Lue keskustelun säännöt.
Arvostatteko pitkiä liittoja?
12.10.2013 |
Tuli vaan mieleen, kun niin hirveesti ihmiset eroaa, ja täältäkin saa lukea niin paljon eroista, ex-liitoista yms. Vieläkö teidän mielestä pitkiä liittoja arvostetaan ja pyritäänkö niihin edes? Merkitseekö teille mitään esim se, että rakastutte ja mies onkin eronnut?
Itse olen ollut naimisissa vajaa seitsemän vuotta, ja lähtökohta on että ei erota missään vaiheessa. Arvostan vanhempieni pitkää liittoa (ja muidenkin lähipiirin ihmisten) ja pyrin itsekin pitkään liittoon. Sydäntä särkee nämä erot, ja niistä lukeminen.. Enkä tarkoita tätä pahalla. Erot vaan eivät ole koskettaneet elämääni koskaan kovin läheltä, niin osaan vain kuvitella miltä se tuntuu.
Kommentit (41)
Minä arvostan onnea. En pakkoa.
Ja jos elämä siinä liitossa on että koitetaan vaan olla yhdessä niin ei siinä minusta ole enää mitään hienoa.
Minusta peruselämää on ettei ketään satuteta. Ei se ole mikään eron syy että toinen hakkaa. Ihan sillä ettei sitä kuuluisi edes tapahtua.
Ongelmia on kaikilla mutta jos toinen lähtee vaan kun kyllästyy syystä tai toisesta niin hän ei silloin enää tahdo olla sen kumppaninsa kanssa ja minä arvostan sitä.
Toki ongelmanratkaisut kuuluu elämään aina ja heti ei voikaan lähteä kun ei enää viihdy mutta joskus se ratkasu pitää tehdä.
Eroperheestä olen lähtöisin ja oltu yhdessä mieheni kanssa pian 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 13:13"]
Jokainen voi subjektiisisesti arvostaa omaa liittoaan, tuntuu hassulta, että joku ulkopuolinen arvostaa toisten liittoja sen kummemmin. Minusta liiton pituus ei ole mikään itseisarvo, hyvä parisuhde on toki mukava asia, mutta lähinnä niille suhteessa oleville.
[/quote]
Juuri näin!
Arvostan onnellisia suhteita ja rohkeutta korjata tehtyjä päätöksiä. Liittojen pituus on täysin epäolennainen asia. Mittari, joka ei yksin kerro mitään hyödyllistä.
Kyllä. Meillä on tässä kuussa 13v hääpäivä ja 21v yhdessäolopäiväkin:)
Itse täytin juuri 38v, mies on 44v, esikoinen täytti eilen 12v ja kuopus on 10½v.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:19"]
Siksi kyllä arvostan pitkiä liittoja enemmän kuin niitä, joista erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tapahtuessa.
[/quote]
Minäkin arvostan lyhyitä suhteita enemmän kuin niitä, joista erotaan ensimmäisen vastoinkäymisen tapahtuessa. Mikä on pointtisi? Tuo on täysin yhteismitaton vertailu.
Parikymppisenä olin vuoden kihloissa miehen kanssa, eikä meillä ollut koskaan vakavia vastoinkäymisiä. Erosimme, koska huomasimme haluavamme elämältä eri asioita: hän lapsia ja vakituista työtä, minä työskentelyä ulkomailla ja seikkailua. Erosimme hyvissä väleissä joskin hyvin surullisina. Tuo suhde oli suuri menestys, sillä se teki meidät onnellisiksi ja auttoi meitä kehittymään ihmisinä.
Se, että suhde on lyhyt, ei tarkoita, ettei sen eteen oltaisi valmiita tekemään töitä.
[/quote]
Siis mitä tarkoitat? Arvostat lyhyitä suhteita enemmän kuin niitä, joista erotaan, kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen. Juuri jälkimmäisessä tapauksessahan suhteesta tulee lyhyt. Haluat siis sanoa, että arvostat lyhyitä suhteita enemmän kuin lyhyitä suhteita.
Ihan mielenkiinnosta: mitä mieltä olet pitkistä liitoista (joiden arvostamisesta ap tämän ketjun aloitti)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan sitoutumista eli sitä, että kun on solmittu suhde, tehdään kaikki mahdollinen sen onnistumisen hyväksi. Pitkä liitto osoittaa, että työtä on tosiaan tehty. Siksi arvostan pitkää liittoa enemmän kuin kertakäyttösuhteita.
Arvostan, jos ihmiset eivät ole huonossa liitossa vain sen vuoksi, että näin on aina ollut ja aina olevan. Toki eihän sitä aina voi tietää kulissien taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 15:57"]
Toki eihän sitä aina voi tietää kulissien taakse.
[/quote]
Tässä on se pointti. Ulkopuolelta ei koskaan voi oikeasti tietää, millainen jonkun muun parisuhde oikeasti on. Suhteen pituus ei todellakaan ole mikään itseisarvo, ihan naurettavaakin ajatella niin.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 15:45"]
Siis mitä tarkoitat? Arvostat lyhyitä suhteita enemmän kuin niitä, joista erotaan, kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen. Juuri jälkimmäisessä tapauksessahan suhteesta tulee lyhyt.
[/quote]
Pointtini on, että lyhyt suhde ei tarkoita suhdetta, joista erotaan, kun tulee ensimmäinen vastoinkäyinen. Suhde voi olla lyhyt myös monista muista syistä, ja niissäkin voidaan tehdä töitä suhteen onnistumisen eteen.
En ole pitkistä suhteista mitään erityistä mieltä. Suhteen pituus ei kerro mitään siitä, kuinka onnistunut se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 15:57"]
Toki eihän sitä aina voi tietää kulissien taakse.
[/quote]
Tässä on se pointti. Ulkopuolelta ei koskaan voi oikeasti tietää, millainen jonkun muun parisuhde oikeasti on. Suhteen pituus ei todellakaan ole mikään itseisarvo, ihan naurettavaakin ajatella niin.
[/quote]
Suhteen pituus kertoo nykyaikana siitä, että suhde on onnellinen. Jos ei olisi, pari olisi eronnut. Liiton pituus siis ON itseisarvo.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:24"]
Suhteen pituus kertoo nykyaikana siitä, että suhde on onnellinen. Jos ei olisi, pari olisi eronnut. Liiton pituus siis ON itseisarvo.
[/quote]
:DD Voihan sitä näinkin itselleen uskotella. Tai ehkä joku tosissaan luulee näin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 16:24"]
Suhteen pituus kertoo nykyaikana siitä, että suhde on onnellinen. Jos ei olisi, pari olisi eronnut. Liiton pituus siis ON itseisarvo.
[/quote]
:DD Voihan sitä näinkin itselleen uskotella. Tai ehkä joku tosissaan luulee näin...
[/quote]
Näinpä. Siis pelkästään tätä palstaa lukemalla löytyy kymmeniä (teko)syitä, miksi ihmiset pysyvät huonoissa suhteissaan. Onpa tosi arvostettavaa, että niitä huonoja vuosia saadaan sitten oikein monta peräkkäin!
Avioerot ovat nykyään niin yleisiä, että jopa asiantuntijat pelkäävät sanoa ääneen, että pitkä liitto on arvostettu ja tavoiteltu asia. Ettei vain kenellekään tulisi paha mieli.
No, minä sanon, että arvostan pitkää liittoa.
Olen tosi iloinen siitä, että isäni ja äitini elävät yhä melkein 50 vuoden jälkeen onnellisina yhdessä, ja olen oppinut arvostamaan heidän yhteistä taivaltaan vuosien varrella yhä enemmän. Olen ylpeä heistä!
Oli ihana katsella isäni vanhempia kultahäissään, kun he istuivat käsi kädessä ja supattivat joitain salaisuuksia toistensa korvaan. Mummo kertoi, että heilläkin oli ollut vaikeita aikoja, mutta puhumalla ja puhumalla niistä oli päästy yli. Mummon mielestä avioliitto oli hänen elämänsä paras asia, vaikka rakastikin myös lapsiaan ja etenkin lapsenlapsiaan suuresti.
Äidin vanhemmat elivät yhdessä 60 vuotta ja kuolivat sitten kahden viikon välein. "Vanhempien liitto oli lämmin pesä lasten kasvaa", sanoi tätini heidän hautajaispuheessaan.
Arvostan näitä liittoja enemmän kuin osaan sanoa ja kuinka toivonkaan, että olisin itse pystynyt samaan. Avioero on elämäni suurin pettymys ja tosi kova paikka se oli lapsillenikin.
Sanokaapa te, joiden mielestä liiton pituudella ei ole mitään merkitystä, millä mielellä sen liiton solmitte?
Ajattelitteko alttarilla/maistraatissa, että ollaanpa tässä nyt tämän puolison kanssa sen aikaa kuin on kivaa ja vaihdetaan, kun ilmestyy näköpiiriin parempi? Minä kyllä ajattelin, että haluan elää tämän miehen kanssa loppuikäni ja epäilenpä, että niin ajattelee moni muukin morsian/sulhanen.
Joku täällä kirjoitti, ettei hän välitä siitä, kuinka mones aviomies äidillä on menossa, pääasia että äiti on onnellinen.
Totta kai jokainen haluaa omille vanhemmilleen ennen kaikkea onnellisuutta. Ja jos on rehellinen itselleen, haluaa myös, että vanhemmat ovat onnellisia yhdessä, eivät jonkun uuden, mahdollisesti säännöllisesti vaihtuvan tyttö- tai poikaystävän kanssa.
Toivon myös, että omien lasteni liitot ovat mahdollisimman kestäviä (vaikka arvaankin että kohta joku kirjoittaa, että hänen tyttärensä kyllä saa vaihtaa miestä vaikka vuoden välein, pääasia että on onnellinen). Toivon, että lapsenlapseni saavat kasvaa kodeissa, joissa on molemmat vanhemmat.
Taidan kuulostaa kauhealta arvokonservatiivilta. En kyllä sellainen ole, päinvastoin. Mutta ihmissuhteiden kestävyyden ja pitkät liitot arvostan tosi korkealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo arvostan pitkiä liittoja. Arvostan että ihmiset ei luovuta heti vaan jaksaa myös ne huonot päivät ja vastoinkäymiset. Pitkät liitot tuo elämään vakautta.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 17:17"]
Avioerot ovat nykyään niin yleisiä, että jopa asiantuntijat pelkäävät sanoa ääneen, että pitkä liitto on arvostettu ja tavoiteltu asia. Ettei vain kenellekään tulisi paha mieli.
No, minä sanon, että arvostan pitkää liittoa.
Olen tosi iloinen siitä, että isäni ja äitini elävät yhä melkein 50 vuoden jälkeen onnellisina yhdessä, ja olen oppinut arvostamaan heidän yhteistä taivaltaan vuosien varrella yhä enemmän. Olen ylpeä heistä!
Oli ihana katsella isäni vanhempia kultahäissään, kun he istuivat käsi kädessä ja supattivat joitain salaisuuksia toistensa korvaan. Mummo kertoi, että heilläkin oli ollut vaikeita aikoja, mutta puhumalla ja puhumalla niistä oli päästy yli. Mummon mielestä avioliitto oli hänen elämänsä paras asia, vaikka rakastikin myös lapsiaan ja etenkin lapsenlapsiaan suuresti.
Äidin vanhemmat elivät yhdessä 60 vuotta ja kuolivat sitten kahden viikon välein. "Vanhempien liitto oli lämmin pesä lasten kasvaa", sanoi tätini heidän hautajaispuheessaan.
Arvostan näitä liittoja enemmän kuin osaan sanoa ja kuinka toivonkaan, että olisin itse pystynyt samaan. Avioero on elämäni suurin pettymys ja tosi kova paikka se oli lapsillenikin.
Sanokaapa te, joiden mielestä liiton pituudella ei ole mitään merkitystä, millä mielellä sen liiton solmitte?
Ajattelitteko alttarilla/maistraatissa, että ollaanpa tässä nyt tämän puolison kanssa sen aikaa kuin on kivaa ja vaihdetaan, kun ilmestyy näköpiiriin parempi? Minä kyllä ajattelin, että haluan elää tämän miehen kanssa loppuikäni ja epäilenpä, että niin ajattelee moni muukin morsian/sulhanen.
Joku täällä kirjoitti, ettei hän välitä siitä, kuinka mones aviomies äidillä on menossa, pääasia että äiti on onnellinen.
Totta kai jokainen haluaa omille vanhemmilleen ennen kaikkea onnellisuutta. Ja jos on rehellinen itselleen, haluaa myös, että vanhemmat ovat onnellisia yhdessä, eivät jonkun uuden, mahdollisesti säännöllisesti vaihtuvan tyttö- tai poikaystävän kanssa.
Toivon myös, että omien lasteni liitot ovat mahdollisimman kestäviä (vaikka arvaankin että kohta joku kirjoittaa, että hänen tyttärensä kyllä saa vaihtaa miestä vaikka vuoden välein, pääasia että on onnellinen). Toivon, että lapsenlapseni saavat kasvaa kodeissa, joissa on molemmat vanhemmat.
Taidan kuulostaa kauhealta arvokonservatiivilta. En kyllä sellainen ole, päinvastoin. Mutta ihmissuhteiden kestävyyden ja pitkät liitot arvostan tosi korkealle.
[/quote]
Minä olen kirjoittanut tänne muutaman kommentin siitä, ettei avioliiton pituus ole mikään itseisarvo. En ymmärrä, miksi täällä tunnutaan kuvittelevan, että me, jotka näin ajattelemme, eläisimme jotakin kertakäyttösuhteita ja eroaisimme ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa. Minulla on hyvä avioliitto, joka on kestänyt jo yli 20 vuotta, mutta edelleenkään liiton pituus ei ole minulle mikään itseisarvo. Mieheni vanhemmat ovat olleet naimisissa lähes 50 vuotta, ja he piikittelevät ja nälvivät toisiaan päivittäin. Se on mukamas hyväntahtoista huumoria, mutta sellaisessa pikkuilkeilyssä ei minusta ole mitään hauskaa, varsinkaan, kun vastapainoksi ei koskaan kuule toisen kehuvan toista. Omat vanhempani erosivat 12 avioliittovuoden jälkeen, ja omasta mielestäni se oli heille oikea ratkaisu, erityisesti äitini kannalta, vaikka ero olikin isäni päätös eikä äiti olisi halunnut eroa.
Arvostan omaa avioliittoani, mutta sen kesto on pelkkä numero. Minusta arvostettavampaa on se, että välillämme vallitsee keskinäinen luottamus ja kunnioitus. Takana olevat vuodet ovat menneisyyttä, pelkkä numero. Tärkeämpää ja arvostettavampaa on se, miten tästä eteenpäin kohtelemme toisiamme.
No musta tää on aika helppo kysymys. 50 vuoden avioliitto on arvostettavampi kuin vuoden tai kaksi vuotta kestänyt. Varsinkin jos noita lyhytliittoja on monta peräkkäin. Kestävät ihmissuhteet on mun mielestä se, mihin koko ihmisyys perustuu.
Pitäisikö siis pari vuotta sitten naimisiin menneen pariskunnan arvostaa omaa liittoaan vähemmän kuin naapurin 20-vuotista avioliittoa? Tämähän on ihan absurdi kysymys!
Toivottavasti ainakin arvostavat toisiaan 20 vuoden jälkeen enemmän kuin parin. Kyllä, minä myös arvostan pitkiä suhteita. Omani on vasta aika alussa, 16v yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 18:15"]
Toivottavasti ainakin arvostavat toisiaan 20 vuoden jälkeen enemmän kuin parin.
[/quote]
En ymmärrä tällaisen kommentin logiikkaa. Me elämme vain tätä hetkeä, ja minusta on tärkeää tässä hetkessä arvostaa sitä omaa puolisoaan, oli sitä liittoa sitten kestänyt kaksi tai kaksikymmentä vuotta. Minä arvostin miestäni 20 vuotta sitten ja arvostan edelleen, eikä niitä arvostuksia voi laittaa mihinkään määräjärjestykseen. Jokaisen pitäisi arvostaa omia nykyisiä ihmissuhteitaan, riippumatta siitä kuinka kauan ne ovat kestäneet.
Jos se numero kerran on itseisarvo, sehän tarkoittaa sitä, että pitäisi arvostaa niitäkin, jotka oman mielenterveytensä uhalla jatkavat huonoissa liitoissaan. Onhan se hienoa, että saadaan niitä huonoja vuosia oikein paljon, sitä kunnioitettavampaa mitä enemmän niitä on.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 14:52"]
Kertoo hyvinkin paljon negaa ihmisestä, jos takana on useita lyhkäisiä suhteita.
[/quote]
Mitä se sinusta ihmisestä tarkkaan ottaen kertoo?