Eka synnytys jouduttiin käynnistämään - toivoa että nyt ei jouduta??
Eli esikoisen synnytys jouduttiin käynnistämään 42+0, syntyi 42+1. Silloin tilanne oli täysin epäkypsä, käynnistys kestikin tosiaan jonkun aikaa. Onko nyt toisen kohdalla mitään mahiksia itsestään alkavaan synnytykseen?
Kokemuksia olisi siis kiva kuulla, tiedän tietenkin ettei tähän voi kukaan mitään varmaa vastata.
Kommentit (6)
On toki mahdollisuuksia. :) Esikoiseni syntyminen kesti, käynnistettynä, kaksi vuorokautta. Toinen lapsi syntyi niin helposti viikolla 40+1, että sen helpommin ei lapsi vaan voi syntyä. En ehtinyt edes saada mitään puudutteita tms. mut synnytys oli tuohon käynnistettyyn verrattuna lähes kivuton. Joten jos sulla jäi käynnistyksen kivuista trauma, niin voin sanoa että omalla kohdallani luomu ja käynnistys olivat kaksi eri maailmaa, enkä meinannut edes tajuta mennä sairaalaan, kun odotin niitä hirveimpiä kipuja. Joita ei sitten tullutkaan.
Tsemppiä, ei meistä kukaan voi tietää miten käy, mut hyvät mahdollisuudet on siihen ettet tarvitse käynnistystä. :)
Minullakin synnytystä käynnisteltiin kolme päivää ennenkö pullahti pihalle.
Osittain lähti silloin vedet eikä meinannut sitten synnytys lähteä käyntiin. :)
Kakkonen
No mä varmaan ainakin turvautuisin esimerkiksi akupunktioon tuollaisessa tilanteessa. Ottaisin myös homeopaattisia lääkkeitä. Kävelisin pitkän lenkin ja rentoutuisin. Huuhaaksi voi vapaasti tuomita mutta voi vaikka toimiakin :)
No mulla meni ensimmäisestä lapsivesi viikoilla 36+6. 3 päivää tönötin sairaalassa ja kun mitään ei alkanut tapahtumaan synnytys käynnistettiin lääkkeiltä. Toinen taas meni 40+5 ilman käynnistyksiä tai mitään. Joten kyllä toivoa aina on. :)
Tottakai on toivoa! Synnytykset voi olla todella erilaiset.
Minulla käynnistettiin kolmas synnytys.