Akvaario lapsille (itselle)? Kuinka hommaa kalojen hoitamisessa?

mitä pienempi akvaario on, niin sitä enemmän hommaa siinä on. kannattaa hommata isompi akvaario

Alle 200 litran akvaariota ei kannata hommata. Isommassa vähemmän hommaa. Eikä kannata ympätä täyteen kaloja. Joitakin "puhdistaja-kaloja" esim. monneja ja leväbarbeja kannattaa hankkia, auttavat pitämään akvaariota puhtaana. Satsaus tehokkaaseen suodattimeen kannattaa. Ja akvaarion sijoittelu huoneessa pitää myös miettiä. Jos siihen paistaa ikkunasta aurinko, levät kasvaa helpommin. 

Kalat eivät kärsi vuorokauden paastosta, jos on lyhyen aikaa pois kotoa. Ruokinta-automaatteja on olemassa, jos lähtee muutaman päivän mittaiselle lomalle ja valaisimenkin saa toimimaan ajastimella. Eli sikäli helpot lemmikit.

Hyvin toimiva ja huolella perustettu akvaario ei vaadi määrällisesti paljon työtä, mutta hoitotoimet pitää tehdä säännöllisesti: veden vaihto ja roskien imurointi pohjalta, kalojen ruokinta ja terveyden tarkkailu, vesiarvojen mittaus. Akvaario ei vaadi moneen muuhun lemmikkiin verrattuna paljon työtä, mutta jos haluat että akvaariosi on kaunis eivätkä kalasi kärsi siellä, sen pitäminen vaatii tietoa. Kalat pärjäävät periaatteessa viikonkin ilman ruokintaa esim. lomalla, ja niille on hyväksi pitää paastopäivä kerran viikossa. Yleensä aloittelijat pikemminkin ruokkivat kaloja liikaa, mistä seuraa vesiongelmia.

Arkena kalat ruokitaan kahdesti päivässä. Jos harkitset ruokinta-automaatin käyttämistä arkiruokintaan, akvaariota ei ehkä kannata hankkia ollenkaan. Ei se mikään ruukkukasvi ole, vaan kokonainen pieni ekosysteemi jonka tasapainosta ihminen on vastuussa. Akvaarion vedestä vaihdetaan n. puolet kerran viikossa. Vesiarvot mitataan alussa lähes päivittäin, myöhemminkin niitä on hyvä tarkkailla säännöllisesti.

Jos akvaariossa on ongelmia (ja aloittelijoilla jotka vaan hankkii akvaarion kun halvalla saa ja ovat täysin pihalla veden kemiasta, kalojen terveydenhoidosta, yhteensopivista lajeista, kalamääristä ynnä muusta, niitä luultavasti tulee) joihin ei osaa puuttua äkkiä, voi saada olohuoneeseen äkkiä haisevan leväaltaan jossa kalat kuolee. Jos akvaariossa menee jotakin pieleen, sitten työtä on paljon. Mieti myös sitä, että sairastuneet kalat täytyy lopettaa itse, joko katkaisemalla niskat tai neilikkaöljyllä. Pystytkö tekemään sen? Sairaiden kalojen heittäminen vessanpönttöön on eläinrääkkäystä.

Liity akvaarioaiheiselle keskustelupalstalle ja lue useampi akvaariokirja ennen kuin hankit oman akvaarion, niin säästyt paljolta. Akvaariokaupoista EI aina saa oikeaa tietoa, vaan tieto pitää olla itsellä. Harrastajat osaavat neuvoa, mitkä ovat hyviä kalakauppoja ja mitkä kannattaa kiertää.

Joidenkin allergikkojen tiedetään saaneen oireita kalojen kuivaruuasta ja leväpölystä etenkin jos akvaari on huonosti hoidettu. Se on kuitenkin hyvin harvinaista.

Ja tiedäthän, että lemmikkien hyvinvointi on aina aikuisen vastuulla ja että kalat ovat tuntevia ja kärsiviä olentoja siinä missä maaeläimetkin.

Kiitos kattavasta vastauksesta äskeiselle, vaikka se nyt kuulostikin hieman alentuvaan sävyyn kirjoitetulta... aikuiselle ihmiselle (kyselijälle) kuitenkin.

Jostainhan harrastus on kuitenkin aloitettava? Ja akvaariokalat nyt varmaan on kuitenkin helpoimmasta päästä, verrattuna esim. koiraan tai hevosiin. Luulisin ainakin.

Ruokinta-automaatin heitin kehiin lähinnä siksi, että oleilemme kuitenkin mökillä jonkin verran, jolloin ruokkijaa ei kotona kaloille olisi. Eikä nyt kalan tappaminen hirveää ole, tuskin se on sen kamalampaa kuin mato-ongella ongittujen kalojen päiviltä päästäminen...

ap

Ruokinta-automaattien ongelma on se, että ne laittavat usein liikaa ruokaa kerralla. Jos on vielä kesä, asunnon lämpötila korkea ja vesijohtovedessä on runsaasti ravinteita, on iso riski että akvaarion ravinnetasapaino heittää loman aikana häränpyllyä, ja siinä on oma hommansa saada se taas tasapainoon ja pitää levät kurissa. Ainakin meillä oli näin. Meillä oli akvaariokaloille myös ruokkija, mutta hän ei yhtenä viikkona vaan yksinkertaisesti muistanut käydä ruokkimassa kaloja, ja on se aika rääkkäystä että kala on yli viikon ilman ruokaa. Sen jälkeen siis siirryttiin ruokinta-automaattiin, jonka jälkeen meillä oli akvaarion kanssa isoja ongelmia levän kanssa, ei sitä ehtinyt rapata pois sitä mukaa kun sitä tuli. Meillä tosin oli jo lähtökohtaisesti ongelmaa akvaarion kanssa kun se ostettiin, eikä sitä saatu koskaan kunnolla tasapainoon.

Vähän ot, mutta on ihan eri asia tappaa kala, jota on jo pitkän aikaa joka päivä ihastellut, ruokkinut ja josta on pitänyt huolta. Kalatkin ovat persoonallisuuksia, joilla on omat tapansa. Hädissään pakenevaa kalaa on jotenkin sääli jahdata ja lahdata sitä, ja minusta alkoi tuntua, etten enää halua tappaa kaloja, jotka ensin ovat joutuneet kokemaan paljon stressiä, ja joista moni oli stressaavien pyydystämisien, kuljettemisien jne. jälkeen sairastunut niin että ne piti lopettaa/ne kuolivat nopeasti ostamisen jälkeen (siihen aikaan tämä oli varsinkin erään lemmikkiketjun ongelma, en tiedä onko heillä enää tätä ongelmaa). Monet kalat ovat Amazonista tms.  ja akvaario, suurikin, on niille ihan liian pieni niillä kalatiheyksillä, mitä suositellaan.

Meillä oli siis isoin akvaario 250 litraa, ja pienempää en enää haluaisi, jos joskus akvaarion perustaisin. Mutta koska ollaan paljon pois kotoa, ei meille akvaariota tule, koska sen hoito lomilla on niin vaikeaa. Ei se riitä, että kalat jotenkin säilyvät hengissä lomien ajan, pitäisi niillä olla hyvä olla koko ajan.

6 jatkaa; meillä siis tämä ongelma-akvaario ostettiin kaloineen päivineen, ja kaksi pienempää perustettiin itse. En suosittele kenellekään valmiin akvaarion ostamista, jos ei ole täydellisen varma että se on täysin terve ja tasapainossa. Toimiva, terve akvaario on aika helppohoitoinen, mutta sairas akvaario on melkoinen haaste.

Jos siis ap hankit akvaarion, perusta se itse. Varmasti löydät alueeltasi akvaarioharrastajan, joka auttaa sinua pientä korvausta vastaan ja jolta saat terveen mikrobikannan akvaarioosi.

Tunti viikossa on realistinen aika akvaarion hoitamiseen.

Ap, anteeksi alentuva sävy, mutta se on tainnut tarttua kokemuksen myötä eläinalalla. Todella on hyvä juttu että kyselet, monet eivät aloita siitä! :)

Ja nyt tullaankin olennaiseen juttuun: monet kalat eivät ole helppoja verrattuna koiriin tai hevosiin, vaan joukossa on paljon lajeja jotka ovat todella vaikeita hoidokkeja ja soveltuvat vain kokeneille harrastajille jos heillekään.

Esimerkiksi: kalat jotka myydään pieninä söpöinä poikasina mutta jotka kasvavatkin puolimetrisiksi tai isommiksikin vonkaleiksi, kalat jotka ovat erittäin herkkiä vedenlaadun suhteen (ja näitähän riittää...) tai vaativat "erikoista" kuten hyvin kovaa tai heikosti suolapitoista vettä, kalat jotka ovat arkoja, aggressiivisia tai reviirikaloja jotka valloittavat osan akvaariosta, joilla on taipumus kiusata tiettyjä muita lajeja, kalat jotka ovat ruuan suhteen hyvin nirsoja esim. suostuvat syömään vain elävää/pakasteruokaa, kalat jotka tuhoavat kasvillisuutta tai vaativat muuten vain erikoista sisustusta jne. Näitä ominaisuuksia on siis tarjolla tavallisissakin kalakaupoissa erilaisina yhdistelminä. Joskus periaatteessa helpon maineessa olevan lajin hoitoonkin liittyy haasteita. Esimerkiksi, miljoonakala on helppohoitoinen mutta se on niin helppohoitoinen että niitä on äkkiä se miljoona, ja mitä sitten tehdään kaikille poikasille? Myös kultakala on helppohoitoisen peruskalan maineessa...jos haluaa 400 litran kasvittoman akvaarion jossa on kolme kalaa joille kesäkuumalla kelpaisi jäähdytys. Lehtikalakin on helppo, mutta se on pienessä parvessa viihtyvä isohko kirjoahven joka vaatii siis ison akvaarion  ja lisäksi niillä on joskus taipumus napsia pieniä värikkäitä tetroja välipaloiksi...

Jokaisella kalalajilla on siis omat hoitovaatimuksensa, ja oikeastaan jokaisella lajilla on jokin piirre josta harrastajan on hyvä olla perillä tai joka vaikuttavaa siihen, mitä muita kaloja samassa akvaariossa voi pitää. Sen lisäksi kalat voivat sairastua ja tarvita hoitoa ja/tai akvaarion olosuhteiden muuttamista johonkin suuntaan. Ei ole yhtään epätavallista huomata, että eläinkaupasta ostetut kalat ovat jo tullessaan sairaita. Ne ovat voineet olla sairaita jo kaupassa, tai sitten siirron aiheuttama stressi laukaisee taudin. Lisäksi akvaarioon voi tulla muita ongelmia, kuten ei-toivottua levänkasvua, kotiloiden invaasio tai vesiarvot voivat huonontua yllättäen. Ja taas harrastajaa viedään...

 Tarkoitukseni ei ole pelotella sinua pois akvaarion hankkimisesta, vaan selventää, että akvaario vaatii onnistuakseen paljon tietoa. Akvaario on rutiinihoidoltaan helppo lemmikki silloin kun pohjatietoa on tarpeeksi ja pystyy järjestämään omassa akvaariossa uiskenteleville, keskenään yhteen sopiville kaloille sopivat olot. Aloittelijan kannattaa valita lajeja jotka eivät ole kovin nirsoja vedenlaadun suhteen eivätkä kovin herkkiä nitraatille, joille kelpaa monenlainen ruoka ja jotka ovat luonteeltaan suht rauhallisia.

Mökkeilyn ja akvaarion yhteensovittaminen riippuu siitä, kuinka paljon olette mökillä. Jos olette paljon, silloin luotettava ruokkija (mieluiten toinen lähiseudulla asuva akvaarionomistaja) olisi tarpeen. Ruokinta ei ole ainoa pitkien reissujen ongelma, vaan kalojen terveys ja laitteiden toiminta kaipaavat valvontaa. Vesivahinko on todellinen riski. Lämpötilan nousu kesällä voi myös tuottaa ongelmia akvaarioon. Kuollut kala pilaa veden nopeasti ja sairastuttaa muut kalat, jos sitä ei poisteta. Akvaario ei sido yhtä paljon kuin vaikka koira, mutta ei senkään kanssa voi elää aivan yhtä huolettomasti kuin ilman lemmikkejä.

nelonen

Hei,

Tämä viestiketju on oivallinen esimerkki siitä, kuinka pahaa-aavistamaton akvaarioista kiinnostunut aloittelija saadaan takuulla karkoitettua ja pelotettua harrastuksen parista. Aivan uskomatonta! Asiantuntevan akvaariokauppiaan avulla pääset kyllä alkuun ja jos sellaista ei lähiseudulta löydy, käy osoitteessa www.kouluakvaariot.fi ja pyydä apua ja neuvoja.

Terveisin Emeritus

Akvaarioon kyllästyy melkoisen helposti. Me saimme tarpeeksemme hoidettuamme vuoden vuokraisännän karmeaa akvaariota. Akvaariokeskus tosin kyllä antoi hyvät neuvot ja tuotteet millä saimme Itämeri-ilmiöstä kärsivät puolikuolleet kalat taas suht hyviin oloihin. Mutta työtä ja taitoa se vaati. Kaloissa oli hauskinta se, kun ne tulivat pyytämään ruokaa ja uivat siistissä rivissä odottamaan. Ne toisaalta pelästyvät myös helposti, kerran lapsi törmäsi vahingossa tankkiin ja se tärähti, ja kalat olivat viikkotolkulla säikkyjä ja piileksivät kasvien seassa eivätkä syöneet juuri mitään. 

Ennemmin kyllä suosittelen osoitetta aqua-web.fi, kuin tuollaista  akvaariokauppiaan vinkkisivustoa, missä esitellään vaan myytäviä tuotteita, muttei puhuta itse käytännön asioista mitään.