Minkä ikäisen pitäisi osata nukahtaa yksin?

No riippuu varmaan lapsesta, mutta 5v kuulostaa kyllä melkoisen vanhalta.. Meillä poika osasi nukahtaa itse iltasadun jälkeen 2,5v:na ja tyttö vähän nuorempana...

Jokainen lapsi osaa nukahtaa yksin, jos häntä ei opeteta siihen, että joku on vieressä. Nukuttaminen on vanhempien opettama tapa lapselle eikä suinkaan lapsen tarve.

meillä nukahtaa 2kk vanhasta lähtien, on nyt 8-vuotias, mutta PITÄÄ... on sitten eri asia... se riippuu ihan vanhemmista, millon lopettaa tuon

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:03"]

Jokainen lapsi osaa nukahtaa yksin, jos häntä ei opeteta siihen, että joku on vieressä. Nukuttaminen on vanhempien opettama tapa lapselle eikä suinkaan lapsen tarve.

[/quote]

No joo, mutta minkä ikäiselle se viereen nukuttaminen on vielä ns. normaalia. Esim. 1-vuotiaalle se taatusti on ihan ok mutta 10-vuotiaan kohdalla jo outoa. Missä menee raja?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:03"]

Jokainen lapsi osaa nukahtaa yksin, jos häntä ei opeteta siihen, että joku on vieressä. Nukuttaminen on vanhempien opettama tapa lapselle eikä suinkaan lapsen tarve.

[/quote]

No joo, mutta minkä ikäiselle se viereen nukuttaminen on vielä ns. normaalia. Esim. 1-vuotiaalle se taatusti on ihan ok mutta 10-vuotiaan kohdalla jo outoa. Missä menee raja?

[/quote]

No kun alun alkaenkaan ei pidä opettaa tuohon nukuttamiseen!!! 

Riippuu ihan lapsesta. Kai se on tärkeintä että lapsella on turvallinen olo niin että rauhoittuu ja nukahtaa itsekseen. Meillä molemmat ovat nukahtaneet yksin viimeistään parivuotiaina, esikoinen aiemmin, mutta hänellä oli tutti, kuopus 2v2kk ilman tuttia.

Meillä kaikki kolme ovat nukahtaneet yksin aina, ongelmia ei ole ollut. Olin ennen omia lapsia hoitamassa 2,5 vuotiasta lasta ja hänen vieressään piti aina makoilla niin pitkään, että lapsi nukahti hyvin, myös päiväunille mennessä. Silloin päätin, että omia lapsiani en nukuta ikinä niin. En todellakaan ala makailemaan täysin liikahtamatta 10-30 minuuttia ennen unia.

Jos miehen lapsi on teillä vain silloi tällöin, kaipaa hän todennäköisesti isin vierelle, koska ei koe olevansa turvassa.

Ei kai tuohon mitään ikärajoja ole. Uskon että lapsi kyllä alkaa nukkumaan itsekseen kun on siihen valmis. Tuon ikäisen kanssa asiasta voi jo puhua lapsen ikätason mukaisesti ja rauhallisesti, rakentavasti. Meidän koliikkivauvaa ei opetettu todellakaan siihen että nukutetaan mutta huusi- huusi - huusi ja kaikea kokeiltiin miten nukkuisi ja arki hoituisi. Nukuttaa piti, sylitellä, tosi hellyydenkaipuinen. Nyt 3,5v ja alkoi vuosi sitten nukkumaan ihan itse - yks kaks. Kuopus oli normivauva, eikä mitään ongelmia alun alkaenkaan. Yksilöllistä siis! Puhukaa!

Kyllä se seura nukahtaessa on lapsen tarve. Meillä on kuunneltu lapsen tarvetta nukahtamisen suhteen. Välillä lapsi on halunnut nukutuskaverin, välillä ei. Vauvanakin oli sellainen vaihe, että jäi yksin nukahtamaan. Mä itse tykkäsin vauvana nukahtaa yksin, mutta sairastettuani kovemman kuumetaudin halusin nukuttajan. Tarpeetkin vaihtelee.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:20"]

Kyllä se seura nukahtaessa on lapsen tarve. Meillä on kuunneltu lapsen tarvetta nukahtamisen suhteen. Välillä lapsi on halunnut nukutuskaverin, välillä ei. Vauvanakin oli sellainen vaihe, että jäi yksin nukahtamaan. Mä itse tykkäsin vauvana nukahtaa yksin, mutta sairastettuani kovemman kuumetaudin halusin nukuttajan. Tarpeetkin vaihtelee.

[/quote]

Samaa mieltä. Toki jotkut lapset nukahtavat yksin ja hyvä niin, mutta eiköhän useimpien kohdalla se yksin nukahtaminen vaadi tietynlaisen unikoulun (tai miksi sitä nyt kutsuisi, nukutuskoulun). Minä nukutan 1v:n niin, että istun sängyn vieressä ja pidän kädestä kiinni. Ennen nukutin tissille, sitten nukutin viereen, nyt onnistuu näin. Jossain vaiheessa riitti että istuin vain vieressä, nyt hän haluaa ehdottomasti, että pidän kädestä kiinni. Alkaa pyöriä ja itkeskellä jos päästän irti. Välillä riepoo ja kiristää hermoja, mutta en ole vielä löytänyt itsestäni sitä määrätietoisuutta jota tuohon yksin nukuttamiseen vaadittaisiin. Toisaalta en myöskään pidä mitenkään tärkeänä, että pieni lapsi nukahtaa yksin. Meillä se kädestä piteleminen on mukava rauhoittumisen hetki. Aika kylmältä tuntuisi vain kantaa lapsi sänkyyn ja lähteä itse pois, tavallaan suoraan iltatouhuista yksin sänkyyn. Toki sen rauhoittumishetken voisi pitää vaikka sohvalla sylikkäin, mutta ei se kuitenkaan ole ihan sama.

Kyllä meilläkin vietetään aikaa vauvan kanssa ihan koko päivä mutta silti usei vaatii aikuisen vierelleen nukahtamisvaiheessa. Joskus toki nukahtaa itsekseenkin mutta ei minusta ole iso vaiva olla muutama minuutti pitämässä kädestä kiinni. Vaihtoehtoisesti voisin huudattaa lasta mutta silloin nukahtamiseen kuluu huomattavasti pidempi aika, kokeiltu on. Vauva konttaa minun perässän ikoko päivä ja itkee jos katoan näköpiiristä niin minusta tuntuu julmalta huudattaa pientä lasta yksin pimeässä huoneessa. Jos ei pysty olemaan minussa erossa päivällä niin miksi ihmeessä siihen pitäisi pystyä nukahtamisen aikaan? Kyllä se vaihe joskus ohi menee.

Ap:n tapauksessakaan en olisi huolissani jos lapsi nukahtaa nopeasti mutta jos nukuttamisessa menee puolikin tuntia niin tavasta kannattaa pyrkiä eroon. Toki jos lapsi on isän luona vain viikonloppuisin niin voihan se olla että pelkää olla yksin vieraassa paikassa. Tai haluaa olla isän kanssa mahdollisimman paljon. Oletteko kysyneet lapselta miksi ei halua olla yksin?

Vauvojen, taaperoiden ja leikki-ikäisten nukuttaminen alkaa mennä sitä haasteellisemmaksi mitä enemmän lapsia on. Kannattaa hiukan miettiä tulevaa, jos esim. palaa (vuoro)töihin pian tai sisarusparvi kasvaa vuoden-kahden välein. Päivän jälkeen voi aikuinenkin olla niin väsynyt, ettei repeä nukuttamaan kolmea pikkulasta, kun tiskit, pyykit  ja omma hengähdystauko odottavat vuoroaan. Valintakysymys tietysti.

Heti kun tultiin kotiin, nukkui viereisessä huoneessa. Ehkä lapsi valvoo ja heräilee aina kun on valoa ja hälyä. 

En ymmärrä kylmää vanhemmuutta, johon kuuluu kaikenlainen läheisyyden välttely lapsensa kanssa. Miksi ihmeessä pienen lapsen pitäisi osata nukahtaa yksin? Jos ajattelee asiaa lapsen kannalta, mikä sen ihanampaa kuin nukahtaa vanheman lämpimään kainaloon. Kyse ei ole kuitenkaan hemmottelusta tai karkkien antamisesta juuri ennen nukahtamista vaan hellyydestä. Kun lapsi on valmis itsenäistymään hän tekee sen.

Miksi pitää kääntää kaikki äärimäisyyksiin? Eihän se ole kaikenlaista läheisyyden välttelemistä, jos lkaikki apset nukkuvat omissa sängyissään iltatouhujen jälkeen ja isä ja äiti istuvat sen jälkeen kainalokkain vaikka katsomaan telkkaria.

Pitää nyt vaan väkisin vääntää ärsytystä jostakin. Joka päivä.

Kyllä me ehditään viettää yhteistä aikaa, vaikka toinen meistä nukuttaakin ensin lapsen.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 09:35"]

Kyllä me ehditään viettää yhteistä aikaa, vaikka toinen meistä nukuttaakin ensin lapsen.

[/quote]

Entäpä jos lapsia on monta? Toinen vanhempi töissä? Nukuttamiset alkavat venyä tunnin- kahden mittaiseksi?

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 09:36"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2013 klo 09:35"]

Kyllä me ehditään viettää yhteistä aikaa, vaikka toinen meistä nukuttaakin ensin lapsen.

[/quote]

Entäpä jos lapsia on monta? Toinen vanhempi töissä? Nukuttamiset alkavat venyä tunnin- kahden mittaiseksi?

[/quote]

En mä ala miettiä tilannetta muiden perheiden kannalta. Me ollaan molemmat vanhemmat illalla kotona. Meille on tulossa toinen lapsi ja enempää ei tule. Lapset menevät yhteiseen huoneeseen sitten kun ovat siinä iässä. Esikoinen nukkuu vielä meidän huoneessa. Jos alkaa mennä nukuttamisessa kauan, pitää miettiä, mikä on syynä, päivärytmi vai joku muu.

Keskustelu on täysin turha. Kenellekään ei kuulu pätkääkään toisten perheiden nukuttamistavat ja kukaan ei tule muuttamaan omia näkemyksiään av-keskustelun perusteella. Jälkikäteen moni voi itkeä miksi ei tajunnut sitä, tätä tai tuota lasten ollessa pieniä, mutta ei kukaan silloin muistele muiden av-mammojen ajatuksia.