Olen äitini mielestä narsisti...

Siis irtiottoa...

Ap

Narsisti kääntää kaiken toisten syyksi, joten ehkä äitisi on se narsisti ihan itse? :)

Minun personaallisuushäiriöinen äitini nimitteli minua ties miksi, vaikka en ole narsisti, sosiopaatti jne. eikä minulla ole edes persoonallisuushäiriöitä niin kuin hänellä. Kyllähän se satutti, sekä se, että oma äiti vihaa lastaan. Jossain kohtaa nuo kommentit alkoi vaan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tiedosti ettei mammalla ole ihan kaikki palikat paikallaan.

Vuosikausia sitä p*skaa vastaan ottaneena aloin pikkuhiljaa tehdä pesäeroa tuohon ihmiseen ja nykyään en ole hänen kanssaan enää missään tekemisissä (asia, joita hän ei halunnut millään hyväksyä). 

Neuvon siis olemaan välittämättä tuosta haukkumisesta ja keskittymään ihan omaan elämääsi. Tsemppiä.

Lisään: et voi muuttaa äitiäsi eli sen suhteen ei ole mitään tehtävissä. Yleensä tuonkaltaiset ihmiset vetävät hirveät kilarit kaikesta jotka voivat edes tulkita kritiikiksi itseään kohtaan (kuten minun äitini teki), joten heidän kanssaan on turha käydä mitään suoraa, mutta asiallista, keskustelua aiheesta. 

Kannattaa siis jättää tuo ihminen omaan arvoonsa, asettaa ja pitää kiinni omista rajoista, sekä tosiaan keskittyä ihan vain omaan elämään.

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapsuuden perheesi ei ole terve, äitisi ei varmaankaan myöskään ole kelvollinen arvioimaan sinun mielenterveyttäsi.

Minulla samantapainen lapsuus ja minut on diagnosoitu jo monta kertaa syynä se, että olen pyrkinyt irtautumaan vanhempieni ongelmista ja elämään hyvää, tasapsinoista elämää oman perheeni kanssa.

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapsuuden perheesi ei ole terve, äitisi ei varmaankaan myöskään ole kelvollinen arvioimaan sinun mielenterveyttäsi.

Minulla samantapainen lapsuus ja minut on diagnosoitu jo monta kertaa syynä se, että olen pyrkinyt irtautumaan vanhempieni ongelmista ja elämään hyvää, tasapsinoista elämää oman perheeni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:09"]

Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Lapsuuden perheesi ei ole terve, äitisi ei varmaankaan myöskään ole kelvollinen arvioimaan sinun mielenterveyttäsi.

Minulla samantapainen lapsuus ja minut on diagnosoitu jo monta kertaa syynä se, että olen pyrkinyt irtautumaan vanhempieni ongelmista ja elämään hyvää, tasapsinoista elämää oman perheeni kanssa.

[/quote]

Siis diagnosoitu vanhempieni toimesta. 

Tällä palstalla jokainen, joka ei tee kuten palstamamma sanoo, on ihan selvästi narsu

Itse tunnen yhden henkilön, joka nimittelee toisia narsistiksi. Aina kun jonkun kanssa tulee vaikeuksia, se johtuu hänen mielestään toisen narsismista. Todellisuudessa hän on itse itsekkäin ihminen jonka tunnen. Myisi vaikka lapsensa, jos siitä olisi hyötyä hänelle itselleen. Paljon mahdollista että on itse narsisti. Eli olisiko tuo ehkä tuollainen yleisemminkin narsisteilta löytyvä piirre, yrittää löytää ne omat viat muista?

En usko etta olet narsisti. Kun mediassa aletaan kasitella jotain uutta juttua, siita tulee usein muoti-ilmio kansan keskuudessa. Esimerkkeina mm. narsismi, vapaa kasvatus ja autismi. Porukka alkaa sitten viljella naita sanoja ja tehda diagnooseja, vaikka eivat aiheesta mitaan tieda. Aitisi, kuten moni muukin luulee, etta narsisti on henkilo joka ei tee kuten muut haluavat (vaan toimii oman arvostelukykynsa ja jarkensa johdattelemana kuten sina).

Aloituksesta paatellen olet harvinaisen selvajarkinen ja fiksu ihminen. Tsemppia sinulle.

Kiitos kommenteista, erityisesti nro 11:lle. Kuten joku kirjoittikin, niin kipeältä tuntuu ajatella, että äiti vihaa lastaan, tässä tapauksessa siis minua. Ehkä olen sitten syntymälläni katkaissut jonkun kehitysvaiheen hänen elämässään (sai minut hyvin nuorena) ja kipuilee mm. tätä asiaa nyt iäkkäämpänä.

Olen tehnyt töitä, että en reagoisi näihin sanomisiin niin vahvasti. Mutta vielä on matkaa kuljettavana tällä saralla. Esikoisenikin kysyi kerran, että miksi äitini puhuu minulle niin oudosti (=vihamielisesti). Mitäpä siihen vastaamaan.. Oli huomannut asian, kun soitti puhelimellani mummolle (=äiti luuli minun soittavan) ja mummo oli vastannut tiukalla äänensävyllä. Mutta heti kun kuuli, että soittaja onkin lapseni, niin (onneksi) muuttui heti lepertelyksi. Ja en siis tarkoita tällä sitä, että minulle aikuisena pitäisi leperrellä, mutta enpä muista moista tapahtuneen myöskään lapsuudessani.

Ap

Tuntuu että nykyään joka toinen ihminen on joko narsisti tai läheisriippuvainen. Ainakin tällä palstalla annetaan ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 17:59"]

Meillä on ollut haastava suhde jo vuosia äitini kanssa (taustalla mm. vanhemman alkoholismia, perheväkivaltaa, läheisriippuvuutta) ja kun olen tehnyt tässä muutaman vuoden ajan irtiottia lapsuuden perheeni ongelmista enkä ole lähtenyt niihin enää mukaan, niin sain kuulla olevani narsisti. (Huomio tähän, äitini ei ole ammatiltaan lääketieteen asiantuntija.)

Miten suhtautuisitte? Olen itse käyttänyt energiani siihen, että pidän huolta omasta perheestäni (sis. aviomieheni ja lapseni, ei lapsuuden perhettäni) ja olen heille saatavilla ja läsnä. Olen siis tietoisesti halunnut katkaista tuon kierteen enkä halua lapsuuden perheen ongelmien jatkuvan seuraavaan sukupolveen. Meillä ei ole alkoholi- eikä väkivaltaongelmia, ollaan ihan tavallinen keskiluokkainen perhe.

Onko tuo kommentti vain äitini kipuilua itsensä kanssa? Voinko minä tehdä (ja kannattaako tehdä) asialle mitään?

[/quote]

Pikku-mummille voisit sanoa haist v. ttu ja adios.