Miten käsitellä lapsen surua tässä tilanteessa? Meidän
tytär exän kans on 12v
Tyttö itse on viime aikoina kieltäytyny tapaamisista koska isä on alkoholisti (mitä on ollut koko lapsen elämän),
kuitenkin hiljattain lapsen kieltäydyttyä tapaamisesta ja miehen (siis eksäni ja lapsen isän) juurikin sinä viikonloppuna hirtettyä itsensä - tyttö on siitä asti reagoinut liki kaikella mahd. tavalla. Kellään kokemusta??
Kommentit (10)
Saahan lapsi ammattiapua? Jos ei saa, niin hanki HETI.
Lapsesi tarvitsee kriisiapua, mieti nyt itsekin, oma isä kuollut, oli sitten miten paska tahansa, niin silti hänen isänsä.
No tuo vaatii kyllä ammattiauttajan. Ota yhteys koulukuraattoriin/psykologiin ja he neuvovat sieltä eteenpäin. Lapsi tuntee nyt luultavasti valtavaa syyllisyyttä ja tarvitsee ammatti-ihmisen apua päästäkseen tilanteen yli.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 13:27"]
Vähän liian rankka juttu tänne av:lle. Ota yhteyttä lastenpsykiatriin.
[/quote]
siis totta kai me tavataan ns asiantuntijaa. Kuitenkin ajattelin oisko jollain täälä jotain fiksua sanottavaa aiheeseen. t: ap
Kriisiapua tarvitsee lapsi, viipymättä! älä hae noin rankan jutun takia vinkkejä täältä, ammattiapua ja kiireesti! Ekaks vaikka terveyskeskuksesta voit kysyä jos et oman pakkakuntasi palveluja tunne.
Eiköhän ne vinkit kannata ottaa oikeilta asiantuntijoilta, eikä tämän paikan "asiantuntioilta".
Jutelkaa rauhallisesti. Korosta sitä, että isän itsemurha ei ole tytön syytä. Tuon ikäiset nimittäin hanakasti syyllistävät itseään vanhempien teoista. Jos ahdistus jatkuu, kannattaisi ottaa yhteyttä asiantuntijaan. Entä onko paikkakunnallanne lapsille ja nuorille tarkoitettua sururyhmää. Sekin voisi olla mahdollisuus. Tyttö näkee, ettei ole ainut, joka on menettänyt läheisensä. Se saattaa lohduttaa. Ja joskus on helpompi puhua vieraalle kuin omalle äidille, vaikka välit olisivatkin hyvät ja läheiset. Voimia teille molemmille.
Hei, voitteko lukea vaikka vähän jatkoviestejä, ennen kuin lähdette toitottamaan pitkin ketjua, että kysy ammattilaisilta. Johan ap sanoi, että näin toimitaan, mutta ihan varmasti jonkunlainen vertaistuki saman kokeneilta tuntuu tärkeältä. Miksei täällä saisi kysyä, ei se poissulje sitä, että asiaa puisi MYÖS niiden ammattilaisten kanssa. Luulen, että ap:lla on myös järkeä sen verran, että jos täällä saadut ohjeet ovat järjenvastaisia (ollaan kuitenkin av:lla...), ei hän niitä lähtisi päätä pahkaa toteuttamaan. Itse en osaa sanoa ap valitettavasti mitään lohdullista, toivottavasti tytön paha olo kuitenkin ajan mittaan helpottuu ja itsesyytökset laimenisivat. Vaikea on lapsen ymmärtää tämmöisiä juttuja, jos aikuisenkin. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia teille!!
Ihan kuten kenen tahansa läheisen kuollessa tuetaan. Annetaan surra, surraan yhdessä, juttelette niin paljon kuin tyttö haluaa ja muistetaan hyviä hetkiä.
Muistutat ettei isän kuolema johdu siitä, ettei hän sinne juuri tällä kertaa mennyt, olisi (toivottavasti) vain siirtänyt tapahtumaa toiseen päivään. Järkkyä jos olisi päätynyt samaan tytön ollessa siellä.
Ei tuohon nyt mitään psykiatreja tarvitse sekoittaa, ellei suru ja reagointi mene kohtuullisessa ajassa ohi.
Jaksamista.
Vähän liian rankka juttu tänne av:lle. Ota yhteyttä lastenpsykiatriin.