Kuinka paljon te naiset osallistuitte talon rakentamiseen? Mies valittaa...

Hankittiin lastenhoitaja, joka tuli sinne raksalle. 50/50 tehtiin miehen kanssa, minä ehkä enemmän tilaajana ja tavarantoimittajana, koska jonkun sekin piti tehdä eli rautakaupassa klo 7.00 olin yhdessä haalarimiesten kanssa ennen töihinmenoa.

Mies rutisi siitä, että lastenhoitaja maksaa, mutta annoin vaihtoehdon, että toinen hoitaa ja toinen rakentaa ja pidetään tarkka tuntikirjanpito, ettei tule jälkeenpäin sanomista. Lapsi siis päivät hoidossa ja hoitaja meillä 17.30 - 22.00 sekä viikonloput.

Saako udella 2, että mistä saitte lastenhoitajan hommattua? Käynyt itselläkin mielessä, mutta tyttö on niin pieni vielä etten ole rohjennut.. Paljon aikaa ja vaivaa menee kyllä tuohon tavaran hankkimiseen ja vertailuunkin, itse en aliarvioi sitä puolta rakentamisessa yhtään. 

ap

Meillä 50-50jakoon ei olisi mitään mahdollisuuksia, vaikka lapsi on jo iso eik tarvi mitään vahtia. On me toki rakennettu koko lapsen elinikä erinäisiä kohteita, mutta juuri pitkästä tavarasta rakentaessa korostuu se, että meillä mies on rakennusalan ammattilainen ja minä humanisti. En minä yksinkertaisesti osaa kuin vähän auttaa, sirkkelöidä, mitata ojentaa tavaraa. Mies on se, joka ajattelee, suunnittelee, tekee. Toki minä välillä kysyn tyhmiä kysymyksiä, jotka nuistuttavat olennaisista asioista, sen verran pari vuosikymmentä raksailua on opettanut.  Ehkä ammattitaidon merkitys on pienempi silloin kun rakentaaa pakettia. 

Meillä työnjako menee niin, että minä tienaan rahaa, jolla rakennetaan, mies rakentaa ja raksalla minä vän autan ja järjestän asiat niin, että sietllä on koko perheellä mukavaa. Laitan ruokaa, pidän yllä oleilupaikkaa, leikitän lapsia ja - viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimänä - kehun ja ihailen syntyvää rakennusta.

Onko ihan asiallista ettei lapsella ole yhtään yhteistä  aikaa valveilla ollessa omien vanhempien kanssa? 

Jos jotain apuväkeä palkkaisin, hommaisin ennemmin raksalle apumiehen kuin lastenhoitajan.

Minä osallistuin sataprosenttisesti valitsemalla talomallin ja sisustuksen. Mies hoiteli sitten niin muut asiat että talo oli määräpäivänä valmis avaimet käteen -periaatteella ja saatiin muuttaa. Yhdessä maksettiin, eikä kumpikaan rasittunut kohtuuttomasti, minulla oli valinnan vaikeuden homma kahdessa asiassa ja mies taas takkusi byrokratia-puolen. Suosittelen muillekin.

Minä rakensin täysipäiväsesti, mies kävi lähinnä vapaapäivinä auttamassa raskaissa kantamis- ja kaivuuhommissa. Vuoden ikäinen tyttö oli 3-4pv viikossa hoidossa isomummin luona. Jos ei olisi ollut noin mahtavaa hoitopaikkaa omasta takaa, olisin hakenut pikkuiselle perhepäivähoitopaikan.

Minä rakensin täysipäiväsesti, mies kävi lähinnä vapaapäivinä auttamassa raskaissa kantamis- ja kaivuuhommissa. Vuoden ikäinen tyttö oli 3-4pv viikossa hoidossa isomummin luona. Jos ei olisi ollut noin mahtavaa hoitopaikkaa omasta takaa, olisin hakenut pikkuiselle perhepäivähoitopaikan.

Meillä ei ainakaan ole tuollaista nro. 5 kuvailemaa tilannetta, olen pitänyt kiinni siitä että lapsen pitää mielestäni saada touhuta päivisin rauhassa kotona, ja rytmin tulisi olla suhtkoht sama päivittäin. Yleensä tyttö sitten nukkuukin tontilla ne pidemmät päiväunet. Miehen mielestä voisimme olla siellä rakennustyömaan  kaaoksessa 24/7. 

Ja nro. 6, tontilla on myös apumiehiä suvun kautta välillä, mutta silti riittää hommia riittämiin minullekin. :) Ajoittaista lapsenhoitoapua olenkin vain miettinyt, lähinnä sellaisten hommien ajaksi joita ei kovin montaa kertaa viitsisi keskeyttää..

kiitos näkemyksistänne ja kokemuksistanne, lueskelen mielelläni lisää, ennen kuin lähden sinne raksalle ;). 

Me olemme rakentaneet 2 taloa ja molemmissa olen ollut aktiivisesti mukana. Illat, viikonloput, lomat jne kaikki mahdollinen aika.

Ekaa taloa rakennettaessa appikset tulivat meille asumaan ja "hoitamaan" 3. lastamme, appi tosin oli mukana raksalla minkä pystyi. Mun päivä oli suunnilleen klo 16 jälkeen kotiin, nopea ruokailu, raksalle 30 km päähän, klo 22 kotiin ja aamulla töihin klo 8. Viikonloppuisin olin n 8 tuntia päivässä raksalla. Tuolloin lapset olivat 6-15 ikäisiä.

Toisen raksan aikaan meillä oli taapero edellisten lisäksi mutta jälleen olin raksalla vähintään 3 iltaa, joko la tai su ja lomia. Isommat sisarukset hoitivat nuorimmaista.

Tein ihan kaikkea mihin voimat riittivät: vedin salaojaputkia, täytin kivitalossa roiloja, tasoitin levyseiniä, eristin ilmastointiputkia, maalasin, kasasin kalusteita, laiton parkettia, laatoitin ja saumasin laattoja jne jne jne. Miljoona hommaa joita pystyin tekemään siivouksen lisäksi.

Välillä pidettiin vapaa viikonloppu ja kesällä vähintään viikko lomaa poissa raksalta. Lapset (myös nuorin) kulkivat välillä raksalla mukana, touhusivat mitä pystyivät tai tekivät omiaan. Mm ekassa talossa heillä oli projektina poistaa naulat anturalaudoituksista.... Jokainen myös maalasi oman huoneensa seinät pohjamaalilla.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 12:29"]

Minä osallistuin sataprosenttisesti valitsemalla talomallin ja sisustuksen. Mies hoiteli sitten niin muut asiat että talo oli määräpäivänä valmis avaimet käteen -periaatteella ja saatiin muuttaa. Yhdessä maksettiin, eikä kumpikaan rasittunut kohtuuttomasti, minulla oli valinnan vaikeuden homma kahdessa asiassa ja mies taas takkusi byrokratia-puolen. Suosittelen muillekin.

[/quote]

No miten tuossa edes rasittuisi:) Valitsee talon ja odottaa että se tuodaan paikalle:D Nojoo, tiedän sellaista kyllä tapahtuneen...

En kerrassaan mitenkään (paitsi materiaalien valintaan ja lasten kanssa oloon.)  

Mä mitenkään osallistu. En osaa mitään. Lapsissa ja muonituksessa yms. on jo ihan tarpeeksi.

Meillä työnjako oli sovittu jo projektin alussa. Mies hoitaa raksan ja minä kodin ja lapset ja lasten harrastusmenot. Eli aika vähän on minua raksalla näkynyt.  On haluttu että arki pysyy normaalina. Lähes päivittäin olen raksalla kuitenkin pyörähtänyt. Talvella olin maalaamassa kattoja. Työnjäljestä tuli sanomista niin en sitten ole kauheasti apua tarjonnut. Siivoillut enimmäkseen ja juossut rautakaupassa ja valinnut materiaaleja.

15 jatkaa vielä.

Meillä rakennusvuosi mennyt mukavasti. Mitään suuria vastoinkäymisiä ei ole ollut. Työnjako sovittiin etukäteen ja molemmille se on ollut selvä. Lapset jo kouluikäisiä eli ehkä helpompia kuin ihan pienet. Mutta lapsilla on paljon kuljetusta vaativat harrastukset. Niissä on aiemmin ollut ihan tekemistä kahdelle, nyt viime talven pyöritin shown yksin. Uskon miehen ymmärtävän miksi en aina ole raksalla. Mies on myös nauttinut rakentamisesta, eikä edes päästä ketä tahansa sinne räveltämään. Välillä mies naljaillut että ei ole rakennussiivoojaa näkynyt ja naapurissa rouva on niin ja niin ahkera. Mutta tämäkin lähinnä leikkimielistä.

Kyllä koen että on ollut vaivan arvoista. Kokonaisuutena helpompi vuosi mitä kuvittelin. Välillä on toki jouduttu käymään kiivastakin keskustelua siitä miten joku asia tehdään, lähinnä keittiön valinnasta ja muista sisustusratkaisuista. rakenteisiin yms. en puutu. Parisuhde voinut todella hyvin koko projektin ajan, on ollut yhteinen päämäärä minkä eteen molemmat on omalla tavallaan tehnyt työtä. Nyt kun talo alkaa valmistua ei sieltä malttaisi lähteä illalla pois.  Pian päästään muutamaan :)

Meillä oli ammattilaiset rakentamassa, vaikka riittihän siinä kaikenlaista työtä itsellekin. Lähinnä kävin iltaisin, en nyt ihan joka ilta kuitenkaan, keräilemässä lattialta roskat, pudonneet naulat, hyödyttömät laudanpätkät ym. ja lakaisin purut pois.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2013 klo 12:31"]

Minä rakensin täysipäiväsesti, mies kävi lähinnä vapaapäivinä auttamassa raskaissa kantamis- ja kaivuuhommissa.

[/quote]

Hei, voisitko kertoa tällaiselle, talonrakennuksesta mitään tietämättömälle, mikä siinä EI OLE raskasta :) ? Nr. 11 kuvaili jo joitakin hommia, jotka ovat kevyempiä, mutta ihan siis jos ajattelen seinien rakentamista/pystytystä, niin miten se onnistuu yksin ja miksi se ei olisi raskasta? Kiitos, ja saa toki muutkin vastata.

Jos kumppanini haluaisi asua omakotitalossa, hänen tehtäväkseen jäisi myös sen rakentaminen. Itse olen raksahommissa hyödytön ja haluan käyttää iltani jossakin aivan muualla kuin työmaalla.

No joo.. MinäKin kävin päivätyössä 6h, 1,5v esikoinen oli hoitopäivän jälkeen mulla tietenkin, odotin toista lastamme, hoidin kaikki paperihommelit, hain kampetta raksalle, tein ruuat perheelle+ kirvesmiehelle, väsäsin AMK:n päättötyötä samalla... Raksalle ehdin oikeastaan sisähommiin, hiomaan seiniä, lakkaamaan ja maalaamaan vasta, sen verran kun ison mahan kanssa pystyin. 

Jälkeenpäin ajatellen oli kyl liikaa tapahtumia samaan aikaan. Oli ihanaa muuttaa sit, vauva syntyi parin kk:n päästä muutosta.

Todellakin oli vaivan arvoista, koska ei se vaiva meistä niin ylipääsemättömän suurelta tuntunut. Eikä ollut riitoja. Meillä oli muutamia hyviä periaatteita:

1. Lasten elämä jatkuu mahdollisimman normaalina (lapset 3 ja 5).

2. Mies tulee perjantaisin kotiin viideltä ja viettää perheillan.

3. Aikuisilla on työnjako, eikä yritetäkään, että kaikki tekisi kaikkea.

4. Rakennusvuotena keskitytään rakentamiseen, ei lomailuun, harrastuksiin, kyläilyyn tai työhön.

1. Tuumittiin, että ei pienet lapset voi elää kokonaista vuotta rakennustyömaalla. Se olisi neljäsosa niiden elämästä! Jos lapsilta otetaan noin pienenä noin pitkä jakso normaalia elämää pois, niin lapset eivät ehkä ikinä oppisi tykkäämään uudesta kodistaan. Ja muutenkin inhimillisyyden nimissä haluttiin, että lapsilla jatkuu kotihoito, päiväkerhot ja jumpat kuten ennenkin.

2. Vaikka lasten kanssa käytiinkin rakennuksella ja vaikka isä ehti yleensä toivottamaan hyvät yöt, niin otettiin myös kerran viikossa perheilta, jolloin ihan vain oleiltiin kotona, isä leikki lasten kanssa ja oltiin yhdessä. Kyllä lauantainakin yleensä kylvettiin yhdessä, että näki lapset isää muutenkin kuin kerran viikossa. Mutta tuollainen periaate teki sen, että mies ei ajanut itseään ihan piippuun rakentamisen kanssa. Rajoitti tuolla omaa uurastustaan ja näin jaksoi hyvillä mielin koko rakennusajan.

3. Meidän työnjako oli sellainen, että mies oli rakennuksella, missä oli myös kirvesmiehet, putkimiehet, ym. palkatut tekijät. Minä huolehdin kodista ja lapsista ja tein päivittäin ruuan miehelle ja kirvesmiehille. Kunnon ruuan voimin miehet jaksoivat työskennellä. Mies teki aputöitä rakennuksella ja kävi lähes päivittäin hakemassa lisää tarvikkeita. Hän käytti myös paljon aikaa tarvikkeiden kilpailuttamiseen. Minä valitsin ja hankin pintamateriaalit ja kiintokalusteet. Lapset olivat silloin isovanhemmilla hoidossa. Viikonloppuisin käytiin rakennuksella yhdessä siivoilemassa ja tarkentamassa suunnitelmia. Lapset olivat taas isovanhemmilla hoidossa, mutta usein viikonlopulle oli jätetty jokin yksittäinen pienehkö juttu, ettei lasten koko viikonloppu mennyt mummolla. Minun vastuulla oli myös järjestää lapsille kivaa ohjelmaa. Kyläiltiin lapsiperheissä, käytiin huvipuistoissa ja muissa päiväretkikohteissa. Vähän luksusta arkeen.

4. Jotta mies pystyi viettämään aikaa kirvesmiesten apumiehenä, niin hän vähensi työt niin minimiin kuin oli mahdollista. Rakentamiselle siis järjestettiin aikaa niin töiden puolesta kuin lopettamalla lähes tyystin kaikki muut menemiset. Yhden vuoden pärjää kyllä ilman harrastuksia ja kyläilyjä.