En ole "uskovainen" mutta jotenkin sain Jumalalta jotain yllättävää.
Viime yönä menin nukkumaan samoihin aikoihin kun mies kävi vessassa ja oli siten hetken hereillä aamuyöstä kanssani. Minä puhuin siinä sitten miehelleni miten olin yksin valvoessa miettinyt että kukaan ei soita minulle enää juuri koskaan kysyäkseen mitä minulle kuuluu. Tuli mieleen, että minulla ei ole oikein läheisiä ystäviä ollut kuin yksi elämäni aikana, ja hänen kanssaan ei enää pidetä juuri ollenkaan yhteyttä, muut kaveritkaan ei soittele, facebookissa näkee toistensa kuulumiset, mitä kukakin siellä jakaa, ei mitään syvällisiä koskaan. Säälin siinä itseäni alkaessani nukkumaan. Ja kun päivällä heräsin (mies oli lasten kanssa aamulla) soi puhelin, ja siellä soitti eräs naispappi, ja kysyi minulta mitä minulle kuuluu, kuinka olen voinut. Pyysi minua taas osallistumaan lasteni kanssa seurakunnan naisten tapaamiseen jossa olen aina muistaessani käynyt, nyt en ollut edes tiennyt että se olisi ollut eilen, yleensä on vain kerran kuussa vähän epäsäännöllisesti. Kerroin papille siinä paikassa että en ole voinut fyysisesti hyvin vuosiin, että olen todella uupunut, ja pappi kiitti että olin kertonut, ja sanoi rukoilevansa minun ja perheeni puolesta.
Pappi sanoi että oli nähnyt minut joskus kaupassa, mutta ei ollut muistanut minun nimeäni, eikä ollut viitsinyt alkaa huudella perään, oli sitten toiselta ryhmän vetäjältä kysynyt mikä minun nimeni ja puhelinnumeroni on, että hän sai soitettua.
Parin tunnin päästä tästä, isäni sisko soitti, ja sanoi että ajattelin soittaa että mitä kuuluu, hän kyllä soittelee aina silloin tällöin, mutta sekin oli sattumaa että soitti juuri nyt eikä vaikka kuukauden päästä.
Juuri kun valitin miehelleni, että minulle ei soittele kuin puhelinmyyjät.
Mietin kyllä että jotain tässä on. Minulle on ennenkin Jumala tavallaan vastannut tiukoissa paikoissa, ja niitä on ollut oikeastaan koko aikuiselämäni ajan ja jo lapsenakin, on tullut väännettyä muutakin kuin kampea. Olen kova kiroilemaan ym. enkä käy kirkossa edes jouluna. Edellispäivänä kyllä omalla tavallani yritin auttaa yhtä uskovaa ystävätärtä, ja hän puhui minulle moneen kertaan että Jumala on johdattanut hänelle hyvää, ja pitää huolta vastakin.
Olisiko Jumala osoittanut minulle nyt omalla esimerkillä että ystävätär oli oikeassa?
Kommentit (25)
Olen ollut vähän samanlainen kuin Ap. Elänyt maallista elämää, vaikkakin rukoillut iltarukouksen lähes joka ilta. Viikko sitten, sunnuntaiaamuna, minulle tapahtui jotain kauheaa. Kun heräsin, löysin mieheni vierestäni kuolleena. Ja samana päivänä, muutaman tunnin kuluttua antoi Jumala minulle merkin. En halua siitä sen enempää avautua, kun en halua pahoittaa mieltäni mahdollisten rumien ja ilkeiden vastausten takia. Tämä viikko on mennyt ihan sumussa, itseäni tutkiskellen ja käytännön asioita järjestellen. Mutta minä uskon, että Jumala on olemassa.
Eräs uskovainen oli menettänyt poikansa itsemurhan kautta
ja rukoili.
Hän oli kokenut voimakkaasti poikansa hengen ja sai
siitä lohdutusta. Kokemus oli tietty hetkellinen,
mutta tärkeä.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 09:18"]
Miten niin et ole uskovainen?
[/quote]
Siten en ole uskovainen, minkälaisia uskovaiseksi itseään julistavat ovat. En puhu Jumalasta, en yritä elää kuten raamattu opettaa, en käy kirkossa kuin häissä, hautajaisissa, ristiäisissä ja konfirmatiossa. Olen aina kyllä uskonut Jumalaan, mutta minulle se on vain henkilökohtainen asia, en tarvitse siihen seurakuntaa enkä julistusta, elän hyvin maallisesti, inhoan tekopyhiä "uskovaisia".
ap
Minulle uskonto on samoin henkilökohtainen asia, kuin ap.lle ja kyllä silti ajattelen olevani uskovainen.
Jaa - eihän nyt pari puhelua voikaan tulla mitenkään muuten sopivaan aikaan, kuin Jumalan toimesta.
Mä kuolen nauruun...
Niin ja tällä hetkellä Jumala tappaa ihmisiä taifuunilla, yes, ja sulle soitettiin?
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:24"]
Eräs uskovainen oli menettänyt poikansa itsemurhan kautta
ja rukoili.
Hän oli kokenut voimakkaasti poikansa hengen ja sai
siitä lohdutusta. Kokemus oli tietty hetkellinen,
mutta tärkeä.
[/quote]Kyllä sinä olet aivan pesunkestävä uskis.
Jos ei ole uskovainen, niin silloin ei usko jumalaan, ei käy seurakunnan tilasuuksissa, eikä papit soittele kotiin.
Kaikille voimia ja siunausta :)
Ap juuri tällä tavalla arkisissa tilanteissa Jumalan läsnäolo näkyy. Vastoin yleisiä luuloja, Jumala vastaa kaikkiin rukouksiin. Toisiin heti, toisiin vasta vuosien päästä. Toisiin suoraan, toisiin epäsuoraan. Jotkut vastaukset ovat kyllä, toiset ei.
Vitoselle voimia arkeen ja jaksamista. Uskon täysin, että Jumala on sinulle merkin antanut. Turvaa häneen näinä vaikeina aikoina, joita käyt läpi. Vielä joku aamu tuntuu helpommalta, mutta se tulee kun on sen aika.
Jos uskot Jumalaan, olet uskovainen.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:30"]juuri tällä tavalla arkisissa tilanteissa Jumalan läsnäolo näkyy
[/quote]
Jumalanne tappaa juuri ihmisiä supertaifuunilla. Miltä tuntuu?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2013111017704153_ul.shtml
"Ainakin 10 000 ihmistä on kuollut taifuunissa Keski-Filippiineillä"
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:27"]
Jaa - eihän nyt pari puhelua voikaan tulla mitenkään muuten sopivaan aikaan, kuin Jumalan toimesta.
Mä kuolen nauruun...
Niin ja tällä hetkellä Jumala tappaa ihmisiä taifuunilla, yes, ja sulle soitettiin?
[/quote] Taifuunin kourissa ihmiset kuolevat. Ihmisiä kuolee tästä maallisesta elämästä. Tässä maailmassa ihmiset joutuvat kamppailemaan milloin minkäkin ongelman kourissa.
Minä uskon tämän tapahtuvan siksi, että muistaisimme ne meille tärkeät asiat ja pitäisimme niitä päälimmäisenä elämässä. Hyvin useinhan käy niin, että jos yltäkylläisesti kaikkea, niin pikkuhiljaa sitä ihminen kovettuu. Kun on rahaa, ei enää riitä empatiaa niille joilla ei ole. Sama ruoan kanssa. Itse kun saa päivittäin vatsansa täyteen, niin ei paljoakaan uhraa ajattelua sille, että kaikki eivät saa.
Katastrofien iskiessä käy yleensä niin, että ihmiset keskittyvät olennaiseen. Eli perheisiinsä ja muihin jotka ovat kärsineet siinä katastrofissa. Tätä Jumala haluaa. Että me heräämme siihen mikä on tärkeintä. Siihen, ettei perimmäisesti tärkeintä ole ura tai raha. Ei korea asunto tai kolme autoa, vaan se että auttaisimme toisiamme. Saisimme empatiakykyä ja osaisimme arvostaa aitoa rakkautta ja rakastamista.
Minusta oli Jumalan työtä tuo, Hänen rakkauttaan sinua kohtaan :)
minuakin Jumala on auttanut samoin, silloin kun on ollut vaikeinta. nyt ajattelen sen olleen kutsu Jumalan yhteyteen Jeesuksen seuraajaksi. siihen että saa kokea tuota rakastetuksi tulemista, lohtua ja johdatusta kokoajan enemmän.
minusta siihen ryhmään meneminen voisi olla hyvä ajatus, sieltä voi saada ystäviäkin :) eikä minusta sinun tarvitse huolehtia ollenkaan siitä ettet olisi samanlainen uskova kuin joku toinen on, Jumala kyllä pitää sinusta huolen.
siunausta sinulle
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:27"]
Jaa - eihän nyt pari puhelua voikaan tulla mitenkään muuten sopivaan aikaan, kuin Jumalan toimesta.
Mä kuolen nauruun...
Niin ja tällä hetkellä Jumala tappaa ihmisiä taifuunilla, yes, ja sulle soitettiin?
[/quote] Taifuunin kourissa ihmiset kuolevat. Ihmisiä kuolee tästä maallisesta elämästä. Tässä maailmassa ihmiset joutuvat kamppailemaan milloin minkäkin ongelman kourissa.
Minä uskon tämän tapahtuvan siksi, että muistaisimme ne meille tärkeät asiat ja pitäisimme niitä päälimmäisenä elämässä. Hyvin useinhan käy niin, että jos yltäkylläisesti kaikkea, niin pikkuhiljaa sitä ihminen kovettuu. Kun on rahaa, ei enää riitä empatiaa niille joilla ei ole. Sama ruoan kanssa. Itse kun saa päivittäin vatsansa täyteen, niin ei paljoakaan uhraa ajattelua sille, että kaikki eivät saa.
Katastrofien iskiessä käy yleensä niin, että ihmiset keskittyvät olennaiseen. Eli perheisiinsä ja muihin jotka ovat kärsineet siinä katastrofissa. Tätä Jumala haluaa. Että me heräämme siihen mikä on tärkeintä. Siihen, ettei perimmäisesti tärkeintä ole ura tai raha. Ei korea asunto tai kolme autoa, vaan se että auttaisimme toisiamme. Saisimme empatiakykyä ja osaisimme arvostaa aitoa rakkautta ja rakastamista.
[/quote]Eli aasialaset ovat ansainneet itse kuolemansa? Aika reilu jäbä se teidän jumalanne.
Kysymys nro:lle 14: kirjoitit ap:lle, että "Jumala kyllä pitää sinusta huolen".
Täähän on valhe. Eikä pidä, niinkuin ei pidä kenestä muustakaan. Koko ajan ihmisille sattuu kaikenlaista ikävää.
Sitä sitten vaan koitetaan pärjätä ihan omillaan.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:27"]
Jaa - eihän nyt pari puhelua voikaan tulla mitenkään muuten sopivaan aikaan, kuin Jumalan toimesta.
Mä kuolen nauruun...
Niin ja tällä hetkellä Jumala tappaa ihmisiä taifuunilla, yes, ja sulle soitettiin?
[/quote] Taifuunin kourissa ihmiset kuolevat. Ihmisiä kuolee tästä maallisesta elämästä. Tässä maailmassa ihmiset joutuvat kamppailemaan milloin minkäkin ongelman kourissa.
Minä uskon tämän tapahtuvan siksi, että muistaisimme ne meille tärkeät asiat ja pitäisimme niitä päälimmäisenä elämässä. Hyvin useinhan käy niin, että jos yltäkylläisesti kaikkea, niin pikkuhiljaa sitä ihminen kovettuu. Kun on rahaa, ei enää riitä empatiaa niille joilla ei ole. Sama ruoan kanssa. Itse kun saa päivittäin vatsansa täyteen, niin ei paljoakaan uhraa ajattelua sille, että kaikki eivät saa.
Katastrofien iskiessä käy yleensä niin, että ihmiset keskittyvät olennaiseen. Eli perheisiinsä ja muihin jotka ovat kärsineet siinä katastrofissa. Tätä Jumala haluaa. Että me heräämme siihen mikä on tärkeintä. Siihen, ettei perimmäisesti tärkeintä ole ura tai raha. Ei korea asunto tai kolme autoa, vaan se että auttaisimme toisiamme. Saisimme empatiakykyä ja osaisimme arvostaa aitoa rakkautta ja rakastamista.
[/quote]Eli aasialaset ovat ansainneet itse kuolemansa? Aika reilu jäbä se teidän jumalanne.
[/quote]Kuoleminen tästä elämästä on karua niille, jotka eivät usko Jumalaan, tai Jeesukseen. Nimittäin siinä mielessä karua, että heillä ei ole toivoa sydämessään. Heille kuoleminen tästä maailmasta tarkoittaa kaiken loppua. Tietoisuuden loppua. Uskovillekin kuolema on kova paikka. Tietenkin, mutta se joka uskoo Jumalaan ja Jeesukseen, uskoo samalla siihen, että ne jotka nyt kuolevat täältä, jäävät Jumalan muistiin. Meissä olevasta energiasta tulee yhtä Jumalan energian kanssa (sitähän Jumala on. Valtava universaalinen voima. Vertaansa vailla olevaa energiaa) Sitten jonain päivänä me olemme vielä kaikki yhdessä. Aasialainen, afrikkalainen, eurooppalainen, amerikkalainen... Kaikki me olemme saman arvoisia Jumalan edessä. Synnymme ja kuolemme.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:47"]
Kysymys nro:lle 14: kirjoitit ap:lle, että "Jumala kyllä pitää sinusta huolen".
Täähän on valhe. Eikä pidä, niinkuin ei pidä kenestä muustakaan. Koko ajan ihmisille sattuu kaikenlaista ikävää.
Sitä sitten vaan koitetaan pärjätä ihan omillaan.
[/quote]En ole 14, mutta sinulle sanon, että se ei ole valhe. Puhun täysin omasta kokemuksestani.
Joo, samaa mietin aina minäkin, että miksi toiset ihmiset kärsii niin paljon. Minä uskon myös siihen, että maapallo on tavallaan ekosysteemi joka suojelee itseään suuressakin mittakaavassa, ehkä Jumala on sen sellaiseksi sitten luonut, tiedä häntä. Eli kun maapallon suurin ongelma on ihmisten liiallinen määrä, tapahtuu näitä kauheita luonnonmullistuksia juuri väkirikkaimmilla alueilla, ja luonto karsii ihmismäärä aika rajulla kädellä. Ihan samaa luonnossa tapahtuu koko ajan, sitä sanotaan luonnon kierokuluksi, jos myyriä on liian paljon jonakin vuonna, seuraavana vuonna niihin iskee joku tauti, ja kanta pienenee rajusti, ja niin se menee sykleinä vuodesta toiseen.
En tiedä minkälainen Jumala on, en usko että mikään ihmisten keksimä uskonto on päätynyt juuri oikeaan ideaan, uskon että Jumala on tavallaan sellainen jumaluus, joka näyttäytyy eri ihmisille erilaisena, eri ajat ja kulttuurit vaikuttavat siihen minkälaisen Jumalan ihmiset tarvitsevat. En usko myöskään että Jumala on mies, en usko että Jumala voi olla mitenkään kenenkään isä tai äiti.
En usko myöskään esimerkiksi raamattuun siten että se olisi varsinaista Jumalan sanaa, kuten raamatun, ja muidenkin uskonnollisten pyhien kirjoitusten alkuperä on aina ihmisessä, ja yleensä vielä vain ja ainoastaan miehen kirjoittamaa tekstiä, oman aikansa ja paikkansa kulttuurin mukaan kirjoitettuja. Koska en usko että Jumala on mies tai nainen, en usko että mies on jotenkin parempi kuin nainen, esim. niin että vain mies voisi toimia pappina. Mies ja nainen on erilaisia lisääntymisen takia, mutta muuten erot on suurempia yksilöiden kuin sukupuolten välillä, molemmilla sukupuolilla on oma tarkoituksensa, mutta kumpikaan ei ole toista tärkeämpi.
ap
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:35"]
Jos uskot Jumalaan, olet uskovainen.
[/quote]
Huomaa että "uskovainen" ja uskovainen on eri asioita. Monet sanoo olevansa uskovaisia, vaikka ovat jopa suorastaan ikäviä ihmisiä, oikeat uskovaiset ovat sellaisia jotka eivät korosta sitä asiaa missään, he vaan ovat hyviä ihmisiä, auttavat muita tekemättä siitä numeroa ym. ap
Miten ihmeessä on uskottavaa että ensin yksinhuoltajalla on pari lasta ja kerran vuodessa tällä yksinhuoltajalla on uusi paketti valmiina. Siis yksinhuoltajan perhe kasvaa joka vuosi uudella lapsella, mutta hän on silti yksinhuoltaja.ehesi ajatteli kitinääsi kuunnellessaan tehdä asialle jotain ja puhui seurankaipuustasi papille. Siinä koko ihme.
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 11:35"]
Jos uskot Jumalaan, olet uskovainen.
[/quote]
Huomaa että "uskovainen" ja uskovainen on eri asioita. Monet sanoo olevansa uskovaisia, vaikka ovat jopa suorastaan ikäviä ihmisiä, oikeat uskovaiset ovat sellaisia jotka eivät korosta sitä asiaa missään, he vaan ovat hyviä ihmisiä, auttavat muita tekemättä siitä numeroa ym. ap
[/quote]Uskovaiset pääsääntöisesti ovat omahyväisiä paskiaisia.
Miten niin et ole uskovainen?