Opettajaksi opiskeleminen

Opiskelu on tosi helppoa! Aika paljon läsnäoloa, mutta äly ei taatusti lopu kesken. Vaatii tietysti sellaista luonnetta, että jaksaa kurssista toiseen pitää esityksiä muulle porukalle. Mutta tunnelma on kiva ja vaatimustaso aika alhaalla, joten esityksiä ei tarvi pelätä. Osa opinnoista on todella epäakateemisia, mutta luokanopekoulutushan on ihan oma maailmansa yliopistossa. Sellainen ulospäinsuuntautunut ja reipas tyyppi on siellä ihan kotonaan.

Olen lukenut toisenkin tutkinnon, joten vertailupohjaa löytyy.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 21:30"]

Opiskelu on tosi helppoa! Aika paljon läsnäoloa, mutta äly ei taatusti lopu kesken. Vaatii tietysti sellaista luonnetta, että jaksaa kurssista toiseen pitää esityksiä muulle porukalle. Mutta tunnelma on kiva ja vaatimustaso aika alhaalla, joten esityksiä ei tarvi pelätä. Osa opinnoista on todella epäakateemisia, mutta luokanopekoulutushan on ihan oma maailmansa yliopistossa. Sellainen ulospäinsuuntautunut ja reipas tyyppi on siellä ihan kotonaan.

Olen lukenut toisenkin tutkinnon, joten vertailupohjaa löytyy.

[/quote]

samaa mieltä - opinnot ovat hauskoja ja vaativat paljon läsnäoloa ja jokainen poissaolo on korvattava - hyvin koulumaista, mutta ei todellakaan haastavaa.

Ei voi verrata muihin yliopisto-opintoihin (olen maisteri myös toisesta tiedekunnasta).

Samoin kahden eri maisteritutkinnon kokemuksella sanoisin, että kun opiskelemaan pääsee, opinnoista kyllä selviää hyvin! Itse en kokenut opiskelemaan pääsemistäkään vaikeana. Varmaan kannattaa olla oma reipas itsensä, eikä vetää mitään roolia. Mielipiteitä saa ja kannattaa tuoda haastattelussa/ryhmäkeskustelussa rohkeasti esiin!

Haastattelua varten kannattaa miettiä etukäteen nykyisen koulumaailman ongelmatilanteita (kuinka toimisit eri tilanteissa?) ja perehtyä opetussuunnitelman perusteisiin. Samoin kannattaa tutustua luokanopettajien koulutusohjelman kurssitarjontaan. 

Opinnot eivät tosiaan älyä kovasti rasita, mutta vaativat esiintymistä ja esilläoloa kestävän luonteen. Varmasti pääsee esim. laulamaan muun opiskelijaryhmän edessä yms. :). Opiskelujen stressaavin osuus on varmastikin opetusharjoittelut, joissa saa sitten ihan kunnolla laittaa itsensä likoon ja kritiikin alle. 

2 lisää: Luokanopena joudut myös ylittämään omat mukavuusalueesi. Ei saa olla mitään asennevammaa mihinkään ja pakko pystyä opiskelemaan ja myöhemmin opettamaan kaikkea. Itselleni esimerkiksi liikunta oli aivan järkytys. Olin tosi kömpelö ja jouduin laittamaan kaiken huumorin peliin, kun menin kärrynpyörää ja kieppiä 41-vuotiaana 19-vuotiaiden joukossa, ja viimeiset 20 vuotta vain peruskuntoliikuntaa harrastaneena. Pakko ei ollut mitään päästä, mutta yrittää piti ja paremmat opiskelukaverit katsoi vieressä. Onneksi ikä suojasi jo hiukan siltä, ettei saa traumoja niin herkästi. No, niin se vaan on, että luokanopena pitää liikuntaakin opettaa tarvittaessa, vaikka pääsääntöisesti sen siihen erikoistuvat hoitaakin.