Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää noi esikoistaan oottavat!!!!
22.11.2013 |
Vannoo ties mitä: en aio olla semmonen ja tämmönen ja tommonen. Musta ei ainakaa tuu sit sellasta, ei varmaan tuu! Aion käydä ravintoloissa ihan samanlailla, lapsi ei muuta mitään.
Kuinka moni tunnustaa vannoneensa jotain? kuinka usein se piti kutinsa? Kootaan parhaat!
Kommentit (24)
Eiköhän se ole lähinnä normaalia, että tuleva äiti pohdiskelee onko sellainen tai tollainen, ei aio olla jonkunlainen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se ärsyttää? Sillä hetkellähän se sanoja uskoo toimivansa niin kuin sanoo. Jotkut oikeasti tekevätkin niin, jotkut muovaavat päätöksiään myöhemmin tilanteen mukaan.
Minä vannoin, etten kohtelisi omia lapsian niin kuin minua lapsena kohdeltiin. Olen pitänyt sen päätöksen.
Tarkotan lähinnä näitä jotka aikovat esim olla viimesen päälle yhtä huoliteltuja joka ikinen päivä ja se vauva ei muuta mtn.. jne. Mua vaan ärsyttää.. ::D:D
Se on jotenki niin kamalan naivia.............tyhmää.....
Mikä siinä ärsyttää?? Eihän ne esikoistaan odottavat VOI tietää mitä tuleman pitää. Eiköhän hekin sitten huomaa että ihan kaikkea ei näköjään voi olla muuttamatta.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:23"]
Tarkotan lähinnä näitä jotka aikovat esim olla viimesen päälle yhtä huoliteltuja joka ikinen päivä ja se vauva ei muuta mtn.. jne. Mua vaan ärsyttää.. ::D:D
Se on jotenki niin kamalan naivia.............tyhmää.....
[/quote]
Eiköhän tuo vain osoita sitä, että ennen lapsen saantia huoliteltu olemus on asioiden tärkeysjärjestyksessä korkealla eikä silloin voi tietää, kuinka paljon lapsen saaminen muuttaa prioriteetteja. Jotkut sitäpaitsi tosiaan ovat ihan yhtä huoliteltuja lapsen saannin jälkeen kuin ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelis aivoillaan????!!!! En ole vielä äiti: en tiedä millaista on olla äiti: En siis väitä millainen äiti aion olla..... niin yksinkertasta.
Elämä opettaa, kylläpä se sinäkin olet varmaan tehnyt jotain, minkä olet todennut myöhemmin olevan toisin ja olet todennut olleesi väärässä? Miksi tuollasesta ärsyyntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:28"]
ajattelis aivoillaan????!!!! En ole vielä äiti: en tiedä millaista on olla äiti: En siis väitä millainen äiti aion olla..... niin yksinkertasta.
[/quote]
Ja sinä et koskaan lausu omaa käsitystäsi sellaisista asioista, joista sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta?
En muistaakseni vannonut mitään, koska en oikein ole sellainen ihminen. Mutta ymmärrän kyllä, miksi monet vannovat. Kun on tottunut olemaan (lähes) täydellisessä kontrollissa oman elämänsä suhteen, ei voi välttämättä kuvitella, että joku muuttuja vaikuttaisi elämään niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vannoin, ettei musta tuu sellaista äitiä joka ei anna isän tehdä vauvan kanssa mitään, tai ettei isä osaisi mun mielestäni vaihtaa edes vaippaa oikein.
Ja sellainen musta tulikin. Lasten isä osallistui ensimmäisestä kylvetyksestä alkaen tasapuolisesti heidän hoitoonsa ja kasvatukseensa. Aluksi toki imetys eli ruokinta oli mun juttu, mut kun se loppui n. 4 kk iässä, ei ollut asiaa jota ei isäkin olisi voinut heidän kanssaan tehdä. Omalla tavallaan ja oikein.
Olemme eronneet muutama vuosi sitten, mutta en vieläkään hetkeäkään epäröi etteikö isä hoitaisi omia lapsiaan jotka ovat jo liki teini-ikäisiä.
Mä vannoin ennen lapsia, että en koskaan anna itseni lössähtää fyysisesti, siis lihoa ja muuten virttyä ulkonäöllisesti. Tämä ärsytti aivan tavattomasti mieheni siskoa, jolla oli jo itsellään useampi lapsi ja homssuinen olemus. Hänen asenteensa oli aina se, että "tulet vielä huomaamaan, ei se onnistu..." Nykyään mulla on yhtä monta lasta kuin hänelläkin, mutta olen edelleen samassa painossa kuin ennen lapsia, urheilen aktiivisesti, pukeudun kivasti ja olen kaikinpuolin pitänyt sanani. Pikkuisenko häntä nyt riepoo ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuosta pitää ärsyyntyä? Eihän sitä vielä voi _tietää_ mitä se arki lapsen kanssa on, kun ei ole kokemusta. Ihanteita saa ja pitää silti olla.
Itse muistan vannoneeni, että minä en ainakaan koskaan käske tai kiellä lasta perustelematta, vaan hoidan kaikki asiat keskustelemalla ja perustelemalla. En myöskään koskaan sanoisi, että pitää syödä ruokansa, koska maailmassa on paljon lapsia joilla ei ole ruokaa. Taisin jopa olla varma, etten voisi koskaan olla vihainen omalle lapselleni, tai ettei hän voisi missään olosuhteissa ärsyttää minua, saati sitten saada minua raivoihini.
Tässä nyt tätä viidettäni odottelen, ja voitte ehkä kuvitella, mistä kaikista kuvitelmistani olen luopunut. Voin paljastaa, että kaikessa yllä esitetyssä olin väärässä ja kaikissa noissa olen toiminut ennakkokuvitelmieni vastaisesti :D
Mua lähinnä huvittaa salaa sisäisesti nuo lapsettomien tai esikoistaan odottavien tietyt ruusunpunaiset kuvitelmat, ja toisaalta ne ovat jotenkin hellyyttäviäkin. Miksi tosiaan ärsyyntyä, kyllä ne esikoisenkin vanhemmat vielä ehtivät oppia kaikenlaista lastensa kanssa. Ja pitää muistaa sekin, että joku toinen saattaa oikeasti myös onnistua jossain kunnianhimoisessa ja maailmoja syleilevässä kasvatusmetodissa, mikä minulta ei onnistunut. Heillä saattaa tosin sitten olla noiden valintojen johdosta toisenlaisia vaikeuksia, joilta itse olen välttynyt. Yksi asia on aina vakio; pulmatilanteita lastenkasvatuksessa tulee aina, ja lapsen kasvattaminen kasvattaa useimmiten sitä vanhempaa vähintään yhtä paljon kuin lasta :)
Vannoin. "minä en ainakaan imetä 1-vuotiasta!" Imetin molempia lapsiani 1,5 vuotta.... Että näin. Vannomatta paras :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä ärsyttää? Miksi ei huvita? Minua huvittaa ja vähän käy sääliksi tuollaiset kuvitelmat, mutta kyllä elämä opettaa.
no varmaan mua just tolleen salaa huvittaa ne... ku ne ei tiedä vielä mistään mitään.ps. älkää nyt tarttukoi tohon mistään... mut siis lapsista ja arjesta
Minusta tuo vannominen on lähinnä hassua ja söpöäkin.
Minua ärsyttää enemmän ne nelikuisen vauvan lapset, jotka selittävät tohkeissaan kuinka he pitävät tiukkaa kuria eivätkä ole mitään löysiä vanhempia. Tekisi mieli kysyä, että MITEN? Missä tilanteessa se heidän kurinpitonsa näkyy? Ovatko he kenties rajoittaneet vauvan pleikka-aikaa tai jakaneet hänelle oman osuuden kotitöistä?
Vannoin että en lysähdä ja lösähdä ja tämän pidin :) nykyään jopa paremmassa kunnossa kuin ennen raskautta. Ulkonäköönkin on aikaa panostaa kun muokkaa kauneusrutiineista tehokkaita.
Sen sijaan vannomiset jokapäiväisistä kävelylenkeistä vaunujen kanssa ja pitkään imettämisestä (lapsi nyt reilun vuoden ja hieman kyllästyttää jo) olen unohtanut :)
Saahan sitä sanoa. Eikai se muiden elämää liikuta?
Itse sanoin aikanaan, etten päästä itseäni rupsahtamaan ja ehostan samalla tavalla itseäni kuin ennen. Ja kyllä ehostinkin.
Ripset pysyi, kynnet pysyi, ja pieni meikki kerros oli naamassa kun lähdin ulos.
Ei sitä lasta voi aina syyttää jos ei ole aikaa laittautua ;)
Miksi ylipäätään pitää mennä väittämään yhtään mitään, kun ei voi tietää millasta elämää tulemanpitää.