Lue keskustelun säännöt.
Arvostatteko pitkiä liittoja?
12.10.2013 |
Tuli vaan mieleen, kun niin hirveesti ihmiset eroaa, ja täältäkin saa lukea niin paljon eroista, ex-liitoista yms. Vieläkö teidän mielestä pitkiä liittoja arvostetaan ja pyritäänkö niihin edes? Merkitseekö teille mitään esim se, että rakastutte ja mies onkin eronnut?
Itse olen ollut naimisissa vajaa seitsemän vuotta, ja lähtökohta on että ei erota missään vaiheessa. Arvostan vanhempieni pitkää liittoa (ja muidenkin lähipiirin ihmisten) ja pyrin itsekin pitkään liittoon. Sydäntä särkee nämä erot, ja niistä lukeminen.. Enkä tarkoita tätä pahalla. Erot vaan eivät ole koskettaneet elämääni koskaan kovin läheltä, niin osaan vain kuvitella miltä se tuntuu.
Kommentit (41)
Arvostan, ja lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että ellei suhteessa ole väkivaltaa, sen eteen tehdään töitä. Sepä vaan vaatii molemmilta sitoumusta. Itse aloitin liittoni miehen kanssa, joka vakuutti jakavansa tämän näkemyksen, mutta vuosikymmentä myöhemmin sitten päättikin toisin. Että eipä sitä eroa voi estää, jollei toinen vain yksinkertaisesti halua jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sen kummemmin kuin lyhyitäkään.
En oikein, liiton pituus ei minusta ole mikään itseisarvo. Lisäksi useimmat tuntemani pitkään yhdessä olleet parit nälvivät toisiaan jatkuvasti tai sitten liitto on pelkkä muodollisuus ja kumpikin elää omaa elämäänsä.
Tietenkin on tavoiteltava asia tehdä töitä liittonsa eteen niin, että se kestäisi hyvänä pitkään. Ei ole helppoa löytää tasapainoa niin, että löydetään sellaiset kompromissit niin, ettei toinen ole aina se, joka luopuu enemmästä ja että liitossa on kummallekin tarpeeksi tilaa olla oma itsensä. Liiton pituudesta riippumatta arvostan sitä, että pariskunnan välillä vallitsee keskinäinen luottamus ja kumpikin arvostaa toista sellaisena kuin tämä on.
Arvostan ainakin omaa pitkää liittoani koska tiedän että olemme yhä rakastuneita toisiimme ja kaikki on ok eli ei pyöritetä mitään kulissia tai olla yhdessä vain lasten takia.
Arvostan kovasti. Minusta liiton pituus on myös itseisarvo (toisin kuin joku edellä sanoo). Kyllä minusta on ihanaa, että äitini ja isäni ovat yhä naimisissa keskenään ja että myös isovanhempani ovat yhä onnellisesti yhdessä. Se tuo lapsen (vaikka aikuinen jo olenkin) elämään ihanaa turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta.
Saman pysyvyyden ja turvallisuuden haluan antaa myös omille lapsilleni ja tehdä kaikkeni oman avioliittoni jatkuvuuden ja onnellisuuden eteen. Kyllä meillä molemmilla on vakaa aikomus pysyä yhdessä loppuun asti.
Ymmärrän toki, että liitto voi kariutua silloin, kun siihen on hyvä syy, vaikkapa puolison väkivaltaisuus. Sitä en ymmärrä, että erotaan kun "mies on niin tylsän kiltti ja tasainen" (eräs ystäväni perusteli erohakemustaan näin).
Ja pakko myöntää, etten oikein ymmärrä sitäkään, että jokaisen eron jälkeen aloitetaan pikaisesti uusi suhde, niin että tulee sitten eksien nyksien eksiä ja nyksien eksien nyksiä liukuhihnalla. Joo, olen vanhanaikainen, kivittäkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen voi subjektiisisesti arvostaa omaa liittoaan, tuntuu hassulta, että joku ulkopuolinen arvostaa toisten liittoja sen kummemmin. Minusta liiton pituus ei ole mikään itseisarvo, hyvä parisuhde on toki mukava asia, mutta lähinnä niille suhteessa oleville.
En arvosta. Suhteet voivat olla täysin onnistuneita ja tyydyttäviä riippumatta niiden kestosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:11"]
Arvostan kovasti. Minusta liiton pituus on myös itseisarvo (toisin kuin joku edellä sanoo). Kyllä minusta on ihanaa, että äitini ja isäni ovat yhä naimisissa keskenään ja että myös isovanhempani ovat yhä onnellisesti yhdessä. Se tuo lapsen (vaikka aikuinen jo olenkin) elämään ihanaa turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta.
Saman pysyvyyden ja turvallisuuden haluan antaa myös omille lapsilleni ja tehdä kaikkeni oman avioliittoni jatkuvuuden ja onnellisuuden eteen. Kyllä meillä molemmilla on vakaa aikomus pysyä yhdessä loppuun asti.
Ymmärrän toki, että liitto voi kariutua silloin, kun siihen on hyvä syy, vaikkapa puolison väkivaltaisuus. Sitä en ymmärrä, että erotaan kun "mies on niin tylsän kiltti ja tasainen" (eräs ystäväni perusteli erohakemustaan näin).
Ja pakko myöntää, etten oikein ymmärrä sitäkään, että jokaisen eron jälkeen aloitetaan pikaisesti uusi suhde, niin että tulee sitten eksien nyksien eksiä ja nyksien eksien nyksiä liukuhihnalla. Joo, olen vanhanaikainen, kivittäkää.
[/quote]
Avainsana taitaa viestissäsi se onnellisuus. Ei onnettomissa liitoissa kai ole mitään "arvostettavaa", joten hassua, että liiton pituus olisi jokin arvo sinänsä.
Tottakai arvostan onnistunutta liittoa, jos eroaa on epäonnistunut, jos on pitkässä liitossa onneton, on epäonnistunut liitto. Ei kai kukaan mene naimisiin erotakseen, tavoite on päästä maaliin, eli olla naimisissa kuolemaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:49"]
Ei kai kukaan mene naimisiin erotakseen, tavoite on päästä maaliin, eli olla naimisissa kuolemaan asti.
[/quote]
Kyllä minä olen ainakin yhdessä kumppanini kanssa vain siksi, että olemme onnellisempia yhdessä kuin erikseen. Ei liitollame ole mitään muuta tavoitetta.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:11"]
Arvostan kovasti. Minusta liiton pituus on myös itseisarvo (toisin kuin joku edellä sanoo). Kyllä minusta on ihanaa, että äitini ja isäni ovat yhä naimisissa keskenään ja että myös isovanhempani ovat yhä onnellisesti yhdessä. Se tuo lapsen (vaikka aikuinen jo olenkin) elämään ihanaa turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta.
Saman pysyvyyden ja turvallisuuden haluan antaa myös omille lapsilleni ja tehdä kaikkeni oman avioliittoni jatkuvuuden ja onnellisuuden eteen. Kyllä meillä molemmilla on vakaa aikomus pysyä yhdessä loppuun asti.
Ymmärrän toki, että liitto voi kariutua silloin, kun siihen on hyvä syy, vaikkapa puolison väkivaltaisuus. Sitä en ymmärrä, että erotaan kun "mies on niin tylsän kiltti ja tasainen" (eräs ystäväni perusteli erohakemustaan näin).
Ja pakko myöntää, etten oikein ymmärrä sitäkään, että jokaisen eron jälkeen aloitetaan pikaisesti uusi suhde, niin että tulee sitten eksien nyksien eksiä ja nyksien eksien nyksiä liukuhihnalla. Joo, olen vanhanaikainen, kivittäkää.
[/quote]
Avainsana taitaa viestissäsi se onnellisuus. Ei onnettomissa liitoissa kai ole mitään "arvostettavaa", joten hassua, että liiton pituus olisi jokin arvo sinänsä.
[/quote]
Onnellisuus ei synny itsestään, vaan se tehdään. Pitkä liittokaan ei synny itsestään vaan siten, että pari tekee töitä sen eteen, työstää ongelmat ennen kuin ne pääsevät liian pahoiksi ja osoittaa joka päivä halunsa yhdessä elämiseen.
Siksi kyllä arvostan pitkiä liittoja enemmän kuin niitä, joista erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tapahtuessa.
Kukaan ei varmaankaan kiellä sitä, että pitkät liitot ovat lasten ja vielä lastenlastenkin etu. Vai onko joku sitä mieltä, että esimerkiksi kaksi kotia on todella parempi kuin yksi? Haluaisitteko itse vaihtaa kotia viikon välein? Olisiko teistä ihan mukavaa ja virkistävää vaihtelua tutustua äitinne kolmanteen aviomieheen ja isänne nn:nteen uuteen tyttöystävään - käsi sydämelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:19"]
Siksi kyllä arvostan pitkiä liittoja enemmän kuin niitä, joista erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tapahtuessa.
[/quote]
Minäkin arvostan lyhyitä suhteita enemmän kuin niitä, joista erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tapahtuessa. Mikä on pointtisi? Tuo on täysin yhteismitaton vertailu.
Parikymppisenä olin vuoden kihloissa miehen kanssa, eikä meillä ollut koskaan vakavia vastoinkäymisiä. Erosimme, koska huomasimme haluavamme elämältä eri asioita: hän lapsia ja vakituista työtä, minä työskentelyä ulkomailla ja seikkailua. Erosimme hyvissä väleissä joskin hyvin surullisina. Tuo suhde oli suuri menestys, sillä se teki meidät onnellisiksi ja auttoi meitä kehittymään ihmisinä.
Se, että suhde on lyhyt, ei tarkoita, ettei sen eteen oltaisi valmiita tekemään töitä.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:19"]Olisiko teistä ihan mukavaa ja virkistävää vaihtelua tutustua äitinne kolmanteen aviomieheen ja isänne nn:nteen uuteen tyttöystävään - käsi sydämelle.
[/quote]
Toivon sydämeni pohjasta, etteivät vanhempani valitse kumppaneitaan sen perusteella, mikä olisi meistä lapsista mukavaa. Jokainen on oikeutettu onneen ihan omana itsenään, naisena tai miehenä, ei vain vanhempana. -16
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 12:36"]
Tuli vaan mieleen, kun niin hirveesti ihmiset eroaa, ja täältäkin saa lukea niin paljon eroista, ex-liitoista yms. Vieläkö teidän mielestä pitkiä liittoja arvostetaan ja pyritäänkö niihin edes? Merkitseekö teille mitään esim se, että rakastutte ja mies onkin eronnut?
Itse olen ollut naimisissa vajaa seitsemän vuotta, ja lähtökohta on että ei erota missään vaiheessa. Arvostan vanhempieni pitkää liittoa (ja muidenkin lähipiirin ihmisten) ja pyrin itsekin pitkään liittoon. Sydäntä särkee nämä erot, ja niistä lukeminen.. Enkä tarkoita tätä pahalla. Erot vaan eivät ole koskettaneet elämääni koskaan kovin läheltä, niin osaan vain kuvitella miltä se tuntuu.
[/quote]
Kyllä minä arvostan pitkiä liittoja. Sellaisia, joissa pari on suhteellisen onnellinen yhdessä sovussa eläen tasaista arkea ilman mitään draamaa. Pientä kärhämää voi tietenkin olla aina vuosikymmeniä pitkässä suhteessa ja välillä puolisokin voi hieman kyllästyttää, mutta ei kuitenkaan ole väkivaltaa tai muita sellaisia suurempia ongelmia kuten jatkuvaa pettämistä.
Vähän samanlainen kysymys kuin utelisi, että arvostatteko ehjiä taloja. Ei ne talot pysy samanlaisina vuodesta toiseen, niitä pitää hoitaa ja huoltaa. Joskus sattuu yllätyksiä (puu kaatuu päälle, tuuli irrottaa katon jne.) eikä silloin voi ajatella, että jääkööt korjaamatta, kyllä tässä puolikkaassakin voi asua. Ja vaikka mitään katastrofia ei tulisi, se taloo kuluu käytössä.
Silti muutto uuteen taloon uudestaan ja uudestaan ei ole mikään ratkaisu, koska se uusikaan ei pysy kunnossa ilman huoltoa. Vanhassa talossa on tuttuutta (toisille se on tylsyyttä), mutta niissä on myös paljon sellaista, minkä on voinut tehdä vuosien saatossa mieleisekseen. Samoin vanhoissa avioliitoissa: tietty ne on tylsempiä kuin rakastuminen kerran vuodessa, mutta ne ovat myös rauhoittumisen paikkoja (siis jos kumpikin tajuaa liittoon panostaa).
Arvostan ja 7v. ei kyllä ole vielä pitkä liitto. Olen ollut mieheni kanssa kohta 19v. ja ei kyllä erota .Yksi kriisi ollut ja selvittiin siitä. En arvosta lyhkäisiä suhteita. Kertoo hyvinkin paljon negaa ihmisestä, jos takana on useita lyhkäisiä suhteita.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:46"]
Silti muutto uuteen taloon uudestaan ja uudestaan ei ole mikään ratkaisu, koska se uusikaan ei pysy kunnossa ilman huoltoa.
[/quote]
Tämän takia kannattaa asua kerrostalossa. Osta edullisesti, remppaa, asu muutama vuosi tai niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ja myy sitten voitolla. Saa sisustaa ja laittaa mieleisekseen, eikä pääse kyllästymään. Kun pääomaa kertyy, kannattaa ostaa myös sivuun yksi sijoituskämppä pahan päivän varalle.
Arvostan, mutta mielestäni hampaat irvessä kituuttamisessa ei ole mitään kadehdittavaa, vaan liiton on oltava onnellinen. Meilläkin on lähipiirissä sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä ja onnistuneet pitämään suhteensa hyvänä. Heitä on ihana seurata.