Lue keskustelun säännöt.
Ihstunut/rakastunut naapurin vaimoon
05.12.2013 |
Siis mitä vttua tässä pitäis tehdä. Olen suuresti ihastunut tai kenties jopa rakastunut naapurini (no ei ihan naapuri, asuu muutaman talon päässä) vaimoon. Tää naapuri on mun kaveri, käydään pelailemassa yms. Molemmissa perheissä on pieniä lapsia ja usein nähdään puistossa ja lapset on kyläilleet puolin ja toisin. Ollaan tunnettu joku 2-3 vuotta. Nähdään viikottain joskus päivittäinkin. Olen alusta saakka pitänyt tätä naapurin vaimoa viehättävänä ja mukavana mutta nyt tässä viime kuukausina tai oikeastaan kesän jälkeen tunteet on alkanu voimistua mun puolelta. Hakeudun hänen seuraansa ja yritän keksiä vähän tekosyitäkin että pääsis olemaan hänen kanssaan. tosin niitä tekosyitä ei hirveesti tarvi keksiä kun muksut haluaa aina leikkimään niiden muksujen kanssa.
En tiedä mitä tehdä. Yksi päivä tässä kun juteltiin isommalla porukalla (muitakin naapureita kokoontuneena palaveeraamaan) nin huomasin että vain jäin tuijottamaan häntä, ja sit kun hän sattui katsoi muhun niin vaan jatkoin tuijotusta ennen kuin tajusin koko asiaa. Hävetti.
Mitä helvettiä tässä pitäis tehdä? Muuttaa pois? Kumpaakaan perhettä en tosiaankaan ala rikkomaan koska tää naapuri on mun kaveri ja tosi hyvä tyyppi. ja rakastan toki omaa vaimoa ja meillä menee oikein hyvin. On vaan niin vaikeeta kun on näitä tunteita herännyt enkä tiedä että mitä niiden kanssa sitten tekis. ehkä tuossa naapurin vaimossa viehättää se kun se on niin erilainen kaikin puolin ku oma vaimo. Voihan paska. Tää tilanne oikeasti ahdistaa ku muksut haluaa sinne leikkiin mutta pelkään että mun tunteet sitten vähitellen paljastuu enkä halua sitäkään. en halua tehdä itsestäni idioottia jos tässä nyt pitää vielä vuositolkulla naapureina elää kun tuskin kumpikaan on lähtee omasta rakennetusta ok-talostaan kovin hevillä. on tää vaikeeta.
Kommentit (39)
Siis mistä oot päätellyt, että tuo nainen olis kiinnostunut sinusta? Kun sanot, että et alat perhettä rikkomaan. Mikset vaan voi olla ihastunut ja nauttia siitä tunteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painaako ikäkriisi päälle?
Olet aika vekkuli reppana :-)
Tämä menisi kyllä mun turhimmat erot-listalla melkein kärkeen!
Kaikkea sitä saa lukea.
Mun miehelle kävi samoin ja asuu nyt yhdessä tämän naapurin rouvan kanssa. Näinkin voi käydä. Minä muutin lapsien kanssa pois
Anna asian olla. Ihastuminen menee vielä ohi (voithan sä nauttia tunteesta itsekses) ja olet tyytyväinen, jos et ole alkanut sekoilla ihastumisen keskellä. t. Kokemusta on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun tarttee nyt vaan pistää SUN tunteet taka-alalle - ja se on mahdollista, jos tahtoa riittää. Jännää,kun toteat rakastavasi vaimoa ja kuitenkin kyttäät ja ajattelet kaverisi vaimoa....itse 20 vuotta onnellisesti yhdessä, ja toden totta - mua ei kukaan muu edes kiinnosta kuin siis oma.Se rakkain.
Pystyykö vaimosi luottamaan sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli et osaa olla ystävä naisen kanssa?
Miksi ei oma vaimo kiinnosta? Siinä vaiheessa kun puolisoasi valitsit ja vannoit vihkivalat, eikö tullut mieleen ottaa semmoiset luonteenpiirteet omaava nainen jota kelpaa pitää hyvänä loppu elämä? Vai onko kyse ulkonäöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ymmärsinkö tekstisi oikein? Et ole saanut naiselta mitään vastakaikua ja suunnittelet jo vaimosi jättämistä ja pois muutamista?
Olen sanaton. Sorry!
Tiedän tällaisen tapauksen, jossa naapurit rakastuivat toisiinsa. Molemmat perheellisiä ja pihalla tapasivat aina ulkoilun merkeissä. Viestittely alkoi ja salamarakkaus. Kumpikaan ei salannut asiaa puolisoltaan, hirveä soppa syntyi ja kesti kuukausia.
Toinen (mies) jopa muutti pois perheensä luota ja toivoi naisen seuraavan. Nainen ei tarkemman tutustumisen jälkeen halunnutkaan muuta kuin kaveruutta, jolloin lopulta mieskin palasi häntä koipien välissä vaimonsa luo.
En missään tapauksessa suosittele tunnustamaan tälle naiselle ihastumistasi! Sinulla on illuusio jostain paremmasta, jota ei todennäköisesti ole. Se on juuri sitä, että se erilaisuus tekee kuvitelman, että tämä olisi parempi kuin oma vaimosi. Älä hajota hyvää parisuhdettasi sen takia! Yritä ottaa järki käteen ja anna tunteidesi viiletä.
Fantasian tasolla voit kyllä naapurin vaimoa ajatella. Älä kuitenkaan erehdy kuvittelemaan, että hän tosielämässä voisi olla nykyistä vaimoasi sopivampi vaimo sinulle. Tämä harvoin pitää paikkaansa.
Olen tuttuni puheita tästä juuri samasta asiasta kuunnellut koko heidän kriisinsä ajan. Älä sinä tee samaa virhettä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tällaisen tapauksen, jossa naapurit rakastuivat toisiinsa. Molemmat perheellisiä ja pihalla tapasivat aina ulkoilun merkeissä. Viestittely alkoi ja salamarakkaus. Kumpikaan ei salannut asiaa puolisoltaan, hirveä soppa syntyi ja kesti kuukausia.
Toinen (mies) jopa muutti pois perheensä luota ja toivoi naisen seuraavan. Nainen ei tarkemman tutustumisen jälkeen halunnutkaan muuta kuin kaveruutta, jolloin lopulta mieskin palasi häntä koipien välissä vaimonsa luo.
En missään tapauksessa suosittele tunnustamaan tälle naiselle ihastumistasi! Sinulla on illuusio jostain paremmasta, jota ei todennäköisesti ole. Se on juuri sitä, että se erilaisuus tekee kuvitelman, että tämä olisi parempi kuin oma vaimosi. Älä hajota hyvää parisuhdettasi sen takia! Yritä ottaa järki käteen ja anna tunteidesi viiletä.
Fantasian tasolla voit kyllä naapurin vaimoa ajatella. Älä kuitenkaan erehdy kuvittelemaan, että hän tosielämässä voisi olla nykyistä vaimoasi sopivampi vaimo sinulle. Tämä harvoin pitää paikkaansa.
Olen tuttuni puheita tästä juuri samasta asiasta kuunnellut koko heidän kriisinsä ajan. Älä sinä tee samaa virhettä!!
Kyllä se siitä ohi menee. Odottelet vain rauhassa, vaikka olo ehkä tällä hetkellä onkin tuskainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ootko oikeesti mies? vai lepakko? kamalan naiselliselta kuulostat...
Minulla tuollaisiin ihastumisen tunteisiin auttaa se, että alan kuvittelemaan mahdollisimman konkreettisella tasolla eroa miehestäni ja miten sitten eläisin ihastukseni kanssa arkielämää jne. Silloin aina tulee ensinnäkin kamala tuska eroamisajatuksesta ja tajuan kuinka paljon rakastankaan miestäni ja meidän perhe-elämäämme. Ja miten vaikeaa ero olisi lapsille. Ja minkälainen mäntti se ihastus voisikaan kotioloissa olla, kuitenkin tekisi kuitenkin samoja ärsyttäviä asioita kuin mieheni tai vielä pahempaa :)
Näiden kuvitelmien lopputuloksena aina tajuan miten ihanaa elämäni ja perheeni onkaan enkä vaihtaisi niitä pois mistään hinnasta! Pikku ihastumisissa ei mielestäni ole sinänsä mitään pahaa, minkäs niille mahtaa ja nehän vain piristävät - ja itselläni ainakin ne ovat ohimeneviä.
Tsemppiä!
ehdota vaimollesi että otatte naapurin akan kolmanneksi pyöräksi vällyjen väliin :D
Tunteet tulevat ja menevät. Tosiaan on aika pieni todennäköisyys että arjen tullen sulla olis jotain parempaa kuin nyt. Mut jos kiellät tunteesi tilanne senkun pahenee. Eli myönnä itsellesi että sun tunteet harhailee tuolla tavalla. Onhan se ihastuminen ihanaa mutta toisaalta voit miettiä miltä se tuntuu sun vaimosta. Tai teidän lapsista. Koska aikuisen ihmisen tulee kyetä tunteiden suhteen käyttämään myös järkeä ja rakkaus on tahtomista, että tahdot käyttää järkeä perheenne hyväksi. Tottakai tuttu ja samalla vieras ihminen on jännittävä ja sytyttävä. mutta kun on lapset ja muu, ei jokaisen sytykkeen perään voi lähteä, jos haluaa lapsistaan täyspäisiä. Kaikki se mitä ihastus sinussa herättä, sijaitsee SINUSSA, ei siinä naapurin rouvassa. Tänä päivänä pidetään ok;na sitä että oman nautinnon tähden voidaan tuhota kaikki mahdollinen, mutta se ei ole mikään hieno asia. vaan kertoo siitä että ihminen ei osaa ottaa vastuuta, sitoutua eikä kieltäytyä. Jo lapsille opetetaan että jos tulee joku tarve niin rääkymällä saat sen heti itsellesi ja sitten vaan uutta tarvetta kehiin. Mutta mikään hieno elämässä ei synny tällaisella mättökulttuurilla, vaan juuri sillä, että osaa kasvattaa itseään, odottaa, säännöstellä, etsiä nyansseja. Nykyään ihmiset ovat kuin isoja tarvitsevia vauvoja, suu auki odottamassa että joku tyydyttää kaikki tarpeet ilman että itse pitää nähdä mitään vaivaa tai kasvaa mitenkään. Tai opetella kieltäytymään j apettymään jonkun tärkeämmän asian vuoksi. Siinä muuten suurin syy huonoon Pisa-tulokseenkin, minun mielestäni. Eikä alamäki niiltä osin lopu tähän. Toisin sanoen; saat olla ihastunut, ei tunteilleen mitään voi. Mutta et ole pikkuvauva jonka tarpeet pitää heti tyydyttää kun ne heräävät tai jokusiihen suostuu. Olet aikuinen, perheellinen mies. Ole tehtäväsi mittainen ja toimi sen mukaan.
Itse asiaan kantaa ottamatta, niin miksi kutsut häntä naapurin vaimoksi? Eikö hänkin ole ihan yhtä lailla naapurisi..? Mikset sanonut että olet rakastunut/ihastunut naapuriisi/naapurissa asuvaan naiseen? Vai onko hän jokin naapurisi omistuksessa oleva esine tai eläin vrt naapurin koira, naapurin auto...
Hmm... miksi ihastumme? Toisessa ihmisessä jokin sykähdyttää, herättää jotakin uutta, kolahtaa. Itse näen ja olen kokenut, että ihastuminen on toisinaan tarpeellistakin, kunhan vain hyödynnän tilaisuuden oppiakseni, en siis vain hurvitellakseni, eikä siitä silloin ole ollut kenellekään haittaa. Eli käännän katseen ihastuksesta itseeni ja omaan elämääni.
Ensinnäkin, toinen ihminen on aina peili. Mitä siis tuo peili, naapurisi vaimo, kertoo sinulle sinusta? Mitä uutta opit itsestäsi? Itse olen oppinut mm. että viehättymisen tunne on hieno, ja kun se on elossa (ihastuminen sen osoitti), voi sen myös siirtää tai laajentaa moneen muuhunkin asiaan: viehättyä elämästä, arjesta, omasta perheestä, luonnosta... Mihin kaikkeen voinkaan ihastua, mitä kaikkea elämässäni voinkaan ihastella? Aika upean nosteen sain ihan siihen elämääni, jota elän, niiden ihmisten kanssa joiden kanssa elän.
Jos olen ihastuksissani kuvitellut "uuden ihmisen" voivan tarjota minulle jotakin mitä elämässäni ei nyt ole, olen päässyt tutkailemaan, voisiko sitä jotakin ihanaa olla jo tässä, tässä parisuhteessa, tässä tilanteessani? En vain ole huomannut luoda sitä itse, antaa sellaiselle tilaa tai arvoa? Ja miten voisin siis lisätä sitä hyvää nykyiseen suhteeseeni, elämääni? Siirrän ajatukseni toisesta omaan elämääni. Tämä on toiminut myös, erityisesti seksuaalisten tunteiden saralla, ja sellaisessa elämänilon luomisessa. Periaatteella "Nälkä voi tulla (ihastusta katsellessa), mutta kotiin tulen syömään. Ja voin jopa laittaa herkutteluksi!"
Näillä keinoin jokainen ihastuminen muuttuu tavallaan lahjaksi, jolla voin kehittää omaa elämääni, nykyistä parisuhdettani, omaa arkeani. Auttaa tunnistamaan, mitä elämältäni vielä toivoisin ja luomaan sitä itse elämääni. Pitää vain miettiä miten sen ominaisuuden tai "energian", jonka ihastus herättää, voi mahdollistaa ja tuoda omiin kuvioihin. Aina voi, jollakin tavoin. Ei parisuhde ihastuksiin vaihtamalla parane, sillä silloin huomio on vain siinä toisessa ja miten se kulloinenkin "toinen" täyttää tai vastaa toiveisiini ja tarpeisiini - tai ei täytä. Arvokkaampaa on opittava taito luoda itse hyvää omaan ja läheisten elämään. Ihastukset toimivat tässä hyvinä vinkkeinä, näyttämässä mitä toivoisin. Myöskin haastamassa minua näkemään vähän vaivaa, mutta myös ottamassa vastuuta siitä, että suhde jota elän, on hyväksi meille molemmille.
Enkä enää pelkää, että ihastuminen johonkuhun olisi emotionaalisesti rasittavaa tai pistäisi päätä pyörälle, ongelmatilanne. Ihastun silti, ja nautin joka kertan kun tunnistan maailmassa jotakin ihastumisen arvoista, oli se sitten toinen ihminen tai jotakin muuta. Kiitollisena siitä oma elämäni hohtaa myös. Avioliittoni elää ja voi hyvin, voin kasvaa siinäkin, sekin voi uudistua, ilman että minun täytyisi odottaa puolisoltani ihmetekoja tai uusia temppuja. Minä kun voin tehdä niitä meille itse, luoda antoisaa elämää. Kiitos kaikille ihastuksille, ilman niitä olisi moni korjausliike voinut jäädä tekemättä! :)
Jos saisit valita ilman että kukaan suuttuu tai pettyy: valitsisitko sen naapurin rouvan vai omasi?