Työnarkomaanien vaimoja paikalla?

Alkaa olla omat voimat ihan lopussa...lasten ja kodinhoidon lisäksi työskentelen yhteisessä yrityksessämme, jossa parhaillaan pieni laajennus meneillään. Tilanne tuntuu niin epäreilulta, enkä oikeastaan edes tiedä mihin työhön mies kuluttaa aikansa. Tuntuu, että keksii vaan tekemistä siihen asti, että lapset nukkumassa, vaikkei mitään järkevää saisikaan aikaiseksi...pelkään, että tämä tuhoaa avioliittomme ja lasten kodin, olen todella surullinen. Puhumme tuskin mitään enää toisillemme, hän vaistoaa, että olen kireä kuin viulunkieli ja minä yritän olla räjähtämättöminä, etten sanoisi mitään mitä katuisin. Jos edes vihjaisen väsymyksestä, niin hän alkaa vertailemaan, kumpi tekee pidempää päivää, vaikka minä herään joka aamu tuntia aikaisemmin ja hoidan töiden lisäksi KAIKEN muun. Hän ei ymmärrä, että on vähän eri asia istua koneella, puhelimessa (kahvilla), kuin hoitaa kolmen lapsen tarpeet ja huolet, pyykit, tiskit ym. 

Eniten surettaa lapset, etenkin poikani, joka on lähestulkoon kasvanut ilman miehen mallia. En tiedä yhtään miten saisin miehen tajuamaan tilanteen...