Raskauden raskautta

Mä oon ihan oikeasti varmaan joku ihmisten pahanmielen loppusijoituspaikka; kaikki harmi vittuillaan mulle koska olen vapaata riistaa raskauden vuoksi. Odotan vasta ensimmäistäni joten olen tuomittu kuuntelemaan:

-äitini posmotusta siitä kuinka lapset tulee kasvattaa ja miten raskausaikana tulee syödä ja liikkua ja mitä välttää (tai tuli, kolmisenkymmentä vuotta sitten)

-äitini luulotautisuutta lähenteleviä skenaarioita siitä mitä kaikkea raskauden ja synnytyksen suhteen voi mennä pieleen

-aiemmin lisääntyneiden kavereiden tietäväisenä myhäilyä: joo, voihan sitä suunnitella tekevänsä niin ja näin, pieleen ne suunnitelmat menee kuitenkin, sä oot todellisuudessa neljän seinän vanki ensimmäiset pari vuotta 

-KAIKKIEN mielipidettä mahani koosta ja muodosta

-outoja kysymyksiä: minkälainen tuo teidän tulokas on, onko se enemmän ujo vai ulospäinsuuntautunut (ja minun pitäisi tietenkin päätellä tämä sikiön liikkeistä) tai paljonkos sun paino on noussut (lisähuomautuksena yleensä kuinka vähän kysyjän itsensä paino raskauden aikana nousi)

-lapsettomuudesta kärsivien tuttujen joka asiasta loukkaantumista (en siis todellakaan hehkuta raskauttani heille)

Lisäksi kaikki olettavat että minun pitäisi kääriytyä kuplamuoviin ja vain lepäillä koko ajan. Synnytykseen on siis pari kuukautta vielä...

Tämä on sitten kirjoitettu niissä kuuluisissa hormonihöyryissä ja lakkaan vihaamasta kaikkia ympärilläni heti synnytyksen jälkeen. Mutta voisivat joskus ne ihmiset miettiä itsekin ennen kuin laukovat mitä lie lausuntoja...