Lue keskustelun säännöt.
Kerronko pettämisestä?!
21.11.2013 |
En olisi itse uskonut ikinä pettäväni, mutta näinhän tämä kauhea asia omalle kohdalle osui.
Mies oli tuttavani, joka tiesi minun olevan herkäsä mielentilassa, sanoi juuri ne asiat, mitä tarvitsin ja niin sitä mentiin.
Itse toimitus ehti kestää 10 sekunttia, kun tajusin mitä oli tapahtumassa ja säntäsin kauhuissani ulos.
Omatuntoni ei kuitenkaan jätä minua tuosta rauhaan. Tiedän, etten uusi ikinä tekoani, sillä tämä ei todellakaan sovi minulle ja omalla omatunnolleni!
Toisaalta jos kerron miehelleni, tämä murtuu täysin. Haluaisin kuitenkin jatkaa mieheni kanssa.. Kertominen olisi oikeastaan vain omantunnon kevennystä.
Satutanko siis häntä vai pidänkö tuon elämäni kauheimman 10 sekunttia omana tietonani?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 12:00"]
En kertoisi, kärvistele vaan nyt huonossa omassatunnossasi äläkä tee tuota enää koskaan. Jos petät joskus uudelleen, niin sitten eroat/kerrot.
[/quote]
Edellyttää että pystyy tuntemaan huonoa omaatuntoa. Yleensä ottaen vain tavaraansa kaikille jakavat "joutuvat" tälläisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt tarvitaan tarkempaa raporttia AP:lta.
Minulla oli viime syksynä vaikea elämäntilanne,olin menettänyt jotain suurta,en saanut mieheltäni huomiota,eikä hän minua kuunnellut. Tapasin entisen poikaystäväni baarissa ja hän oli juuri sellainen,mitä silloin kaipasin. Jaksoi kuunnella,pitää kainalossa ja vaan olla. Suhdetta pidimme yllä 3kk,siihen kuului yhdessä olemista ja seksiä.
Hän oli myös kihloissa ja minä naimisissa.
Tammikuussa tapasimme viimeisen kerran.
En ole kertonut miehelleni mitään tuosta,saimme parisuhteemme kuntoon ja nyt odotamme neljättä lasta syntyväksi kevättalvella.
Tunsin loukkaavani miestäni jo tarpeeksi tuolla salasuhteella,joten en ole hänellä kertonut,en pysty,enkä halua,koska se ei merkinnyt mitään.
Kadun tekoani,mutta en halua menettää tätä mikä meillä nyt on. Rakastan miestäni ylikaiken.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:00"]
Minulla oli viime syksynä vaikea elämäntilanne,olin menettänyt jotain suurta,en saanut mieheltäni huomiota,eikä hän minua kuunnellut. Tapasin entisen poikaystäväni baarissa ja hän oli juuri sellainen,mitä silloin kaipasin. Jaksoi kuunnella,pitää kainalossa ja vaan olla. Suhdetta pidimme yllä 3kk,siihen kuului yhdessä olemista ja seksiä.
Hän oli myös kihloissa ja minä naimisissa.
Tammikuussa tapasimme viimeisen kerran.
En ole kertonut miehelleni mitään tuosta,saimme parisuhteemme kuntoon ja nyt odotamme neljättä lasta syntyväksi kevättalvella.
Tunsin loukkaavani miestäni jo tarpeeksi tuolla salasuhteella,joten en ole hänellä kertonut,en pysty,enkä halua,koska se ei merkinnyt mitään.
Kadun tekoani,mutta en halua menettää tätä mikä meillä nyt on. Rakastan miestäni ylikaiken.
[/quote]
Jopa pitkäaikainen suhde, fyysinen ja henkinen pettäminen on ihan OK, jos Se "ei merkitse mitään"
Hyi helvetti te olette vastenmielisiä. Mikä sitten merkitsee? Onko sillä väliä kuka on lapsesi isä?
Itse ainakin haluaisin tietää. Arvostan itseäni sen verran, että ajattelen, että minulla on oikeus elää totuudellisessa suhteessa, eikä valheessa. Noin ison asian haluaisin ehdottomasti tietää ja itse päättää suhteen tulevaisuudesta. Jos asia paljastuisi muuta kautta, eikä kumppani olisi kertonut, niin se olisi siinä. Ei pettämisen takia, vaan kertomatta jättämisen. Kokisin, ettei mies silloin arvostaisi minua tarpeeksi. Arvostan myös omaa suhdetta ja kumppaniani sen verran, että tämä pätisi myös toisinpäin. Valheessa eläminen ei rakenna suhdetta. Pidemmän päälle se syö sinun omanarvontuntoa, jos ei muuta. Haluatko elää, kulississa tuollaisen salaisuuden kanssa lopunelämää? Mieti siltä kannalta, haluaisitko sinä tietää? Loppujenlopuksi kyse on ihmisen oikeudesta ja arvosta, ja siitä mitä hän ansaitsee. Jokainen ansaitsee tietää totuuden ja tehdä itse päätöksen. Muuten teet päätöksen hänen puolestaan... Todella ikävä tilanne. Tiedän kumminkin pareja, jotka on päässeet sen yli ja suhde tänäpäivänä vahvempi. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 16:56"]
Kuulostaa aivan omalta tekstiltäni. Olin herkässä mielentilassa, eräs tuntemani mies puhui sitten kaikkea ihanaa ja niinhän siinä kävi.. Meilläkään tuo toimitus ei kestänyt kauaa koska tajusin mitä olen tekemässä ja lopetin leikin kesken.
Kerroin itse kuitenkin omalla miehelleni ja hän antoi minulle anteeksi. Ei helposti, mutta yli olemme päässeet. Kadun tekoani ikuisesti mutta uskon että oli parempi kertoa asiasta, koska se vaivasi minua suuresti ja olisi varmasti aina kummitellut takaraivossa. Nykyisin koko asian on kokonaan unohdettu molempien osalta. :)
[/quote]
Olen sama joka kirjoitti tuon ylläolevan tekstin. Kyselin eilen illalla mieheltäni, että olisiko hän halunnut tietää pettämisestäni, niin hän vastasi että kyllä! Ja syyksi ilmoitti sen, että hän arvostaa sitä että olin rehellinen ja hänen mielestä parisuhde rakentuu rehellisyydelle. Näin siis meillä.
Ettekö te ihmiset yhtään ajattele mitä te teette? Idiootit nussii ketä haluaa ja toiset idiootit neuvoo ja kolmannet rehentelee teoillaan. En edes usko ensimmäisen jutun olevan oikea. Eihän kukaan toimi noin?!?!?!?! Joko teitä vedätetään tai sitten jutin aloittaja on ihan reppana. Onneksi ei kuulu minun ystäväpiiriini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja vielä lisää tuohon, että onko joku jättänyt kertomatta ja pystynyt elämään sen jälkeen joskus vielä onnellisena tuossa parisuhteessa ja unohtamaan?
-ap
Me tyttöjen kanssa mietittiin tätä sun dilemmaa. Maitsu arveli, et se raja on paremmin jossain puoles minuutis. Jossu kerto, et jos sä vaan rukoilet Jeesusta, ni kyl auttaa. Sori, ettei me ny muuta, mut ehkä nääki auttaa.
Kivat sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kertoisin. Minä en ymmärrä ollenkaan tuota "kertominen on vain omatunnon keventämistä ja siksi sitä ei kannata tehdä" juttua mitä nykyään naistenlehdet hokee. Minusta se halventaa kovasti toisen oikeutta tietää totuus ja tehdä päätöksensä suhteesta totuuden perusteella.
Ja olen itse pettänyt nuorena. Olen kertonut tekoni ja suhde on jatkunut, kriisin kautta tosin, mutta lopulta siitä tuli asian puimisen ja läpikäynnin kautta syvempi ja parempi kuin ennen. Olin kyllä toki valmis siihenkin että mies olisi voninut jättää samantien. Mutta se olisi ollut sekin minulle vain oikein, tekojeni seuraamusten kantamista. Samoin kuin oli se, että oli kuukausikaupalla aika ahdistavaa kotona, ja pitkään mies oli mustasukkainen kun epäili että voin toistaa tekosiani.
Minusta se, jos olisin jättänyt kertomatta, olisi ollut lähinnä ITSENI säästämistä, ei sen toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et tietenkään kerro, jos yhtään välität puolisostasi.
jos mies pettäisi, tahtosin hänen kertovan, koska minulla on mielestäni oikeus tietää ja tehdä sitten omat johtopäätökseni siitä, ymmärränkö häntä vai ei. Jos rakastan ja luotan, niin antaisin anteeksi, ihmisille voi sattua kaikenlaista, olen ymmärtäväinen ihminen.
Tuosta syystä itsekin kertoisin miehelleni, varsinkin koska tiedän, että myös hän on ymmärtäväinen eikä mitenkään erityisen mustasukkainen tms. Ehkä jos olisin toisenlaisen ihmisen kanssa naimisissa, niin en kertoisi. Toisaalta, en varmaan olisi mennyt naimisiin mustasukkaisen ihmisen kanssa, sain sellaisesta tarpeekseni nuorena yhdessä seurustelusuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaimo petti ja kertoi, en olisi halunnut tietää. Meillä on ollut aina hyvä suhde, ja toi ei muuttanut kauheasti mitään. Vaimo oli ihan hajalla ja ihan helvetin pahoillaan jne, joten enimmäkseen mä olin sen puolesta pahoillani. Ei se juttu mua kauheasti loukannut. En olisi kuitenkaan halunnut lohduttaa häntä ja vatvoa sitä paskaa, olisin arvostanut enemmän sitä että hän olisi pitänyt mölyt mahassaan - minkä kyllä sanoinkin hänelle.
Tästä kului kymmenen vuotta ja mulle tuli yksi hairahdus. En kertonut. Meidän suhteeseen toi mun seikkailu toi vähän sähköä lisää.
Eli täällä yksi, jolle kertomatta jättäminen toimii paremmin kuin asian vatvominen. Tiedän toki kuuluvani marginaaliseen vähemmistöön
Mulla on meneillään suhde, alkanut juuri, enkä todellakaan aio kertoa. Ei tähän muutenkin kitkaiseen parisuhteeseen sellaista sählinkiä tarvita.
älä kerro. kadut tapahtunutta ja olet ottanut opiksesi. kertomalla vain sotket asianne turhaan. petin miestäni myös, en mennyt sänkyyn asti, mutta tarpeeksi pitkälle kuitenkin. tunsinoloni tosi huonoksi ja kerroin mitä olin tehnyt. miehen mielestä maailma ei siihen tekoon kaatunut ja sanoi, että ei olisi tarvinnut kertoa edes. pitkissä parisuhteissa voi sattua tuollaista, ei kannata syyllistää itseään turhaa.
Minä en kertoisi, etenkin jos on kyse vain tuollaisesta harkitsemattomasta jutusta, eri asia olisi suunniteltu ja pitkäkestoinen sivusuhde.
Allekirjoitan sen väitteen, että kertominen on useimmiten vain omantunnon puhtaaksipesua. Jos mies alkaisi epäillä ja kysyisi, niin siinä vaiheessa kertoisin. En valehtelisi missään tapauksessa, koska minunkin mielestäni kumppanilla on oikeus saada kuulla totuus, mutta jos kyse on tuollaisesta pienestä hairahduksesta jota ei edes halua uusia, on kertominen turhaa.
Omassa suhteessani mies on käynyt aidan toisella puolella ja kertonut siitä jälkikäteen. En ollut osannut aavistaakaan, että sellaista oli tapahtunut, eikä se pienen alkushokin jälkeen hetkauttanut suhdetta mihinkään suuntaan juuri siksi, etten ollut kokenut jääneeni yhtään mistään paitsi miehen seikkailujen takia. Mieluummin olisin kuitenkin ollut tietämättä, niin olisin voinut tulla aina AV:lle kertomaan meidän täydellisestä suhteesta ja pettämättömästä miehestä. :D
Kerrotko tarkemmin mitä tähän kymmeneen sekuntiin sisältyy? Oliko mies jo sisällä? Jätitkö miehen oikeasti pallit sinisinä kärsimään? Aika julmaa... :(
Vai runkkasitko loppuun? Sitä ei lasketa
Tämä juttu haisee, kymmenessä sekunnissa ei oikeasti ole mitään järkeä.?
Onko mitään mahdollisuutta että mies saisi tietää muuta kautta?
En kertoisi, kärvistele vaan nyt huonossa omassatunnossasi äläkä tee tuota enää koskaan. Jos petät joskus uudelleen, niin sitten eroat/kerrot.