Identiteetti häiriö? Epäilen itselläni.
Olen päihdeongelmiin taipuvainen, 29 vuotias nainen.
Minulla on traumaattinen lapsuus, mutta muut perheen jäseneni eivät oireile näin.
Minä olen huomannut, etten hallitse itseäni. En hallitse oikeastaan mitään vaan kaikki lähtee lapasesta.
En myöskään aina hallitse käytöstäni vaan käyttäydyn epäsoveliaasti.
Aivan, kuin joku muu olisi välillä kropassani ja jälki käteeen minua hävettää ja kaduttaa.
Koen, että oma persoonani on hyvin mitätön, arka ja masentunut.
Välillä kuitenkin huomaan olevani röyhkeän ja itsekkään minäni vallasssa, joka haluaa riehua, käyttää hyväksi ja olla ilkeä.
Tämä osa minua ei pelkää näyttää itseään vaan haluaa jopa provosoida ympäristöä.
Toinen "persoonani" on taas ujo ja saamaton.
Osaan kuitenkin hillitä käytöstäni useimiten eikä ympäristöä yleensä huomaa eroa, mutta on ollut poikkeuksiakin joita on ihmetelty.
Olen myös saanut hävetä.
Sitten on hyvin käyttäytyvä, yllättävän sosiaalinen, mutta hitaasti lämpenevä minä, joka uskaltaa olla esillä, mutta ei aiheuta häriötä tai ole ilkeä.
Tästä minusta yleensä pidetään.
Tosiaankin nämä vaihtuvat melko nopeasti välillä, mutta joskus saatan olla samassa tilassa päiviä.
Olen kärsinyt myös masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja yöllisistä kauhukohtauksista sekä unissakävelystä.
Pienenä näin myös olemattomia asioita välillä.
Olen ollut psykologilla, mutta en uskaltanut olla sielä oma itseni ja osasin peittää ongelmat.
Mitään kunnollista diagnoosia ei löytynyt.
Kommentit (24)
Luin silmäillen, mutta kuulostaa hyvin vahvasti juurikin dissosiatiiviseltä identiteettihäiriöltä.
Olisi syytä puhua tuosta ja saada diagnoosi sillä saatat vakavasti sairas ja tarvita apua.
Tosiaankaan sisaruksilla ei useinkaan ole kaikilla tuota. Se on itseasiassa melko harvinaista, että niin olisi.
Varo vain, ettet joudu johonkin lataamon.
Sinuna pitäisin matalaa profiilia.
Vierailija kirjoitti:
Varo vain, ettet joudu johonkin lataamon.
Sinuna pitäisin matalaa profiilia.
Ei sinne kukaan joudu, kuin hetkeksi ellei ole vakava psykoosi, joka ei lähde pois.
Harvinaista ylipäätään, että osastolle otetaan ketään. Vaikkakin typerä heitto tuo oli.
No en osaa sanoa, mutta normaalia tuo ainakaan ole. Olet sairas ja tarvitset apua.
Kaverilla on se. Ei tiedä onko kiva vai vi.. tumainen.
Vahvista sitä normaalia puoltasi. Vältä päihteitä äläkä perseile. Olet yksin vastuussa käytöksestäsi. Kuuntele sitä omaa ääntäsi.
Vaikka se olisi pieni hiljainen värisevä ääni, se on oma.
Olipahan taas juttu....hohhoijaa näitä ihmisiä
Öö et oikein kertonut mielestäni mitään mikä olisi ollut kertomisen arvoista tai kovin erikoista käyttäytymistä. Ei taida sitten olla esimerkkejä kovin erikoisista tilanteista tai käyttäytymisestä kuitenkaan. Sinuna en olisi huolissani ja jos joku on huolissaan, ei ehkä ole itse täysjärkinen. Krrtoisitko tarkemmin "muutkin ovat joskus huomanneet" mitä? Ja ketkä muut, ystäväsi, tuttavasi?
Tuo on hyvä alku, se että myönnät tosiasiat. Voi silti olla että olet liian ankara itseäsi kohtaan. Pystyisitkö kokeilemaan päihteettömyyttä?
Ymmärräthän, että kukaan ihminen ei ole yksiselitteisesti vai jotain yhtä asiaa, esim. arka tai vain hyväntahtoinen. Ihminen on moniulotteinen kokonaisuus. Saattaa olla hyvinkin tilannesidonnaista riippuen ihan esim. Yöunista, hormoneista, stressitasosta, muista ihmisistä ympärillään, miten ihminen käyttäytyy. Älä ylianalysoi itseäsi. Jos ammattilainen ei ole diagnosoinut sinulle diagnoosia, luottaisin siihen.
No mun isällä oli tuo ja hän käyttäyi välillä hyvin oudosti, järjettömästi ja vaikutti todella typerältä.
Kuitenkin järjeltään oli aivan normaalia ja olikin monesti normaalisti käyttäytyvä.
Osaatko mainita mitään esimerkkiä oikeasti vakavasta käytöshäiriöstä/ tilanteesta, joita tuossa häiriössä ilmenee kyllä.
Psykologi luultavasti näkee kyllä, jos joku yrittää peitellä todellista minäänsä, ja jos olisi jotain huolestuttavaa siinä. Sinuna en olisi huolissani muusta kuin että tähtää päihteettömyyteen. Ihmisellä kuuluukin olla erilaisia tunteita ja tunnetiloja. Se on ihan normaalia.
"Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettejä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä."
"Varsinainen sivupersoonahäiriö lienee suhteellisen harvinainen, mutta lieväasteisena dissosiatiiviset identiteetin häiriöt ja äkilliset persoonallisuuden tilan muutokset ovat perheriitojen ja muiden riitojen yhteydessä varsin yleisiä."
Muuttuuko sun mieli myös sisäisesti vai vain käytös?
Tosiaankaan en osannut analysoida tuota näin ennen, kuin luin aiheesta.
En ymmärtänyt edes vaihtuvia persooniani.
Ap