Onko mun pakko elää jos en halua?

Sinä olet tärkeä.

Minulle merkityksen elämälleni toi Jeesus. Etsi Jeesusta ja löydät elämän Hänessä :)

youtube.com - Fathers Love Letter 

Ei auta että muut ihmiset säälivät rankkaa elämääni. Sen takia tunnen itseni vielä epäonnistuneemmaksi.

Ja silti sä kerta toisensa jälkeen aloitat näitä ketjuja, lataat pöytään heti kaikki faktat (olet heikkolahjainen, sairas ja vammainen, sinulta ei onnistu mikään, ei ole omaa rahaa, ei elämänhalua, et ikinä tule saamaan työtä, ammattia, mitään valoa elämään). Onko ihme että se herättää kanssaihmisissä halua auttaa ja lohduttaa, jonka sinä tulkitset ihan puhtaasti vaan sääliksi, etkä erota sitä myötätunnosta ja auttamisen halusta. Kun fakta nyt vaan on, ettemme me voi sinua sieltä suostasi repiä ylös emmekä alleviivata hyviä asioita elämässäsi, jos et niitä itse kykene näkemään.

Äläkä huoli; jos se sinun oloasi helpottaa, niin minä en ainakaan (enää) sääli sinua. Lähinän herätät ärsytystä näillä alati toistuvilla valitusketjuillasi.

minäkin mietin tuollaisia asioita ennen kun sain lapsen. Mutta jos tekee lapsen, niin ei ole oikein tappaa itseään, lapsi kärsii siitä liikaa, ja ihan riippumatta siitä onko hyvä tai huono äiti (tai tunteeko itsensä hyväksi vai huonoksi äidiksi).

Joten jos kerran olet lapsen tehnyt, niin yritä vaan löytää syitä, joiden vuoksi tahdot elää. Lapsi on yksi, mutta eihän se pelkästään riitä, kukaan ei voi elää vain ja ainoastaan lapselleen, sekään ei ole lapsen kannalta oikein.

Vaikka et olisi masentunut, niin suosittelisin sinulle silti terapiaa, jotta pääsist eroon ajatuksesta, että elämä on merkityksellistä vain jos on älykäs, lahjakas, menestyy työelämässä jne. Olet ihan varmasti hyvä monissa asioissa, mutta et pysty näkemään sitä, ja sellainen ajattelumalli vaikuttaa myös käytännössä, et onnistu enää sellaisissakaan asioissa, joissa oikeasti olisit ihan hyvä.

Saat varmasti (työkyvyttömänä?) kelan korvaamaa terapiaa, sinun pitää vaan jaksaa hakea sitä ja löytää sopiva terapeutti. Jaksamisia!

Suomen lakien mukaan itsensä saa tappaa mutta muita ei. Sinun ei siis ole pakko elää, jos et tahdo. Toki se on lapsesi kannalta äärimmäisen itsekäs teko ja jätät lapsesi heitteille. Olet selkeästi masentunut ja sinun kannattaisi hakea apua tilanteeseesi. Tässä maassa työllistetään kehitysvammaisetkin, joten kyllä sinäkin jotain työtä voit löytää. Huomaa myös, että henkivakuutuksesi on täysin turha, jos tapat itsesi. Lapsesi ei tule hyötymään kuolemastasi millään tavoin.

Mä olen käynyt psukologeilla eri terapioissa vuosikymmenet ei ne voi auttaa. Ja olen käynyt työvoimaneuvojilla,ammatinvalintapsykologeilla yms mutta ei sieltäkään ole mitään apua tullut. Mua ei tässä yhteiskunnassa tarvitse kuin oma perhe ja se ei mulle riitä.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:51"]

Mä olen käynyt psukologeilla eri terapioissa vuosikymmenet ei ne voi auttaa. Ja olen käynyt työvoimaneuvojilla,ammatinvalintapsykologeilla yms mutta ei sieltäkään ole mitään apua tullut. Mua ei tässä yhteiskunnassa tarvitse kuin oma perhe ja se ei mulle riitä.

[/quote]

miksi oma perheesi ei riitä? Monella ei ole edes perhettä, joka heitä tarvitsee, olet ainakin paremmassa asemassa kuin he.

Ja joo, eihän se terapia itsessään auta, täytyy myös haluta muutosta ja tehdä työtä sen eteen. Älä luovuta.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 13:51"]

Mä olen käynyt psukologeilla eri terapioissa vuosikymmenet ei ne voi auttaa. Ja olen käynyt työvoimaneuvojilla,ammatinvalintapsykologeilla yms mutta ei sieltäkään ole mitään apua tullut. Mua ei tässä yhteiskunnassa tarvitse kuin oma perhe ja se ei mulle riitä.

[/quote]

miksi oma perheesi ei riitä? Monella ei ole edes perhettä, joka heitä tarvitsee, olet ainakin paremmassa asemassa kuin he.

Ja joo, eihän se terapia itsessään auta, täytyy myös haluta muutosta ja tehdä työtä sen eteen. Älä luovuta.

[/quote]

No ei vaan perhe riitä ja ei elämä tällaisena tulottomana ole helppoa. Mies maksaa asumisen ja ruuat mutta ei muuta. Saa kulkea risoissa vaatteissa yms kyllä tarvitsisin minäkin töitä ja tuloja.

Minkälaista apua haluaisit tilanteeseesi?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:42"]

Minkälaista apua haluaisit tilanteeseesi?

[/quote]

Töitä jotain kevyttä toimistotyötä jota sairauksieni takia pystyisin tekemään.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:42"]

Minkälaista apua haluaisit tilanteeseesi?

[/quote]

Töitä jotain kevyttä toimistotyötä jota sairauksieni takia pystyisin tekemään.

[/quote]

Miten voisit saada sellaista?

Eikö tämä haastattelijan työ tai esim. puhelinmyynti ole juuri kaipaamaasi (fyysisesti) kevyttä työtä? Näihin ei tarvitse koulutusta ja saisit tuloja. Ilman koulutusta kuitenkin on vaikea päästä mihinkään "oikeisiin" toimistotöihin, sillä kouluttautuneita (niin amiksesta, AMK:sta kuin yliopistosta) löytyy pilvin pimein. 

Ap, soitiko jo Taloustutkimukselle tai vastaavaan firmaan?

Jos sinulla on huollettavia niin on pakko elää!!Jos ei niin päätös on vapaa.

Käsittääkseni ei ole.

Periaatteessa ajattelen, että jokaisella on valinnanvapaus elää tai kuolla. Onhan sekin aika hirveää, että jonkun pitäisi elää ja kokea jatkuvaa tuskaa vain siksi, että muiden ei tarvitsisi surra. Jos taas on lapsia, silloin mielestäni on velvollinen elämään ainakin kunnes ovat aikuisia. 

Tee lista asioista, joiden haluaisit olla elämässäsi toisin. Sen jälkeen alat jokaista kohtaa yksitellen miettimään, mitä asialle voisi tehdä. Esimerkiksi jos haluaisit käydä töissä, mieti jokin kiinnostava aikuiskoulutusvaihtoehto. Jos taas haluaisit matkustella, mieti voisitko aloittaa ihan reppureissaamaan ensin Suomessa. Luulen, että jokaiseen kohtaan löydät jotakin, jolla voit parantaa elämänlaatuasi. Tsemppiä!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:07"]

Periaatteessa ajattelen, että jokaisella on valinnanvapaus elää tai kuolla. Onhan sekin aika hirveää, että jonkun pitäisi elää ja kokea jatkuvaa tuskaa vain siksi, että muiden ei tarvitsisi surra. Jos taas on lapsia, silloin mielestäni on velvollinen elämään ainakin kunnes ovat aikuisia. 

Tee lista asioista, joiden haluaisit olla elämässäsi toisin. Sen jälkeen alat jokaista kohtaa yksitellen miettimään, mitä asialle voisi tehdä. Esimerkiksi jos haluaisit käydä töissä, mieti jokin kiinnostava aikuiskoulutusvaihtoehto. Jos taas haluaisit matkustella, mieti voisitko aloittaa ihan reppureissaamaan ensin Suomessa. Luulen, että jokaiseen kohtaan löydät jotakin, jolla voit parantaa elämänlaatuasi. Tsemppiä!

[/quote]

On mulla yksi lapsi mutta en kyllä jaksa odottaa että hän täyttää 18v ja mun vammojen ja sairauksien takia nuo opiskelut ei onnistu olen todella kaikkeni yrittänyt.

Väittäisin kyllä että olet masentunut. Ei ole normaalia haluta kuolla ja olla välittämättä lapsestaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 10:23"]

Väittäisin kyllä että olet masentunut. Ei ole normaalia haluta kuolla ja olla välittämättä lapsestaan.

[/quote]

No en ole masentunut sen on ihan psykologikin todennut mutta kun kaikki vuodet seuraa samanlaisena toisiaan ja vaikka mitä yrität etkä missään onnistu niin ihan varmasti jokaista tympäisisi sellainen elämä.

No tähän voisi nyt eräiden vastentahtoisesti lapsettomien aborttikommentteja mukaillen sanoa, että on väärin tappaa itsensä koska ajattele kaikkia niitä jotka eivät saa elää vaikka haluaisivatkin.

Riippuu tietenkin vammoista/sairauksista, mutta esim. omassa yliopistossa on paljonkin tuttuja, jotka ovat liikuntarajoitteisia (esim. pyörätuolissa monia, yhdellä todella paha reuma jne.), samoin esim. lukihäiriö, ylivilkkaus ym. eivät ole ongelma. Kuuroille on myös useilla asteilla koulutusta, esim. kk-tasolla voi opiskella viittomakieliseksi luokanopettajaksi jne., netistä löytyy paljon tietoa.