännyt ja korkeasti koulutettu. Voiko stressi aiheuttaa tällaista? Hänellä on myös huonot välit lapsuuden perheeseensä.

ap

Sttessi voi vaikuttaa noin, mutta se ei silti ole sopivaa eikä todellakaan hyväksyttävää. Tavaroiden paiskominen on merkki vakavammasta häiriöstä ja melko usein väkivaltainen käytös esineitä kohtaan muuttuu väkivallaksi ihmisiä kohtaan. Asia on pakko selvittää. Ensinnäkin et saa hyväksyä huonoa käytöstä. Jollei miehesi älyä poistua, ota lapset mukaan ja poistu turvakotiin tai sukulaisten/ystävien luo. Etäältä sun on helpompi sitten kertoa, että poistuit, koska miehen käytös pelottaa sinua ja lapsianne ja sille pitää nyt tehdä jotain. Hakekaa keskusteluapua. Tärkeintä on nyt, että suojelet itseäsi ja lapsiasi. Miehen huono käytös ei johdu sinusta.

En ole ketään nähnyt että vaihtamalla paranee vaan ne vaihtavat sitten loputtomiin niin kauan kunnes ei saa enää ketään. Vaihtamalla vaan on löytänyt jotkut sellaisen jonka huonoja ominaisuuksia sietää paremmin ja psykologialla saa kumppaninsa huonoja piirteitä häivytettyä. Omaa itseäänkin pitää kasvattaa eikä vain hakea kumppanista vikoja. Minulla on sellainen lellitty sisar jossa ei ollut ikinä mitään vikaa vaan minä olin se aina syyllinen ja kaiken paha joka asiassa. Kaikesta haukuttiin minua ja sisareni käytti asemaansa hyväkseen vierittämällä kaikki syyt minulle että vain minua rankaistiin. Sain jatkuvasti risua ja selkääni ihan kaikesta niin mitättömästä etten itsekkään tajunnut mistä rankaistiin. Aivan järkyttävää väkivaltaa puolustuskyvytöntä lasta kohtaan. Sitten se loppui kun olin fyysisesti niin iso murkkuiässä että en enää ottanut selkääni vaan puolustauduin. Väkivallan tekijä totesi että ei hän enää pysty mitään ja uskalla kun saa itse turpaansa. Kerran vain tarvitsi lyödä takaisin niin johan uskoi että ei yritä toista kertaa sillä olisi sitten pudottanut sen ressukan maahan toisella kerralla kokonaan. Helppo tie olisi ollut lähteä väkivallan kierteeseen mutta katkaisin sen omalla kohdallani kokonaan. Mielenterveysongelmia on ollut ja pahoja. Omin voimin olen pikkuhiljaa niistä alkanut selviytyä sitä mukaa kun väkivaltaiset ihmiset minua kohtaan ovat kuolleet niin ei tarvitse enää niitä vihata. 

Tämä vaihtamisen ideologia on naurettavaa. Ihmisellä täytyy olla päässä vikaa jos jos koko ajan tarvitsee vaihtaa  kumppania kuin alusvaatteita.