Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muillakin tämmöinen tunne?
21.11.2013 |
Olen huomannut, että tuntuu, että jos minulla jotakin ongelmia jonkun kanssa on, niin aina minua pidetään syyllisenä ja minulle ollaan vihaisia, silloinkin kun syy on jonkun muun kuin minun. Jos vikaa on jossakin muussa, koskaan ei lähdetä asiaa selvittelemään, että mikä on kenenkin osuus asiassa ja missä määrin, vaan aina se joka syylliseksi leimataan, olen minä. Olen huomannut, että muita ihmisiä kyllä puolustetaan ja ollaan muille oikeudenmukaisempia, mutta minä olen sitten se syyllinen. Tuntuu, että kohta keneenkään ei voi luottaa. Aina minä olen syyllinen kaikkeen.
Ja kun tästä kerron jollekin ihmiselle, niin kukaan ei huomioi sitä, miltä minusta tuntuu, vaan sanotaan, että "kun olet niin fiksu niin sinun kohdalla on rima asetettu ylemmäs kuin muilla ihmisillä. " ja että "se henkilö sen takia sinulle vihainen oli koska hän pettyi sinuun kun et täyttänyt hänen odotuksiaan" yms. Mutta kukaan ei kysy, miten minä olen jaksanut ja miltä minusta tuntuu.
Kerran tunsin myös henkilön, jonka kanssa minulla meni todella hyvin ja tunsin että hän minua ymmärtää. Mutta kun kerroin sitten hälle, että jotkut ihmiset on olleet minulle ilkeitä, hän ärtyi ja tiuskaisi minulle: "Ihmiset ovat erilaisia!" ... Minusta olisi ollut asiallisempaa kysyä, että millä tavalla on oltu ilkeitä ja myötäelää siinä asiassa kun minua oikeasti on ahdistanut syvästi joittenkin ihmisten käytös.
Miksi noin toimitaan? Olenko sitten jossakin asiassa epätavallinen lahjakas ja fiksu, että minun pitää ymmärtää niitä muita, jotka on tyhmempiä kuin minä? Tuleeko teille mieleen, että millainen itse mahdollisesti olisin jotta tuollaisen käytöksen saisin osakseni? huom, kyse on ihmisistä, joille EN OLE jankannut downeista enkä vauvoista ja jotka eivät pakosti edes tiedä minun niistä jankkaavan missään.
Kommentit (11)
Arvasin ekasta lauseesta, että olet down-hullu
"kyse on ihmisistä, joille EN OLE jankannut downeista enkä vauvoista ja jotka eivät pakosti edes tiedä minun niistä jankkaavan missään."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuuko tuo siitä, että olen vittumainen kusipää ja niin erikoislaatuinen sellainen ettei koko maailmasta toista sellaista löydy?
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 15:00"]
Tuttu tunne.
[/quote]
Millaiset taustat ja elämäntilanne sinulla on? oletko sinäkin asperger-henkilö tai oletko esim mielenterveysasiakas tai jotakin muuta tavallisesta poikkeavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joskus tuntuu tuolla, mutta ymmärrän sen johtuvan siitä, että itse alitajuisesti syytän itseäni asioista, ei muut. Jos joku yrittäisi vaikka olla minun puolellani, niin jättäisin varmaan jotenkin huomioimatta sellaiset mielipiteet, kuulisin vain ne syyttävät puheet.
Tuttu tunne myös täällä. Älä siedä tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole aivan noin, mutta vähän siihen suuntaan :D.
Olen perheen vanhin tyttö ja minulla oli perheessä sellainen rooli, että annoin neuvoja äidilleni ( selvytymis keinoni) ja olin "vahvin" sisaruksista. En jaksa kaikkea kertoa, mutta huomaan, että tämä rolli jotenkin on minussa näkymättömänä. Minulla on ollut todella vaikeita asioita, mutta en ole saanut keneltäkään tukea, minä en herätä kenessäkään halua auttaa. Ympärilläni on ihmisiä jotka haluavat auttaa, mutta he valitsevat kohteeksi aina jonkun muun kuin minä.
Kun lapseni isä oli kuollut ja puistossa istuin niin siinä lähellä oli joku tyttö sankan ystäväjoukon kanssa jotka lohduttelivat tätä kun mies oli lähtenyt. Tuossa tilanteessa koko oma elämän oikein korostui, kenellekkään ei tullut mitään auttamsi halua minua kohtaan vaikka tilanteeni oli kaikin verroin pahempi. Jos soita jollekkin ajatuksena, että voisin hiukan purkaa oloani niin huomaan, että puhelu päättyy siihen, että annan neuovja tuolle toiselle.
Uskon, että osa ihmisistä on ihan vilpittömästi pahoillaan vastoinkäymisistä joita minulla on ollut, mutta silti en herätä mitään sellaista, että joku tulisi apuun.
Olen tietoisesti yrittänyt karsitaa itsestäni sellaisen isosisko roolin, mutta sekään ei ole poistanut tätä.
Olen luovuttanut, tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä jotka haluavat, etsivät ja janoavat vastauksia, rakkautta ja muuta. jos menen heidän keskelleen olen se jolta odotetaan.
Enkä edes ole odottanut kohtuuttomia vaan vain jonkin pienen rohkaisevan sanan.
Joko minun otsassani lukee jotakin näkymättömin kirjaimin taikka sitten olen oikeasti vain elämän kokemusteni vuoksi kasvanut sellaiseksi, että tiedän enemmän ja se jotenkin heijastuu olemiseen.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 15:57"]
Minulla ei ole aivan noin, mutta vähän siihen suuntaan :D.
Olen perheen vanhin tyttö ja minulla oli perheessä sellainen rooli, että annoin neuvoja äidilleni ( selvytymis keinoni) ja olin "vahvin" sisaruksista. En jaksa kaikkea kertoa, mutta huomaan, että tämä rolli jotenkin on minussa näkymättömänä. Minulla on ollut todella vaikeita asioita, mutta en ole saanut keneltäkään tukea, minä en herätä kenessäkään halua auttaa. Ympärilläni on ihmisiä jotka haluavat auttaa, mutta he valitsevat kohteeksi aina jonkun muun kuin minä.
Kun lapseni isä oli kuollut ja puistossa istuin niin siinä lähellä oli joku tyttö sankan ystäväjoukon kanssa jotka lohduttelivat tätä kun mies oli lähtenyt. Tuossa tilanteessa koko oma elämän oikein korostui, kenellekkään ei tullut mitään auttamsi halua minua kohtaan vaikka tilanteeni oli kaikin verroin pahempi. Jos soita jollekkin ajatuksena, että voisin hiukan purkaa oloani niin huomaan, että puhelu päättyy siihen, että annan neuovja tuolle toiselle.
Uskon, että osa ihmisistä on ihan vilpittömästi pahoillaan vastoinkäymisistä joita minulla on ollut, mutta silti en herätä mitään sellaista, että joku tulisi apuun.
Olen tietoisesti yrittänyt karsitaa itsestäni sellaisen isosisko roolin, mutta sekään ei ole poistanut tätä.
Olen luovuttanut, tiedän, että maailma on täynnä ihmisiä jotka haluavat, etsivät ja janoavat vastauksia, rakkautta ja muuta. jos menen heidän keskelleen olen se jolta odotetaan.
Enkä edes ole odottanut kohtuuttomia vaan vain jonkin pienen rohkaisevan sanan.
Joko minun otsassani lukee jotakin näkymättömin kirjaimin taikka sitten olen oikeasti vain elämän kokemusteni vuoksi kasvanut sellaiseksi, että tiedän enemmän ja se jotenkin heijastuu olemiseen.
[/quote]
rolli = rooli.
Kirjoitusvirheitä täynnä taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja minulla on kanssa tätä. Mulla on ihan perhanan iso jorma eli muna housussa ja siitä tämä kaikki johtuu. Kukaan ei usko että mulla on ongelmia kun muna on niin perhanan iso. Jos on ihmisellä jotakin paremmin kuin muilla niin voi olla varma että ei heru myötätuntoa. Se mikä on paremmin, voi olla vitun iso jorma housujen sisässä.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että kenelläkään muulla on tuollaista tunnetta.