Lue keskustelun säännöt.
Ahdistus ja naapuri sekä lastensuojelu
10.11.2013 |
Itselläni on lapsi ja noin vuosi sitten tuli lastensuojelusta lappu ja pyysivät juttelemaan kun meistä oli valitettu kun lapsemme huutaa, lapsemme huuti monesti kun kärsi silloin korvatulehduksista ja muutenkin todella vahva persoonainen poika kyseessä :) no se asia selvitettiin lastensuojelun kanssa. Sitten kesä meni hyvin kun oli vapaata tarhasta ja epäilemäni ilmoittaja naapurikin alkoi tervehtimään ystävällisesti. Sitten alkoi Tarha ja poikamme osoittaa paljon mieltään ja kiukkuaa välillä kovastikkin, samantien loppui naapurin tervehtely taas ja alkoi taas mulkoilu. :/
olemmeko huonoja vanhempia kun 2v lapsemme kiukkuaa? tuo naapurin toiminta ahdistaa ja koko ajan pelottaa kun lapset ilakoivat ja kolistelevat että mitä naapurit ajattelevat, tai kun lapsemme hermoaa niin tuleeko taas viesti lastensuojelusta. Pakko jonnekkin kirjoittaa kun asia minua oikeasti ahdistaa enkä saa siitä rauhaa kun näen naapurin aina muuttavan käytöstään.
rakastan lapsiani ylikaiken ja itselläni ei ollut häävi lapsuus jonka takia päätin jo nuorena että jos joskus lapsia saan niin heillä on hyvä koti, ja sellaisen mielestämme tarjoamme lapsillemme mutta kuitenkin kävi jo noin. Onko oikeasti muutettava pois että voin antaa lasten käyttäytyä kuin miten lapset käyttäytyvät vai stressaanko turhaan...?
Kommentit (9)
Joo totesivat että onnellisia lapsia eikä syytä epäillä mitään, ahdistaa
kun yhtäkkiä ylpeästi käännetään pää pois kun tervehdin vaikka kuitenkin lapsiakin tervehtii aina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni lapsi teillä meluaa?
Turha siitä on hermoilla, jos itse tiedät hoitavasi lapset hyvin.
(Tuli ihan yhtäkkiä mieleen raparperimamma)
Stressaat ihan turhaan. Naapuri ei selvästikään ole koskaan elänyt haastavaa pikkulapsivaihetta. Nyt huoli pois ja hymyillen kohti uusia iloja. :)
PS. Seuraavan kerran kun näet naapurin tulevan vastan, nappaa lapsi syliisi pussaile ja halaile, ja sano isoon änneen miten ihana ja rakas lapsi sinulle on, niin hälvenee naapurinkin oudot epäilykset.
Raparperimamma??
olen siis isä :) kaksi lasta meillä on, tuntuu vaan jotenkin että ei uskalla edes komentaa lapsia yhtään ettei tule väärinkäsityksiä. Tiedän että osaltani myös ehkä turhaa stressaamista mutta vaikea päästä yli tästä. Ja se aiheuttaa taas turhaa ahdistuneisuutta.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:46"]
Stressaat ihan turhaan. Naapuri ei selvästikään ole koskaan elänyt haastavaa pikkulapsivaihetta. Nyt huoli pois ja hymyillen kohti uusia iloja. :)
PS. Seuraavan kerran kun näet naapurin tulevan vastan, nappaa lapsi syliisi pussaile ja halaile, ja sano isoon änneen miten ihana ja rakas lapsi sinulle on, niin hälvenee naapurinkin oudot epäilykset.
[/quote]
Tuo jos mikä herättää epäilyjä, miksi teeskennellä jos kaikki tosiaan on kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsista lähtee myös paljon ääntä ja kerrostalossa asuessamme murehdin aina, mitähän naapuritkin ajattelee. Muutettiin rivariin ja elämä on ihanan stressitöntä. Lapset saa leikkiä, riehua, tömistellä, kuunnella musiikkia illalla ja ketään ei kiinnosta. Suosittelen muuttamaan, jos mahdollista.
Ja kyllä naapurikin miljoona kertaa nähnyt kun leikin ulkona lasten
kanssa ja milloin mitäkin touhutaan ja lapset innoissaan aina tulevat luokse huutaen iskä :) sattuu vain olemaan vielä töissä samassa tarhassakin missä lapset ovat :/ muut tarhantätit sanoivat kun kerroimme silloin että joudumme lastensuojeluun kun meistä tehty valitus, niin sanoivat että ei voi olla totta että eihän teidän lapsilla mitään hätää.. Se tuki oli kyllä hienoa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyökkäys on paras keino. Meidän naapuri teki ilmoituksen. Kerroin hänelle että ilmoitus on todettu aiheettomaksi ja seuraava ilmoitus käsitellään käräjillä. Ollaan saatu olla rauhassa. Älä vaan ole nössö vaan pää pystyyn ja mulkoilet samaan tapaan. Ihmiset uskaltaa vastustaa nössöjä, mutta puolensa pitävät jätetään rauhaan. Oppisin tämän yhdeltä naapurilta kun se sanoi ettei vastusta ketään joka on liian voimakastahtoinen. Lapsesi on aivan normaali uhmassa oleva taapero.
Asia on siis jo selvitetty lastensuojelun kanssa, eikä heillä ollut huolta? Ehkä sun pitäisi vaan lopettaa reagoimasta naapurin katseisiin ja keskittyä omaan elämään. Siksi toiseksi, taidat tulkita naapurin olemusta vähän liikaa omista huolistasi käsin.