Valtapeliä 4 veen kanssa. Kysymys teille; montako kertaa suostut/suostuisit peittelemään?

eli kerran peitellään ja samalla kerrotaan, että nyt on peitelty niin hyvin, että tänään ei enää tarvitse. Peli on menetetty, jos menet kerrankin uudestaan peittelemään, nyt on hankalampi sanoa, että et tule enää.



Menet vielä kerran ja sanot, että nyt on tehty maailman upein peittely, sitä ei tarvitse enää tänään korjailla. Jos peite kuitenkin menee mykkyrälle, et enää tule apuun.

ja teet kuten parhaaksi näet. Itse köllähtäisin siihen lapsen viereen, ottaisin hänet kainaloon ja antaisin nukahtaa siihen. Vähemmällä vaivalla pääsisin.

tänäkin iltana menemällä hänen viereensä. Ei tarvinnut kauaa siinä maata. Lapsi osaa kyllä nukahtaa yksinkin, mutta läheinen hoiva tuntuu auttavan uhmakkuuteen. Joskus auttaa, kun saa vaeltaa sohvalle, josta näkee puuhani keittiössä Kannan siitä omaan sänkyyn, kun nukkuu. Tärkeää on kertoa lapselle, että voi nukahtaa ja äiti vie sitten sänkyyn.



Puolisen vuotta ehkä ja lapsi on taas reipas oma itsensä. Ihan niinkuin isommatkin sisarukset meillä. Hankalampiakin uhmia on tullut koettua...

sillä, että hänelle tuli kakkahätä ja kävi vielä vessassa.



Aiempinakin iltoina on tästä taisteltu ja olen sanonut, että tarvittaessa toisen kerran voin peitellä, mutta sitä enempää en ala huoneessa hyppäämään. Teen iltaisin vielä töitä ja olen perustellut silläkin hänelle, jotta pääsisin itsekin ajoissa nukkumaan.



ap

ei vielä oikein auta häntä rauhoittumaan siinä vaiheessa, kun uni ei jostain syystä tule, ja lapsi kaipaa läheisyyttä voidakseen rentoutua. Kello on puoli kymmenen illalla, joten voisi arvailla että tässä on jo tovi otettu matsia siitä peitteletkö vai etkö. Minä en tekisi tästä kasvatuksellista kysymystä. Lapsi on väsynyt eikä saa nukahdettua omin voimin. Voi olla että hän tarvitsee sun apua siihen nukahtamiseen. Ei se tee sun lapsesta epäreipasta eikä susta kelvotonta kasvattajaa, vaan sun lapsi on nelivuotias, te olette molemmat väsyneitä, ja silloin voi luvan kanssa käyttää niitä keinoja, jotka toimivat.

lainkaan nukahtamaan. Kokeiltu on kymmneniä kertoja. Ja koska rutiinit on pysyny samoina, niin en niitä lähde turhaan muuttelemaankaan.



Ehkä pitää vielä kertailla huomenillalla uudestaan peittelyt ja muut. Hyvässä hengessä saatiin kuitenkin asia sovittua tältä illalta. Kovasti on kuitenkin pompotteluun taipuvainen ja kaikkensa yrittää. Lujana täytyy pysyä.



ap

kun on lomarytmi. Teen ainoastaan pieniä etätöitä illalla. Muu aika vietetään tiiviisti yhdessä touhuillen ja joulua laitellen.



Ymmärrän teitä läheisyyden puolestapuhujia. Ihan todella. Meillä se ei vain toimi. Suu käy eikä rauhottumisesta ole tietoakaan, jos olen läsnä. Huone on kuitenkin lähellä ja ovi auki, joten kuulee touhuni viereiseen huoneeseen. Ja aina iltasadun jälkeen jään 10-15 minuutiksi köllimään viereen, jonka jälkeen poistun huoneesta.



ap

Peittelen kun sanon hyvää yötä yms. Saattaa huutaa monta kertaa peittelemään, käyn kerran ja sanon että uudestaan en enää tule, nyt riittää.

Jos huutelee peittelemään niin enintään sanon uudestaan toisesta huoneesta että hyvää yötä ja sitten en sano enää mitään.

Jos huone on kylmä ja lyhkänen pyjama eikä sukkia, niin menisin tietty peittelemään vaikka 10 kertaa jos lapsi on pyöriväinen. Mutta pompotuksen eliminoisin ihan riittävällä varustuksella (pitkät hihat ja lahkeet pyjamassa ja yösukat kunnolla jalassa) ja laittaisin tarpeeksi isolle termostaatin, että tarpeen vaatiessa ilman peittoakin tarkenee. Silloin yksi peittely ja se on siinä, vaikka peitto menisikin myttyyn.