Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppisenä yliopistoon, mites tuo opiskelijaelämä?
09.11.2013 |
Onko helppo päästä tässä iässä mukaan? Mulla ei ole lapsia, miestä jne. ja olen muuttamassa opiskelujen perässä vieraaseen kaupunkiin, joten jostain on haettava ystäviä ja verkostoja. Että opiskelijabileet ja vastaavat lienevät jossain määrin pakollisia. Nautin kyllä bilettämisestä, joten siinä mielessä ei ongelmaa, mutta olen varmasti vanhimmasta päästä myös. Mietityttää, miten minut otetaan mukaan porukkaan.
Olen opiskellut yliopistossa aiemminkin, mutta aloitin sen verran nuorempana ja eri elämänvaiheessa, että nyt tilanne on aivan toinen. Ja myös ympäristö ja kaupunkin vieras.
Onko kenelläkään kokemuksia heittää?
Kommentit (20)
Kurssillasi on aivan varmasti muitakin kolmekymppisiä. Omalla kurssillani kolmissakymmenissä olevat sulautuivat joukkoon aivan hyvin, jos elämäntilanne oli sama kuin meillä parikymppisillä ja bilettäminen kiinnosti. Ne muutamat perheenäidit taas eivät ymmärrettävästi juuri opiskelijarientoihin viitsineet osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:44"]
Riippuu ihmisestä. Jos olet ns. nuorekas niin varmasti sovit hyvin joukkoon. Tosin se on sitten eri juttu kuinka jaksat "bilettää", yleensä tuossa iässä se elämä on jo nähty eikä enää kiinnosta...
Mutta on siellä muitakin ns. vanhempia opiskelijoita, joten et ole tilanteessa ns. yksin. Liäksi verkostoitua voi muutakin kautta, osallistumalla esim. erilaisiin juttuihin ja hakeutumalla luottamustoimiin.
[/quote]
Juu, olen varsin nuorekas, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ja nuorihan minä vielä olenkin;) Biletys ei ole koko elämäni ja moni juttu on jo toki nähty, mutta tykkään käydä viihteellä säännöllisesti. Tuskin minua jokaisiin kissanristiäisiin saa, mutta en ajatellut jättäytyä kokonaan poiskaan.
Harrastusten kautta luulisi myös löytyvän tuttavuuksia. Luottamustoimet jne. eivät ehkä ole mun juttu.
Kukin tyylillään, eihän kaikki kakskymppisetkään tykkää käydä bilettämässä. Itse aloitin yliopistossa kolmekymppisenä, tuntui että oon saanut tarpeekseni bilettämisestä silloin kakskymppisenä, joten keskityin vaan hoitamaan opinnot rivakasti. Ja löysin vieläpä seuraa ja ystäviä sekä vähän vanhemmista opiskeljoista kuin nuoremmistakin.
Mille alalle haet? Joissain paikoissa opiskelijoilla voi olla todella kovat arvot, heikkouksista saattaa joutua pulaan. Kännissä nämä sitten vain korostuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 09:18"]
Mille alalle haet? Joissain paikoissa opiskelijoilla voi olla todella kovat arvot, heikkouksista saattaa joutua pulaan. Kännissä nämä sitten vain korostuvat.
[/quote]
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:56"]
Epäilen, että et tule oikein viihtymään parikymppisten bileissä. Ne ns. kypsimmätkin parikymppiset kuitenkin on vasta muuttaneet pois kotoa ja moni sellainen asia, mikä kolmekymppiselle on täysin tavallista ja tuttua, on parikymppiselle suuri ihmetyksen aihe ja näin ollen puheenaiheet on väkisinkin erilaisia. Että siis varmasti sieltä yliopistosta voi kolmekymppisenäkin juttuseuraa löytää mutta en usko että sen ikäinen perinteisissä opiskelijabileissä viihtyy, kun varmaan kiinnostuksenkohteet on kuitenkin muualla kuin siinä kuinka paljon tuli juotua baarissa jne. Tuo onkin vähän hankala ikä opiskella, jos ei ole perhettä ja valmiita kuvioita, koska sitten taas ne samanikäiset perheelliset pyrkii oleilemaan mahd. vähän yliopistolla eikä heitä paljoa siellä näykään. Mutta siis ei siellä silti yksin tarvitse käkkiä jos ei tahdo.
[/quote]
Joo ja nuoremmilla on luonnollisesti yllättävän erilainen käsitys ihan muutaman vuoden takaisista asioista. Lama tarkoittaa heillä tätä finanssikriisiä, ei 90-luvun synkkyyttä. Markkaa ei muista kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä vanhimmasta päästä ole, terveisin opiskelija 55 v.
Mutta kyllä meillä vanhemmilla opiskelijoilla on yleensä muutakin elämää kuin opiskelija-sellainen, ja bilettäminen tahtoo jäädä vähemmälle. Onpa sitten enemmän aikaa käytettäväksi opiskeluun, ja 3 vuotta / maisterintutkinto voi olla aivan realistinen tavoite.
Eiköhän tuossa iässä olisi järkevintä vaan keskittyä niihin opintoihin, jotta valmistutkin joskus.. Bileistä tuskin mitään syvempiä kontakteja muutenkaan löytää, usein opiskelijabileet ovat myös viikolla ja hups, siinä menivätkin seuraavan päivän luennot ja tentit ym. ihan puihin. Sitä paitsi ap, sä olet jo aikuinen nainen, näinköhän viihtyisit teinien joukossa örveltämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että vietät sitä mieluummin niiden toisten vanhempien kanssa.
Minä kun tuossa iässä aloitin, niin en kyllä osallistunut mihinkään bileisiin tai muuhun opiskelijaelämään. Ei ollut minkäänlaista kiinnostusta, ja vaivaannuttavaa se olisi varmaan ollut niille nuorille jätkillekin, jos yksi "vanha ämmä" olisi siellä porukoissa pyörinyt...
En tuntenut ketään opiskelupaikkakunnalta, ja minusta se oli ihan ok. Alallani ei kyllä millään verkostoitumisilla ole merkitystäkään. Valmistuin eritttäin nopeasti, 3 vuodessa, koska keskityin pelkästään opiskeluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tärkeintä on se nopea valmistuminen. Mitä rivakammin teet opintosuorituksia sitä varmemmin tapaat samanhenkistä porukkaa. Minä teen sellaista keskimäärin 10op tahtia kuussa, eli aikaa ei juuri jää juhlimiselle tosin ei kiinnostakaan sellainen. Lisäksi teen osapäivätyötä, miten nyt opinnot sallii. En juurikaan välitä jos en saa opiskelukavereita koska minulla on kiire töihin, näin aikuisiällä opinnot tähtää työllistymiseen eikä sosiaaliseen elämään niinkään. :) Jos et halua valmistua nopeammassa aikataulussa niin ainejärjestö on hyvä (paras) paikka tutustua.
Isommissa tiedekunnissa on varmasti kaiken ikäisiä. Jos sisäänotto on vain 30 vuodessa, voi aika todennäköisesti käydä niin että kaikki ovat nuoria. Helpompi osallistua ainejärjestötoimintaankin jos ei ole ainoa aikuinen siellä. Ja on myös muuta toimintaa kuin bileitä.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 15:00"]
Mulle tärkeintä on se nopea valmistuminen. Mitä rivakammin teet opintosuorituksia sitä varmemmin tapaat samanhenkistä porukkaa. Minä teen sellaista keskimäärin 10op tahtia kuussa, eli aikaa ei juuri jää juhlimiselle tosin ei kiinnostakaan sellainen. Lisäksi teen osapäivätyötä, miten nyt opinnot sallii. En juurikaan välitä jos en saa opiskelukavereita koska minulla on kiire töihin, näin aikuisiällä opinnot tähtää työllistymiseen eikä sosiaaliseen elämään niinkään. :) Jos et halua valmistua nopeammassa aikataulussa niin ainejärjestö on hyvä (paras) paikka tutustua.
[/quote]
Minkä ikäinen olet? Montako vuotta sulla tulee menemään tuohon?
Epäilen, että et tule oikein viihtymään parikymppisten bileissä. Ne ns. kypsimmätkin parikymppiset kuitenkin on vasta muuttaneet pois kotoa ja moni sellainen asia, mikä kolmekymppiselle on täysin tavallista ja tuttua, on parikymppiselle suuri ihmetyksen aihe ja näin ollen puheenaiheet on väkisinkin erilaisia. Että siis varmasti sieltä yliopistosta voi kolmekymppisenäkin juttuseuraa löytää mutta en usko että sen ikäinen perinteisissä opiskelijabileissä viihtyy, kun varmaan kiinnostuksenkohteet on kuitenkin muualla kuin siinä kuinka paljon tuli juotua baarissa jne. Tuo onkin vähän hankala ikä opiskella, jos ei ole perhettä ja valmiita kuvioita, koska sitten taas ne samanikäiset perheelliset pyrkii oleilemaan mahd. vähän yliopistolla eikä heitä paljoa siellä näykään. Mutta siis ei siellä silti yksin tarvitse käkkiä jos ei tahdo.
nuoret opiskelijat eivät kaipaa yli 30v opiskelijoita juhliinsa. olin joskus uteliaisuudesta ainejärjestön sitseillä ja en tuntenut oloani tervetulleeksi. joku känninen uteli kuinka vanha oikein olen, kiva.
muuten olen tavannut kivoja tyyppejä yliopistolla, nuoria ja vähän vanhempia.
valitettavasti vanhemmille opiskelijoille suunnattua toimintaa ei ole tullut vastaan.
en ole edes kovin vanha vielä 37v. työelämässä olen ollut sina kaiken ikäisten kanssa tekemisissä, joten tuo jako vanhat/nuoret tuli yllätyksenä, kun opinnot aloitin.
No huh huh mitä kommentteja. Aivan kuin kolmekymppinen olisi joku pystyyn kuollut vanhus, jota katsotaan kieroon. Jos elää terveellisesti ja on muutenkin positiivinen asenne elämään, niin voi todellakin sulautua joukkoon. Tietenkin riippuu siitä, että kuinka nopeasti on vanhentunut, mutta onhan tuolla valtavasti jotain 25-vuotiaita opiskelijoita, eikä 25-vuotiaan ja 30-vuotiaan välillä ole yleisesti ottaen mitään kovin suuria eroja.
Tuotakin ajatusta vierastan, että nuorien ihmisten seuraa ei muka jaksaisi. Kyllähän puheenaiheet ovat varmasti paikoin lapsellisia, mutta bilettäminen on bilettämistä, eikä se ainakaan minulla ole merkittävästi miksikään muuttunut siitä, kun olin 18. Nyt olen 28.
Todellakin mukaan vain jos tuntuu, että haluaa lähteä ja vähintään katsomassa kannattaa käydä kaikkien. Itseäni harmittaa, että en käynyt omana opiskeluaikana kertaakaan opiskelijabileissä, koska minulla oli juuri opiskelun alussa tuore parisuhde, joka kestikin sitten koko opiskelun ajan. Nyt olen alkanut miettimään kouluun palaamista ja todellakin lähden mukaan bileisiin jos vain tunnen oloni tervetulleeksi. En tietenkään väkisin mukaan tunge sellaiseen porukkaan, joka ei minua halua. Tämä taitaa kyllä olla enemmänkin persoonakysymys kuin ikäkysymys.
Riippuu ihmisestä. Jos olet ns. nuorekas niin varmasti sovit hyvin joukkoon. Tosin se on sitten eri juttu kuinka jaksat "bilettää", yleensä tuossa iässä se elämä on jo nähty eikä enää kiinnosta...
Mutta on siellä muitakin ns. vanhempia opiskelijoita, joten et ole tilanteessa ns. yksin. Liäksi verkostoitua voi muutakin kautta, osallistumalla esim. erilaisiin juttuihin ja hakeutumalla luottamustoimiin.