Pettämisestä/luottamuksen pettämisestä - ajatuksia ja apua kaivataan!
Otsikko kertoo olennaisimman, ja yksityiskohdat ovat seuraavat:
Vaimo oli työn merkeissä tavannut jo kuukausia sitten miehen, joka tahollaan naimisissa, ja minullekin kertoi, että oli mukavan miehen kanssa jutellut. No, he olivat sitten aloittaneet viestittelyn, joka sitten johti varsin intiimiin viestien vaihtoon. "Pahimmillaan" viesteissä puhuttiin suutelemisesta, hellittelystä, halailusta jne. Tästä en tietenkään tiennyt mitään ennen kuin vaimo jäi asiasta kiinni. Tai ei varsinaisesti jäänyt itse kiinni, mutta mies jäi omalle vaimolleen kiinni, jolloin minunkin vaimo päätti asiasta minulle kertoa. Eli heidän juttunsa vähän niin kuin katkesi ennen kuin oli kehittynyt tuon pidemmälle, mutta vaimo myönsi avoimesti, että olisi ollut kiinnostunut miehen tapaamaan.
Uskon ettei suhteessa ole tapahtunut enempää eikä se itse asiassa olekaan tässä se tärkein juttu. Luottamus ja sen menetys on! Kun olet toisen kanssa pitkään ollut ja "sokeasti" luottanut elämäsi tärkeimpään ihmiseen....niin on tämä aikamoinen uusi tunnetila, täytyy myöntää!
Tietenkin meidän suhteessa on ollut ongelmia, jotka ovat edesauttaneet sitä, että vaimo on moiseen viestittelyyn langennut. No, nyt meillä edelleen ovat ne ongelmat ja sitten tämä ongelma päälle! Ilman lapsia tilanne olisi aika selkeä, ja todennäköisesti eroaisimme. Olen kuitenkin periaatteen mies enkä lapsille eroa haluaisi lyödä eteen. Mutta millä hemmetillä pystyn antamaan anteeksi uskottomuuden? Olkoonkin sen olleen lievää muotoa, niin luottamus on yhtä lailla petetty ja sitä jatkui kuukausien ajan. Se, että parisuhteemme jatkuisi vaatisi kuitenkin itseltänikin avointa mieltä, ja isoa halua suhteen rakentamiseen.
Neuvoja, vinkkejä? Miten olette päässeet eteenpäin vai oletteko? En ehkä hae niitä karuimpia uskottomuustapauksia, joissa puolisolla on ollut vuosia ihan kunnon rinnakkaissuhde...Olen nimittäin 100% varma, etten itse sellaisessa tilanteessa edes haluaisi yrittää.
Kommentit (11)
Sähköpostitse käsittääkseni lähes kokonaan (ja kenties jokunen puhelu, tästä en ole varma, pitääpä kysyä)
Itsellä oli kans pettämistapaus. Mies antoi olettaa, että on ihan pikkujuttu, jokunen tekstiviesti ja sähköposti ja kerran tapasivat. Lopulta on paljastunut yhteinen laivamatka, raskaus, viikonloppulomia ym. ym. Valehteleva paskiainen, joka hyvin osasi puhua ja peitellä jäljet :(
Minun mielestäni pelkkä viestittely ja puhelut eivät ole pettämistä, enkä laskisi edes pussailua sellaiseksi, toki tästä on erilaisia mielipiteitä.
Mitä mieltä vaimosi on, haluaako hän vielä yrittää kanssasi? Ts. oliko motiivi vieraan miehen kanssa viestittelylle ja siitä kertomiselle se, että hän haluaa sinulta enemmän huomiota ja ehkä tuolla tempulla yrittää herättää sinut. Vai eikö häntä enää oikeasti kiinnosta suhteenne ja sen eteen työskentely?
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:33"]
Annapa ajan vain kulua, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin ärsyttävältä neuvolta. Aika vain sen näyttää, miten saatte asianne selvitettyä ja mitkä sinun fiilikset on sitten.
Toisaalta myöskin se on tahtotila, eli että jos sitten päätät jatkaa liittoa, niin silloin sinun on kertakaikkiaan päätettävä luottaa.
[/quote]
Joo, näinhän se kai on. Aika tuoreesta tapauksesta vielä kyse, eli tunteet tosiaan ovat aika pinnassa. On kyllä sanottava, että tosi "mielenkiintoisen" tunteen tällainen ihmisessä herättää. Kun luotat toiseen ihan täysin etkä epäile mitään, niin varmaan hetki menee sulatellessa. Se lienee varmaa, ettei tällaista ikinä unohda ja se muuttaa käsityksen toisesta ainiaaksi?
Ymmärrän, että ajattelet nyt itseäsi, mutta mitähän se vaimosi tahtoo. Hänellä on ollut se haku päällä, joten hänen tahtotilansa tässä määrittelee sen, onko teillä mitään järkeä jatkaa. En usko, että haluat kokea uudelleen jotain samaa, ja valitettavasti vain se on jopa todennäköistä, jos vaimosi kokee, ettei ole mitään väärää etsiä sitä parempaa, vaikka parisuhteessa onkin.
Monet parisuhteessa elävät ovat haku päällä. Jotkut sitten sen paremman löytävätkin ja syyttävät sitten parisuhteen ongelmia tilanteesta. Mutta haku päällä ei ole sama asia kuin oman parisuhteen kipukohtien puinti. Niinpä sanoisinkin, että pallo on vaimollasi ja sinun tehtäväsi on vain miettiä, miten itse reagoit vaimosi päätöksiin. Toki voit ottaa pallon itsellesi ja erota, mutta ymmärsin, että se ei ollut oikein vaihtoehto sinulle. Onko vaimollesi? Ei varvaan, kun ei voi sujuvasti vaihtaa siihen uuteen.
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:53"]
Minun mielestäni pelkkä viestittely ja puhelut eivät ole pettämistä, enkä laskisi edes pussailua sellaiseksi, toki tästä on erilaisia mielipiteitä.
Mitä mieltä vaimosi on, haluaako hän vielä yrittää kanssasi? Ts. oliko motiivi vieraan miehen kanssa viestittelylle ja siitä kertomiselle se, että hän haluaa sinulta enemmän huomiota ja ehkä tuolla tempulla yrittää herättää sinut. Vai eikö häntä enää oikeasti kiinnosta suhteenne ja sen eteen työskentely?
[/quote]
No, veikkaan että olet vähemmistössä, jos et laske pussailua pettämiseksi...Niin, ei ehkä viestittely suoranaista pettämistä ole, mutta luottamuksen pettämistä todellakin on. Ja luottamukseen kai parisuhteen pitäisi perustua vai olenko ihan väärässä???
Vaimo haluaa jatkaa, mutta suhteen aiemmat ongelmat eivät tietenkään ole kadonneet mihinkään, ja ne hiertävät meitä molempia. Mutta ennen kuin parisuhteen jatkoa kunnolla edes mietitään, niin minun pitäisi päästä tästä eteenpäin ja olisi osattava antaa anteeksi.
Mitä ne suhteenne aiemmat ongelmat sitten ovat?
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 15:57"]
Ymmärrän, että ajattelet nyt itseäsi, mutta mitähän se vaimosi tahtoo. Hänellä on ollut se haku päällä, joten hänen tahtotilansa tässä määrittelee sen, onko teillä mitään järkeä jatkaa. En usko, että haluat kokea uudelleen jotain samaa, ja valitettavasti vain se on jopa todennäköistä, jos vaimosi kokee, ettei ole mitään väärää etsiä sitä parempaa, vaikka parisuhteessa onkin.
Monet parisuhteessa elävät ovat haku päällä. Jotkut sitten sen paremman löytävätkin ja syyttävät sitten parisuhteen ongelmia tilanteesta. Mutta haku päällä ei ole sama asia kuin oman parisuhteen kipukohtien puinti. Niinpä sanoisinkin, että pallo on vaimollasi ja sinun tehtäväsi on vain miettiä, miten itse reagoit vaimosi päätöksiin. Toki voit ottaa pallon itsellesi ja erota, mutta ymmärsin, että se ei ollut oikein vaihtoehto sinulle. Onko vaimollesi? Ei varvaan, kun ei voi sujuvasti vaihtaa siihen uuteen.
[/quote]
Vaimo haluaa myös jatkaa eikä halua lastenkaan takia erota. Toisaalta en minä kunnolla tunne, että hän minua haluaisi, vaan tuntuu enemmän siltä, ettei uskalla erota. Vaikea selittää, kun omatkin tunteet ovat ihan vuoristorataa päivästä toiseen. Itse haluan ehkä kuitenkin enemmän erota, jos tulee tunne, että "ollaan yhdessä vain lasten takia".
[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 16:00"]
Mitä ne suhteenne aiemmat ongelmat sitten ovat?
[/quote]
No, lyhyesti sanottuna vaimon tunnetta siitä, etten huomioi häntä tarpeeksi (ja toisaalta itse olen tuntenut aika lailla samoin). Eli sellaista etääntymistä, arkisten asioiden suorittamista, lasten ehdoilla menemistä, haastavien töiden tekemistä. Ja tässä kaikessa parisuhde on vuosien saatossa jäänyt liian vähälle huomiolle etenkin vaimon mielestä ja kyllä myös minun mielestäkin. Niin, ja tunteistakaan en ole kovin hyvä puhumaan, vaikka kovasti yritänkin;-) Sanomattakin on selvää, että tällä tunnepuolella tämä viestittelykumppani oli erinomainen ja otti vaimon huomioon hienosti.
Annapa ajan vain kulua, vaikka se tällä hetkellä tuntuukin ärsyttävältä neuvolta. Aika vain sen näyttää, miten saatte asianne selvitettyä ja mitkä sinun fiilikset on sitten.
Toisaalta myöskin se on tahtotila, eli että jos sitten päätät jatkaa liittoa, niin silloin sinun on kertakaikkiaan päätettävä luottaa.