Te jotka rakentaneet omakotitalon, oliko parisuhteenne raksa aikana lujilla?

Ei ollut erityisen lujilla. Kun rakensimme, olin kotiäitinä pienten lasten kanssa ja mies töissä. Talon tilasimme talopakettina, mutta paljon tehtiin itsekin sitten kun perustukset ja talon runko oli talotehtaan toimesta pystyssä. Emme kokeneet rakentamista erityisen stressaavaksi.

Tilapäisesti pientä stressiä aiheutti se ettemme meinanneet saada vanhaa taloa kaupaksi ja jouduimme maksamaan puolisen vuotta maksuja molemmista, mikä veti talouden tosi tiukalle. Mutta ei sekään oikeastaan meidän parisuhdetta uhannut, tekipä vaan molemmat vähän huolestuneiksi.

Emme ole rakentaneet vaan peruskorjanneet (vastaten vanhan purkamista ja uuden rakentamista eli melkeinpä tuplahomma...) ja nyt rakennetaan vapaa-ajan asuntoa. Parisuhde on siinä mielessä lujilla, että ns. rentoutumisaikaa ei juuri ole. Mut sit toisaalta on ihan oikeita asioita mietittävänä niin ei tartte skitsoilla turhasta. Tuleehan sitä sanottua kaikennäköistä, mutta toiselle antaa pienet pöllöilyt helpommin anteeksi, kun tietää, että se on väsynyt.

Parisuhde on ehkä lujittunut

2 taloa rakennettu pääosin itse (ensimmäisessä tuli runkoelementit, toisessa muurari teki rungon) - n vuosi meni per talo. 4 lasta joista nuorin toisen talon aikaan 3v. Ei vituttanut koskaan, joskus paloi käämit kun joku asia ei sujunut tai oli naula väärinpäin mutta onneksi aina eri aikaan siipan kanssa:D  Mies hoiti töiden ohessa raksan pääosin, minä lapset, päivätyön, kilpailutukset, kotityöt jne. Ja menin illalla pariksi tunniksi raksalle, samoin viikonloppuisin yritin olla 2x8h miehen apuna.

Selkeä työnjako ja yhteinen unelma, siinä ne millä mentiin. Välillä vapaa viikonloppu, pari viikkoa ihan rehellistä kesälomaa kaukana raksasta jne.

3:tta suunnitellaan kovaa vauhtia:D